Mies valehteli kaksi vuotta

...jokainen ansaitsee uuden maihdollisuuden. Siis yhden sellaisen. Jokainen meistä voi erehtyä kerran, mutta toinen kerta onkin sitten eri juttu. Ei toki kannata " unohtaa" asiaa liian helposti. Pariterapiaa kannatan minäkin. Tosi ikävää, että miehesi kertoi asian juuri nyt, kun teillä on noin mullistava asia edessä. Asia on varmasti kuitenkin painanut häntä kovin, ehkä juuri siksi, että teistä on tulossa perhe ja olet hänelle nyt uudella tavalla tärkeä. Käsitelkää asia, ja yritä antaa anteeksi. Iloitkaa vauvastanne!

eikä valehdella ja tunnustaa joskus vuosien päästä. Pettäminen satuttaa vielä myöhemminkin ja se valehteleminen on vielä kamalampi asia. Itselleni kävi niin, että tunteeni miestäni kohtaan katosiva ihan täysin, nimenomaan sen takia, että oli valehdellut minulle. Minua inhotti ajatus, että oli muita ihmisiä jotka tiesivät mieheni teosta, mutta minä vain sinisilmäisenä luotin.

No, lopputulos oli se, että olimme hetken erossa ja palasimme yhteen, elämä on jatkunut ihan mukavasti, asia on pystytty jättämään taakse, mutta totuus on se, että sitä samaa sinisilmäistä luottamusta ei ikinä enää tule. Enää en ole " reilu" ja päästä miestä mihin tahansa ja kenen kanssa tahansa, mutta mitenkään sairaalloisen mustasukkainen en ole, en pistä vakoilijoita perään tms. mutta se on valitettavaa, että se luottamuksen menettämisen tunne, katkeruus, tulee aina välillä pintaan, kun tulee kyse jostain miehen menosta.

Meillä menee muuten kaiken kaikkiaan oikein hyvin, mutta välillä mietin, että tuleeko tämä asia vielä jossain vaiheessa eteen....

Aivan. Kaikkein pahimmalta tuntuu nimenomaan valheellisuus ja se, että hän on kahden vuoden ajan katsonut silmiin sanoessaan, ettei valehtele. Eli JOKA KERTA kun on sen sanonut, on valehdellut. Valhettaa valheen perään. On niin vaikea ajatella, että kyse olisi vain jostain yhdestä syrjähypystä. Eikä niin olekaan. On kyse jatkuvasta epäluottamuksesta, jolle suhteemme petetyn kapeakatseisuudella tuntuu perustuneen.

Vierailija:

eikä valehdella ja tunnustaa joskus vuosien päästä. Pettäminen satuttaa vielä myöhemminkin ja se valehteleminen on vielä kamalampi asia. Itselleni kävi niin, että tunteeni miestäni kohtaan katosiva ihan täysin, nimenomaan sen takia, että oli valehdellut minulle. Minua inhotti ajatus, että oli muita ihmisiä jotka tiesivät mieheni teosta, mutta minä vain sinisilmäisenä luotin.

No, lopputulos oli se, että olimme hetken erossa ja palasimme yhteen, elämä on jatkunut ihan mukavasti, asia on pystytty jättämään taakse, mutta totuus on se, että sitä samaa sinisilmäistä luottamusta ei ikinä enää tule. Enää en ole " reilu" ja päästä miestä mihin tahansa ja kenen kanssa tahansa, mutta mitenkään sairaalloisen mustasukkainen en ole, en pistä vakoilijoita perään tms. mutta se on valitettavaa, että se luottamuksen menettämisen tunne, katkeruus, tulee aina välillä pintaan, kun tulee kyse jostain miehen menosta.

Meillä menee muuten kaiken kaikkiaan oikein hyvin, mutta välillä mietin, että tuleeko tämä asia vielä jossain vaiheessa eteen....

välillä joudumme liikkumaan sillä seudulla missä noi pettämiset tapahtui. Huonolla mielellä miettii suurinpiirtein jokaisesta vastaantulijasta, että olikohan toi joku niistä. Tai että ne naikkoset kattelee minua jossain ja säälittelee, että voi kunpa toikin tietäis... Onneks näitä tilanteita tulee harvoin mutta aina se yksikin tuntuu olevan liikaa... :(

Ensiksikin haluan sanoa, että sinä ap et ole tehnyt mitään väärää ja en ole kirjoittanut tätä kritisoidakseni/loukatakseni sinua. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!

En usko, että miehesi on lainkaan niin viaton ja kiltti kuin ajattelet. Kertominen oli luultavasti tarkkaan harkittu teko sinun alistamiseksi ja ajoitus oli koko jutun pointti.

Minä voisin lyödä vetoa, että tämä ei ollut miehesi ainut tempaus. Hän tahtoi lievittää omatuntoaan kertomalla ja samalla saada sinut alistetuksi.

Älä usko hetkeäkään miehen kertomusta siitä, että se oli vaan joku tyttö jonka hän ohimennen tapasi. On sanomattakin selvää, että harvassa on ne naiset jotka ilmaiseksi menevät tuntemattoman miehen kanssa sänkyyn ihan tuosta vaan ilman mitään ihastusta, lupauksia ja yhteisiä suunnitelmia. On tapahtunut paljon enemmän kuin mitä sinulle kerrotaan. Mies valehteli kerran, hän voi siis helposti valehdella toisenkin. Kahden vuoden kokemuksella tiedät nyt, että mies pystyy pimittämään asioita todella hyvin.

Mies alistaa sinua, joko tietoisesti tai huomaamattaan.

