Lue keskustelun säännöt.
"Kala tuntee kipua, kärsimystä ja nautintoa. Se masentuu, muistaa, oppii ja pelkää." Lopetetaan kalojen murhaaminen.
28.06.2017 |
https://yle.fi/uutiset/3-9691787
– Kaloja on usein pidetty vesistöjen kasveina, mutta todellisuudessa niillä on mieli, aivan kuten koirillakin, eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofian dosentti Elisa Aaltola Itä-Suomen yliopistosta kiteyttää.
Hän luettelee liudan ominaisuuksia, joita kaloista on viime vuosina tutkimuksissa löydetty: Kala tuntee kipua ja kärsimystä, mutta myös nautintoa. Kalat pystyvät kiintymään toisiin kaloihin yksilöinä ja osoittavat selkeää halukkuutta olla juuri tiettyjen kalojen seurassa. Kala voi stressaantua ja masentua, muistaa, oppia ja tuntea pelkoa.
Siksi Elisa Aaltola haluaa, että kalatkin otetaan vakavasti. – Kalojen vakavasti ottaminen vaatii sitä, että niiden mieli tunnistetaan. Meidän ei tulisi pitää kaloja konemaisina, kasvimaisina järven resurssina, vaan kiinnittää huomiota siihen, että niilläkin on omat kokemuksensa ja tarpeensa, hän sanoo.
Kala käyttää työkaluja
Samaa vakuuttaa eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänranta kirjassaan Millaista on olla eläin? Hänen yhteenvetonsa on, että kalana oleminen on nykytiedon valossa aito kokemus.
Aaltola on samoilla linjoilla. Hän kertoo, että kalat seuraavat muiden kalojen käyttäytymistä ja oppivat niiltä saalistustekniikoita ja -tapoja. Ne osaavat käyttää jopa työkaluja: esimerkiksi erilaisia kiviä simpukoiden avaamiseen tai vaikkapa puhaltaa hiekkaa kohtiin, jotka haluavat paljastaa kiven pinnalta.
– Jotkut kalat, kuten pallokalat, osaavat myös rakentaa todella häikäiseviä kosintakuvioita hiekkaan. Kuviot ovat hyvin symmetrisiä ja monimutkaisia, ja kala ylläpitää niitä jopa päivien ajan ahkerasti käyttäen kaiken energiansa kuvion säilyttämiseen, Aaltola maalailee.
Looginen ja leikkisä
Hän uskoo tutkimuksiin vedoten, että kalat osaavat järkeillä asioita loogisesti. Osaamisrepertuaariin kuuluu myös leikkiminen ja se, että kalat kykenevät tuntemaan iloa.
– Kyllä kaloja voi pitää aika erinomaisina taidoiltaan, jos niitä vertaa vaikka koiriin tai kissoihin. Jotkut kalatutkijat ovat innostuneet tästä ja väittäneet, että kalat saattavat päihittää inhimillisessä älykkyydessä meidän yleisimmät lemmikkieläimet, Aaltola kertoo.
– Meillä on ehkä jopa narsistinen taipumus olettaa, että ainoastaan itsemme näköiset ja meitä muistuttavat olennot voivat omata mielen. Tälle ei tietenkään ole tieteellistä perustaa ja kalat ovat tästä hyvä osoitus, hän jatkaa.
Hidas tukehtuminen kuoliaaksi
Elisa Aaltolan mielestä tilanne voisi olla toinen, jos kalat olisivat söpöjä, karvaisia olentoja. Hän muistuttaa, että söpöyden puute ei ole peruste jättää kaloja moraalisen huomion ulkopuolelle.
– Miltä tuntuisi, jos koiria tukehdutettaisiin kuoliaaksi ja niiden suupielet revittäisiin irti isoilla koukuilla? Se, että kala on eri näköinen kuin koira ei tietenkään tarkoita, etteikö se pystyisi tuntemaan kipua.
Elisa Aaltolan mukaan kala kokee hitaan tukehtumiskuoleman, kun se nostetaan järvestä saaviin tai veneen pohjalle. Tukehtumiseen liittyy voimakasta lihas- ja elimistötuhoa, ja tukehtuminen saattaa kestää jopa kahdeksan minuuttia.
