Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18402)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joulupukki ei ole tullut enää meille 15-vuoteen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joulupukki ei ole tullut enää meille 15-vuoteen?
Joku tehnyt ilkeyksissään teistä osoitteenmuutosilmoituksen Joulupukille. Pisti uudeksi osoitteeksi oman kanosasuntonsa. Ja teidän epäoneksenne Posti ei poikkeuksellisesti hukannut tätä ilmoitusta. Ilmoituksen tekijä saa nyt teidänkkin lahjat omiensa lisäksi. Pistä kirjattuna pikakirjeenä korjaus Joulupukin osoiterekisteriin niin ehtii ehkä perille ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka puhutella 30-50v. naista esim kaupassa, jos haluat kysyä jotain (ei kaupan henkilökuntaa)
Onko rouvittelu sopivaa??Eli Päivää rouva tietäisitkö, mistä löytäisin täällä suolaa, kun en itse ole löytänyt ja kaupanväkeäkään ei näy. Vai mitenkä?
Olen 40-vuotias ja äskettäin kaupassa tuli myyjä sanomaan minulle: "Anteeksi rouva, mutta kauppa on jo kiinni." Olin hämmentynyt ja mietin, näytänkö jo niin vanhalta. Se oli ensimmäinen kerta kun minua on rouviteltu, olen tottunut tytöttelyyn.
En muuten ole rouva enkä ole koskaan edes seurustellut.[/quote
Niin siksipä juuri haluaisinkin tietää, ettei tahtomattaa loukkaa ketään jne. , kun kohteliaskin haluaisi olla.
Ettei vain huuda HEI KUULE mistä löydän.......
Samalla äänenpainolla kuin sanoisit "Anteeksi, rouva" voi sanoa vaikka "hei, anteeksi" katsekontaktin kanssa. Oletettavasti saat samalla tavalla kiinnitettyä henkilön huomion.
Rouva ei tarkoita pelkästään naimisissa olevaa naista, vaan ketä tahansa vanhempaa naishenkilöä.
Olenkin haistavinani tässä nimenomaan kysymyksen että minkäikäistä oikeastaan saa/kannattaa rouvitella. Kun eräs asiakaspalvelijakollegani sai ensimmäisen kerran kuulla että häntä kuvailtiin sanoilla "se vähän vanhempi nainen" niin hän kyllä meni 36-vuotiaana varsin hiljaiseksi. Mielestäni tuo "hei, anteeksi" on varsin elegantisti valittu.
Parikymppistä kutsun neidiksi. Kolmekymppistä rouvaksi. Nelikymppistä tädiksi ja yli viiskymppisiä mummoiksi.
Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.
Toiset ei välitä ja toiset ei osaa. Näistä suurin osa ei häpeile itseään.
Välillä kirjoitan parhaan kykyni mukaan oikein. Välillä teen tahallaan virheitä tai en viitsi korjailla, vaikka huomaisinkin ne. Uskon, että samoin toimivia on paljon.
Suhtautuminen kirjoitusten oikeellisuuteen voi useimmilla olla sama kuin puheessa; kirjakieltä käytetään vain virallisemmissa tilanteissa. Arjessa käytetään puhekieltä, joka voi olla murretta ja/tai muotoseikoista vapaata.
Pieni vähemmistö on kielipoliiseja ja suurempi vähemmistö täydellisyyden tavoittelijoita.
Kuinka raskasta on pyrkiä tekemään kaikki oikein, ettei munaisi itseään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus vaatii lausunnon julkisen puolen lääkäriltä? Epäilläänkö että yksityisen puolen lääkärit olisivat juuri tässä kuntoutustyypissä jotenkin kyvyttömiä tai epäluotettavia?
Tietäiskö joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro 3 syytä miksi liittyisin facebookiin?. (vai kannattaako)?
Monesti aikonut, mutta aina jäänyt kuitenkin liittymättä.
Ikää yli 50v.
Vierailija kirjoitti:
Kerro 3 syytä miksi liittyisin facebookiin?. (vai kannattaako)?
Monesti aikonut, mutta aina jäänyt kuitenkin liittymättä.
Ikää yli 50v.
Tuntematta sinua on vaikea sanoa kannattaako.
Voin kertoa ne syyt miksi itse olen 52 vuotiaana facebookissa.
1) Minulla on siellä kavereina monta nuoruuden kaveria ja kaukaisempaa sukulaista, joihin varsinainen yhteydenpito on katkennut. Saan mukavasti tietoa heidän elämästään ja he minun.
