en hauku miestäni mutta..
Tiedättekö sen tunteen..? Tunne siittä että kelpaa vain hyvinä päivinä. Että tarvii aina olla iloinen ja hyvällä tuulella jotta kelpaa toiselle. Vaikka itse tekisit kaikkesi että toisen paha päivä muuttuisi paremmaksi niin toinen ei tee mitään vaan saa sun olon vielä kurjemmaksi välinpitämättömyydellään.
Sellainen päivä nyt. Haluaisin että toi mies jotenkin yrittäisi edes piristää tai jotain edes yrittäisi ettei olis näin kurja olo, vaan ei.
Kerroin miltä musta tuntuu niin hänen mielestä syyllistän sitä. Eli ei tajunnut.
Aina kun sillä on jokin , mikä tahansa huonosti, ni yritän auttaa ja piristää. Mutta se ei mee ikinä toisinpäin. Kellään muulla vastaavaa?
Kommentit (3)
Tällaisina päivinä tekee mieli hakea lohtua muualta. En silti tee sitä koska kunnioitan miestäni. Mutta mieli tekis. Ap.
Auttoi silti tää tännekin purkautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse tekisit kaikkesi että toisen paha päivä muuttuisi paremmaksi niin toinen ei tee mitään vaan saa sun olon vielä kurjemmaksi välinpitämättömyydellään.
Sellainen päivä nyt. Haluaisin että toi mies jotenkin yrittäisi edes piristää tai jotain edes yrittäisi ettei olis näin kurja olo, vaan ei.
Ei mies ole vastuussa olostasi ja pirteydestäsi.
Silloin kun miehellä on huono päivä, mahtaako hän niin arvostaa piristämisyrityksiäsi? Voi olla että mieluummin vain mököttäisi itsekseen rauhassa. Oletko koskaan (neutraalina päivänä) tullut kysyneeksi?
Mulla.. mies menee oma fiilis edellä, mä oon ulkopuolinen tunteenasäätelijä ja joudun handlaamaan tilanteet.