– Kalat todellakin tukehtuvat siihen veden puutteeseen, eli eivät enää saa happea. Jopa pään irti leikkaamisen jälkeen kalojen aivoissa tapahtuu minuuttien ajan toimintoja.
– Me otamme muiden eläinten lopettamisen vakavasti eläinsuojelulaissa, mutta kalojen kohdalla tähän ei olla kiinnitetty juuri mitään huomiota, Aaltola pohtii.
Kalakin on yksilö
Hänen mielestään kalastaminen rikkoo eläinsuojelulain henkeä, koska kaloille tuotetaan kipua ja kärsimystä.
..jne.. jatkuu tuossa linkin jutussa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä. Nyt loppui kalansyönti tässä perheessä, se on selvä. :(
Entäs muiden eläinten syöminen, jatketaanko mm. broitsun, possun ja naudan syöntiä teillä vielä? Entä nahkatuotteet ja muut eläinkunnan tuotteet? Kysäisepä mieheltäsi mitä mieltä hän on asiasta.
Noita kaikkia on pyritty vähentämään meillä myöskin. :( Ja minä olen se mies, ja vaimoni on kanssani samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akvaariokalojen muistin on viisi sekuntia. Ne eivät ymmärrä asuvansa akvaariossa, koska päästessään toiseen päähän ne eivät muista, että toisessakin päässä tulee seinä vastaan. Vaelluskalojen muisti on hiukan pidempi. Linnuilla on samoin - paikkalintujen muisti on kaksi viikkoa, muuttolintujen vuosi.
Kenen ne kalat sitten pitäisi tappaa? Onko kalalle hauen tai tiiran suuhun päätyminen jotenkin onnellisempi loppu kuin tulla vedetyksi pinnalle tukehtumaan? Tai vähittäinen riutuminen vesihomeeseen tai muuhun tautiin?
Onko näillä empaatikoilla se käsitys, että kalat kuolisivat arvokkaasti ilman tuskia vanhuuteen, jos ihminen ei olisi asioita sekoittamassa?
Entäs kasvien murhaaminen? Joidenkin tutkimusten mukaan nekin tuntevat. Pitäisikö ihmiskunnan tehdä moderni harakiri, koska mitään elävää ei voi syödä.
Höpö höpö!
Tiedä ihminen paikkasi ravintoketjussa!
Harrastan kalastusta ja onhan se selvää että kala tuntee kipua. Pidän kalastusta kuitenkin eettisempänä tapana hankkia ruokaa kuin tehtuotettujen eläinten kappaleiden ostamisen maketista. Se kala on saanut elää lajinmukaista elämää parhaimmillaan vuositolkulla ja pyrin lopettamaan kalat mahdollisimman kivuttomasti. Alamittaiset ja muuten itselleni kelpaamattomat kalat koitan irrottaa koukusta varovasti ja päästää mahdollisimman pian takaisin veteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kalalle hauen tai tiiran suuhun päätyminen jotenkin onnellisempi loppu kuin tulla vedetyksi pinnalle tukehtumaan?
Miltähän kalasta tosiaan tuntuu joutua elävältä vatsahappojen sulatettavaksi? Olisiko se suunnilleen sama kuin elävältä palaminen? Jos kuolintapojen välillä pitäisi valita niin minä kyllä mieluummin tukehtuisin.
Vierailija kirjoitti:
Akvaariokalojen muistin on viisi sekuntia. Ne eivät ymmärrä asuvansa akvaariossa, koska päästessään toiseen päähän ne eivät muista, että toisessakin päässä tulee seinä vastaan. Vaelluskalojen muisti on hiukan pidempi. Linnuilla on samoin - paikkalintujen muisti on kaksi viikkoa, muuttolintujen vuosi.
Ei taida pitää paikkaansa. Käsite "kultakalan muisti 3 sekunnin muisti" on myytti. Paljon pidempiä tuloksia on saatu tieteellisissä kokeissa.
http://www.bbc.com/earth/story/20170426-why-fish-do-not-deserve-their-r…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle ainakin on selvää, että kaikki eläimet, ihminen mukaanluettuna, tuntee kipua, kärsimystä, onnea, mitä tahansa tunteita ja tuntemuksia. Ja varmaan kasvitkin. Mutta pakko on jotain syödä, tosin pyrin siihen, että kaikki syömäni olisi saanut elää niin onnellisen elämän kuin mahdollista ja että loppu olisi ollut mahdollisimman tuskaton. Emme voi kuitenkaan koskaan ymmärtää täysin eläimiä ja kasveja vielä vähemmän.
