Suhteeseen: ennestään tuttu vai kokonaan uusi?

Kokonaan uusi. Minä näen asian niin, että sille on jokin syy, miksi ennestään tutun kanssa ei jo ole.

Vierailija kirjoitti:

Kokonaan uusi. Minä näen asian niin, että sille on jokin syy, miksi ennestään tutun kanssa ei jo ole.

In a vacuum kyllä noin mutta se syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin iän myötä muuttunut maku tai se tuttu on voinut tehdä itselleen jotain jonka myötä onkin nyt kiinnostava (uusinut kroppansa, opiskellut hyvän ammatin, perinyt paljon rahaa tms.).

Itse otin riskin ja otin tutun, ei paremmin olisi voinut käydä. Tietää jo vähän mitä tuleman pitää mutta yllätykset ovatkin ihan tosiyllätyksiä kun paljastuukin jotain mitä ei ole osannut edes ajatella, vaikka ajatteli että tuntee jo toisen.

Nyt asutaan yhdessä ja suunnitellaan toista lasta :)

Tai on itse ollut naimisissa ja eron jälkeen tarjontaa katsastaessa onkin huomannut sen ennestään tutun siinä mielessä 😍 Tai ehkä se ennestään tuttu on ollut liian lähellä, tavallaan "kuormasta ei syödä" siis kaverikuormasta.

Itselläni kävi köpelösti, kun aloin tapailla erästä ihmistä, jonka olen tuntenut ainakin 10 vuotta. Ystävänä paras mahdollinen, mutta kun juttu meni yllättäen vakavammaksi, alkoi ongelmia ilmaantua.. Mustasukkaisuutta, turhia kyselyjä sekä epäilyjä.. hyvin äkkiä pistin jutun jäihin, ja nyt jatkamme sitten ystävinä jälleen kerran.

Uuden ihmisen tapaamisessa se on hieman outoa/ärsyttävää, että jos kyseinen ihminen ei tiedä sinusta/ystävistäsi mitään, joudut juurta jaksaen selittämään kaikesta kaiken jos haluaa kunnolla tutustua toiseen.. ja se on vaikeaa jos ei ihmisestä entuudestaan tiedä mitään.

Mutta, tee kuten itsestä tuntuu :)

 

Voihan syitä olla monia, miksei suhde ole aikaisemmin alkanut. Toinen on voinut olla varattu tai työkaveri yms.?

Pääasia että annat mennä ja USKALLAT!

ONko kellään kokemusta?

.

On kokemusta. Ihanaa kun tietää etukäteen millainen toinen on ihmisenä ja että häneen voi luottaa alusta asti. Silti ketään ei tunne samalla tavalla kaverina kuin parisuhteessa, joten kyllä se tutustumivaihe tässäkin tapauksessa tulee, se on vain syvällisempi kuin tuntemattoman kanssa. Me rakastuimme todella nopeasti ja olin nopeammin valmis etenemään suhteessa kuin mitä olisin ollut tuntemattoman kanssa. Tiesin jo parin kuukauden jälkeen että hän on elämäni mies.

Ehdottomasti tutumpi. Tiedät hänen elämäntyylistään ja jopa siitä onko hän muuttunut vuosien myötä vai pysynyt aina samanlaisena. Onko hän joustava ja mitkä ovat hänelle arvokkaimmat asiat. Tiedät jos löydät ihmisen joka arvostaa samoja asioita elämässä. Tuntemattoman kanssa saatat mennä lankaan koska pienemmässä ajassa joku voi jopa muuttua hetkelliseksi toiseksi ihmiseksi. 

Tutussa ei ole mitään jännitystä sitten

Mulle tämä ei ole valintakysymys, en koskaan ihastu ensisilmäykseltä vaan vasta henkilön persoonaan.

Jokainen rakkaus on alkanut niin, että olen vain ajan kanssa ja jonkin muun syyn ohella tutustuttuani todennut jossakin vaiheessa, että olenpas muuten ihastunut. Eli aina ne on olleet joitakin opiskelu-, työ-, harrastus- tai kaverinkavereita. Ei koskaan mitään baaripokia tai nettitreffejä, en edes harrasta kumpaakaan.

Rakastuin vanhaan tuttuun. Oltiin nuorempina oltu kavereita/tuttuja ja tavattiin vähän vanhempana uudestaan. En ikinä silloin nuorena ajatellut tätä henkilöä seksuaalisessa mielessä, mutta kolahti vanhempana aika kovaa sitten. Muutettiin yhteen oikeastaan heti. Oli helppoa luottaa toiseen kun tiesi jo, että minkälainen henkilö on kyseessä. Meillä on yhteiselo sujunut hyvin monta vuotta jo.

Vierailija kirjoitti:

Kokonaan uusi. Minä näen asian niin, että sille on jokin syy, miksi ennestään tutun kanssa ei jo ole.

Totta kai on syyt. Entäs jos syyt ovat poistuneet? Molemmat vaikka vapautuneet, tai omat tunteet ovat kehittyeet, jompi kumpi tai molemmat ovat kasvaneet ihmisinä?

Itse olen naimisissa ihmisen kanssa jonka kanssa ensin oltiin kavereita. Ei hetki aina ole otollinen suhteelle, mutta sitten yhtäkkiä voi ollakin <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaan uusi. Minä näen asian niin, että sille on jokin syy, miksi ennestään tutun kanssa ei jo ole.

In a vacuum kyllä noin mutta se syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin iän myötä muuttunut maku tai se tuttu on voinut tehdä itselleen jotain jonka myötä onkin nyt kiinnostava (uusinut kroppansa, opiskellut hyvän ammatin, perinyt paljon rahaa tms.).

No muuten näin, mutta nuo listasi osoittivat kyllä äärimmäisen huonoa, pinnallista ja älyvapaata makua... Kulissi-ihmisiäkin tuntuu olevan, jaiks.

Itsellä ei kokemusta, mutta tuttavapiirissä kaikki vanhemmalla iällä yhteen menneet ovat olleet entisiä tuttuja ja olleet nyt pitkään yhdessä, joten tuntuu toimivan.

Itse ajattelen, että ystävyys ja parisuhde ovat kuitenkin eri asioita eli ystävästä ei voi tietää sen paremmin kuin vieraastakaan sovitaanko parisuhdekumppaneina yhteen. Esimerkiksi voisin hyvin sinkkuna kiinnostua eräästä miehestä, jonka olen tuntenut kymmeniä vuosia, mutta toisaalta tunnen hänet niin hyvin, että tiedän mistä en hänen käytöksessään pitäisi, jos olisimme suhteessa. Pieniä asioita, mutta jos hän yhdenkin kerran tekisi jotain sellaista minulle kuin vaimolleen, suhde olisi taputeltu. 

Jotkut solahtavat suhteeseen helposti, mutta toiset ovat hyvin nirsoja. Joten epäilen, että en enää ole kenenkään kanssa tässä elämässä, jos ja kun pitkä avioliittoni päättyy.