2) Facebookissa on useampi harrasteryhmä, jossa ihmiset keskustelevat harrastuksesta. Eli jos haluat saada keskustella vaikka ruuanlaitosta, suomen historiasta tai vaikka vanhan talon kunnostuksesta, niin kaikkiin näihin löytyy ryhmiä. Lisäksi useammalla sanomalehdellä on omat ryhmänsä ja voit osalistua keskusteluun uutisista.
3) Olin mukana urheiluryhmässä ja sovimme tuon porukan ylimääräiset harjoitusvuorot siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuninkaat ja prinssit ei käytä juhlallisuuksissa kruunua mutta kuningattaret ja prinsessat käyttää tiaraa?
Voiko hyvä peruskuntoinen ihminen juosta 1,5 kilometriä 5 minuutissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmäjuoksija kirjoitti:
Voiko hyvä peruskuntoinen ihminen juosta 1,5 kilometriä 5 minuutissa?
Kyllä voi. Jos tuollaista vauhtia tahtoo pystyä juoksemaan pidempiäkin matkoja, niin sitten täytyy jo olla aika hyvässä kunnossa. Harjoittelematta ei varmasti onnistu tuokaan matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.
Toiset ei välitä ja toiset ei osaa. Näistä suurin osa ei häpeile itseään.
Välillä kirjoitan parhaan kykyni mukaan oikein. Välillä teen tahallaan virheitä tai en viitsi korjailla, vaikka huomaisinkin ne. Uskon, että samoin toimivia on paljon.
Suhtautuminen kirjoitusten oikeellisuuteen voi useimmilla olla sama kuin puheessa; kirjakieltä käytetään vain virallisemmissa tilanteissa. Arjessa käytetään puhekieltä, joka voi olla murretta ja/tai muotoseikoista vapaata.
Pieni vähemmistö on kielipoliiseja ja suurempi vähemmistö täydellisyyden tavoittelijoita.
Kuinka raskasta on pyrkiä tekemään kaikki oikein, ettei munaisi itseään?
Minkä ihmeen takia teet tahallasi virheitä?
Uskoakseni on hyvinkin raskasta yrittää tehdä kaikki oikein. Itse en muuten pyri täydellisyyteen, mutta kirjoitan virheettömästi. Netissä jos mokaa itsensä, virhe on sitten näkyvissä mustana valkoisella, ehkäpä korjauskelvottomana. Mielestäni yhdyssana- ja alkukirjainvirheet ovat pahempi moka kuin murteella kirjoittaminen, koska joku voi kirjoittaa murteella ihan tarkoituksella, vaaliakseen omaa kulttuuriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja paljonkos se on vielä kilometreinä tunnissa? Tuli tuo kysymys mieleen kun odotin linja-autoa pysäkillä ja mietin voisiko sinne juosta viidessä minuutissa että pääsisi aiemmin kyytiin 😅
Tyhmäjuoksija kirjoitti:
Ja paljonkos se on vielä kilometreinä tunnissa? Tuli tuo kysymys mieleen kun odotin linja-autoa pysäkillä ja mietin voisiko sinne juosta viidessä minuutissa että pääsisi aiemmin kyytiin 😅
18km/h
Vierailija kirjoitti:
Kerro 3 syytä miksi liittyisin facebookiin?. (vai kannattaako)?
Monesti aikonut, mutta aina jäänyt kuitenkin liittymättä.
Ikää yli 50v.
1) Kiinnostavia keskusteluja oman ammattiryhmän edustajien ryhmissä 2) Paikallisen Reko-ringin toiminta 3) Oman kaupungin alla käytävä keskustelu 4) sukulaisten kuulumiset
N54
Minkä ikäisenä eka kerran sormetit?
Jos lasta ei opeteta syömään makeisia (ehkä mahdollista), alkaako hän myöhemmin tykätä niistä? Tarkoitan tilannetta, että huoltajat eivät vain anna karkkia eivätkä kerro edes sellaisten olemassaolosta. Joskus 90-luvulla kuulin lapsesta, jota vanhemmat eivät ole opettaneet syömään karkkia, niin hän ei vielä murrosikäisenäkään sellaisia kaivannut, kun ei oikein edes tiennyt, mistä on kyse.
Mitähän mahtaa maksaa ameriikan maalla niiden sairausvakuutus?
Saako sen kaikki haluavat maksukykyiset?
Pääsevätkö nopeasti hoitoon?
Mitäs sitten, jos ei sellaista ole, niin pääsevätkö mihinkään hoitoon, jos ei rahaa yksityiseen?
Ihan tuli vaan mieleen kysyä, jospa joku vaikka tietäisi : )