Lihaa en syö, miehen ja pojan pyydystämää kalaa kylläkin. Kala tuntee varmasti siinäkin kipua, vaikka käyttävät apuna haavia ja kala tapetaan heti iskemällä päähän. Ihmisetkin tuntevat kipua sekä eläessään että monet kuollessaan. Luonnon laki on sellainen, että ilman minkäänlaista kärsimystä täällä ei kukaan selviä, on hyvä suojella eläimiä ja luontoa ja taata niille mahdollisimman hyvä elämä, mutta tosiaan se luonnollinen kuolema voi eläimelle olla paljon ihmisen aiheuttamaa kuolemaa pahempi. Eli ei pidä empaattisuudessaan elätellä oman unelmansa mukaisia kuvitelmia.
Kananmunia syön myös, ovat omien taatusti onnellisten kanojen munimia. Vuohenmaitoa käytän, sekin on peräisin omista vuohista, enkä millään näe, että nekään mitenkään kärsisivät, tuolla kirmaavat laitumella ihan mielissään, saavat riittävästi hyvää ruokaa vettä ja niillä on seuraa toisistaan ja kovasti tykkäävät ihmisistäkin. Lehmän maitoa käytän vain vähän ja haen sen suoraan luomutilalta ja olen nähnyt, että eläimiä kohdellaan siellä hyvin ja niillä on kaikinpuolin hyvät oltavat. Vasikat saavat olla emojensa huomassa ja saavat imeä maitoa emostaan. Kesät ovat ulkona, talvet vapaana navetassa. Hyvinsyöneen näköisiä ovat ja isäntäväki selvästi tykkää työstään, eivät varmasti kohtele lehmiään huonosti.
Nahkakenkiä käytän, koska parempaa vaihtoehtoa en ole löytänyt. Tietysti toivoisin, että nahka olisi peräisin onnellisista eläimistä. Ja kovin monia nahkakenkiähän ihminen ei tarvitse, kun ostaa laadukkaat, ne kestävät helposti 10 v hyvin hoidettuna. Minulla on tällä hetkellä kahdet nahkakengät, lisäksi huopatossut, kumpparit ja kangaskenkiä. Käytän myös tuttavani lampaiden villaa ja taljoja, tiedän myös näiden harrastajakasvattajan lampaiden eläneen hyvän elämän. Lähdön hetkellä eivät ehdi tajuta mitään ja kipu on varmasti todella nopeasti ohi, lampaat teurastetaan kotona heinäkasan ääressä.
Eläinsuojelu on todellakin ok, mutta ei siinäkään pidä mennä liian pitkälle. Ihminen voi hyödyntää luontoa kaikkinensa, mutta vastineeksi hänen olisi hoidettava sitä parhaan kykynsä mukaan, eikä riistää ja repiä siitä irti kaiken minkä pystyy. Lopulta ihminen antaa ruumiinsa eläinten ruuaksi tai jos tuhkataan, pitäisi tuhkalla lannoittaa maata. Lukekaa kirja puiden elämästä, niin ymmärrätte miksi metsiä ei saisi raiskata nykytyylillä.
Minusta eläimen kanssa täytyisi saada mennä naimisiin. En vieläkään ymmärrä miksi ei. Onhan myös ihmispareja vihitty, joissa vaikka rakkaus on yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voikohan kala mennä psykoosiin?
Kala voi mennä psykoosiin ja vesistöissä on itseasiassa paljon WC:n kautta kulkeutuneita jäämiä psykoosilääkkeistä, jotka itseasiassa monelle ei hoida psykoosia vaan aiheuttaa sitä.
Catch and release on pelkkää kidutusta btw.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen ne kalat sitten pitäisi tappaa? Onko kalalle hauen tai tiiran suuhun päätyminen jotenkin onnellisempi loppu kuin tulla vedetyksi pinnalle tukehtumaan? Tai vähittäinen riutuminen vesihomeeseen tai muuhun tautiin?
Onko näillä empaatikoilla se käsitys, että kalat kuolisivat arvokkaasti ilman tuskia vanhuuteen, jos ihminen ei olisi asioita sekoittamassa?
No voi hellanlettas. Pointti on varmasti se että älykäs empatiaan kykenevä IHMINEN lopettaisi turhan kidutuksen. Eli ei elävänä akvaariokalaa wc-istuimeen, kalastaessa kala lopetetaan nopeasti, osta vain se mitä syöt. Suomessa käytetään niin paljon aikaa ja rahaa älypuhelimista ja muista vekottimista huolehtimiseen ettei ole liikaa pyydetty että huolehditaan kaikesta elämästä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs kasvien murhaaminen? Joidenkin tutkimusten mukaan nekin tuntevat. Pitäisikö ihmiskunnan tehdä moderni harakiri, koska mitään elävää ei voi syödä.
Höpö höpö!
Tiedä ihminen paikkasi ravintoketjussa!
No niin, sieltähän se tuli, kalojen ja muiden eläinten vertaaminen kasveihin!
Kyllä "mitään elävää" voi syödä, mutta sen elävän ei tarvitse olla jotain, jolla on tietoisuus. Pienimmän pahan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eettisesti ajateltuna pyydystetty kala on saanut kuitenkin elää hyvän elämän lajityypillisessä ympäristössä toisin kuin esim tehotuotettu broileri.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan kalastusta ja onhan se selvää että kala tuntee kipua. Pidän kalastusta kuitenkin eettisempänä tapana hankkia ruokaa kuin tehtuotettujen eläinten kappaleiden ostamisen maketista. Se kala on saanut elää lajinmukaista elämää parhaimmillaan vuositolkulla ja pyrin lopettamaan kalat mahdollisimman kivuttomasti. Alamittaiset ja muuten itselleni kelpaamattomat kalat koitan irrottaa koukusta varovasti ja päästää mahdollisimman pian takaisin veteen.
Minun vegaanina on huomattavasti helpompaa arvostaa sinun kaltaisesi ajatusmaailmaa, vaikka tapatkin eläimiä ruoaksesi ("tappaminen" tässä ilman mitään tunnelatausta), kuin noiden "höpön höpön fanaatikkojen juttuja" -jankkaajien. On eri asia ottaa tietoa vastaan ja käsitellä se ja sen jälkeen tehdä päätös toiminnasta, joka on omasta mielestä oikein, ja toimia siinä asiassa mahdollisimman eettisesti, kuin kokonaan kumota kaikki tarjotut faktat höpönhöpön-juttuina ilman pyrkimystäkään tarkastella omaa toimintaansa. Arvostan, että toimit omalla mittapuullasi oikein ja pyrit hyvään, vaikka meidän mittapuumme ovatkin eri asteikolla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta eläimen kanssa täytyisi saada mennä naimisiin. En vieläkään ymmärrä miksi ei. Onhan myös ihmispareja vihitty, joissa vaikka rakkaus on yksipuolista.
Ei siinä muuta estettä, mutta voi olla vaikea tietää, milloin eläin sanoo sen ratkaisevan sanan "tahdon". Kissani uskon pitävän minut mieluummin palvelijanaan kuin korottavan puolison asemaan. Tässä tapauksessa https://yle.fi/uutiset/3-9678462 on kyllä aika selvää.
Hölömöä kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, ihminen luulee ettei muut elävät eläimet tunne mitään.
Ja minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka luulevat, että ne eläimet eivät saalistaisi ihmisiä, jos olisivat ravintoketjussa ihmistä ylempänä.
Vierailija kirjoitti:
Hölömöä kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, ihminen luulee ettei muut elävät eläimet tunne mitään.
Ja minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka luulevat, että ne eläimet eivät saalistaisi ihmisiä, jos olisivat ravintoketjussa ihmistä ylempänä.
On eri asia saalistaa ruoakseen, kuin tehotuottaa vain tapettavaksi.
Kyllähän kalojen mahdollisesta kivusta ja muusta on puhuttu yli kymmenen vuotta, mutta jos haluan saada uutta tietoa aiheesta, en usko että joku lukion biologiaa käymätön filosofi sitä ammentaa.