Kertomalla pettämisestä raskauden lopussa hän varmisti että et voi häntä jättää. Harva pystyy viimeisillään ollessaan muuttamaan, ja vauva-aikana on niin paljon muutakin että pettäminen tavallaan painuu menneisyyteen.

Tilaisuuksia kertoa joskus parempana aikana on varmasti näiden kahden vuoden aikana ollut paljonkin. Täyttä pötypuhetta on tuo, että ei ole ennen uskaltanut. Hän odotti vain oikeaa aikaa, jolloin sinä olet heikoilla etkä pysty lähtemään.

Mikä muuten se toinen mitättömämpi valhe oli?

Tottakai sinä rakastat häntä! Ei pettäminen rakkautta lopeta. Mutta se on merkki siitä, että mies ei ole sinua rakastanut. Hän laittoi toisen naisen sinun edellesi, eikä mikään katumus, miehen kärsiminen tai anteeksipyyntö sitä muuta. Älä alistu vaikka sinua alistetaan. Sillä juuri sitä miehesi tekee. Tuo on jo aika rankkaa henkistä väkivaltaa ja käsittämätöntä että kukaan mies voi olla noin julma viimeisillään raskaana olevalle vaimolleen!

Minusta sinun kannattaisi ottaa nyt aikalisä parisuhteesta ja elää " kulissiliitossa" läpi vauva-ajan. Anna itsellesi aikaa nauttia vauvasta äläkä mieti suhdettanne. (helpommin sanottu kuin tehty)

Päätöksiä on turha tehdä liian aikaisin, sillä nopeasti tehdyt päätökset kriisitilanteissa ovat usein vääriä. Kuullessasi uutisen sinulle tuli paniikkireaktio joka sai sinut taistelemaan perheen kasassa pitämiseksi. Se on ihan luonnollista, kuuluu äidinvaistoihin, ja niin... kyllähän miehesi sen tiesikin.

Vierailija:

Tiedän, että tämä on viimeinen paikka ruotia tällaista, mutta kaikki kaverit on töissä, ja olen viime yön jäljiltä niin pää sekaisin, että sama vaikka...

Mieheni kertoi harrastaneensa kaksi vuotta sitten seksiä matkoilla jonkun satunnaisen nuoren tapaamansa tytön kanssa. On aina vannottanut, ettei koskaan valehtelisi mitään. Nyt kun vauva juuri tulossa, halusi päästä taakasta eroon samassa rytinässä, kun jäi toisesta, mitättömämmästä, valheesta kiinni.

Ei ollut uskastanut tunnustaa. Kun petos tapahtui, oli suhteemme vielä epävakaammalla pohjalla. On yrittänyt unohtaa asiaa.

Nyt on ehditty tässä välissä naimisiin ja lapsi syntyy minä päivänä tahansa! Itken vain ja itken, sillä tuntuu, että kaikki perustuu valheelle. Nyt pelkään luottamuksen menneen, vaikka haluaisin niin kovasti uskoa ja luottaa vielä.

Itse tässä tilanteessa kirjoittaisin varmaan JSSAP, mutta rakastan häntä valtavasti, ja tiedän että hän on myös kärsinyt - ja kärsii - asiasta.

Kiitos, jos joku jaksoi lukea.

mieheni soitti tai tapasi ihmiset jotka asiasta tiesivät ja kertoi heille " meidän kuulumisemme" eli että minä tiedän ja mitä se meille tarkoittaa. Että katuu hemmetisti tekojaan ja toivoo sydämestään etten häntä jätä. SOitti myös syrjähypylleen ja kertoi samaa juttua. Tää helpotti mua, etten joutunut ajattelemaan että kukahan tästä tietää ja mitä ne musta ajattelee. Ja myöskin siksi, ettei niiden jotka asiasta tiesivät, tarvinnut ajatella mut kohdatessaan jokaista sanaansa vaan asiasta voi jopa heittää " mustaa huumoria" joka oli mun keino selviytyä. Nyt parisuhde on UPEA. parempi yhteys kuin ikinä. toki vielä pelottaa molemmin puolin ja luottamus on hatara, mutta mihinkään en arkea tuon miehen kanssa vaihtaisi, on se vaan niin upeaa. Mies kävi terapiassa pysytyäkseen antamaan itselleen anteeksi ja sovittiin , että jos ja kun mä oon valmis niin mennään yhdessä. vielä en ole valmis siihen, enkä tiedä onko se tarpeellista lainkaan. Miehen kanssa pystytään keskustelemaan valtavan hyvin tapahtuneista ja ystäville iso kiitos. niiltä olen saanut paljon voimaa.

asiasta tiesi hänen lisäkseen yksi hänen ystävänsä, joka oli ollut samalla matkalla mukana. Heti aamulla olivat vannottaneet, että kenellekään ei saa puhua asiasta, sillä mies häpesi itseään niin paljon. Ei ole kuulemma kertonut koskaan kenellekään, sillä on hävennyt niin paljon, ja ajatellut, että asiasta puhuminen olisi minullekin kiusallista. Lisäksi sanoi, että pelkäsi mieskavereidensa antavan kommenttia tyyliin " hyvä juttu" tai " no sehän oli vaan matka" . Sanoo, ettei halunnut kenenkään vähättelevän tapahtunutta.

Ymmärrettäviä selityksiä, mutta voi hyvä jumala, kun voisi niihin luottaa...

t. ap

Vierailija:

mieheni soitti tai tapasi ihmiset jotka asiasta tiesivät ja kertoi heille " meidän kuulumisemme" eli että minä tiedän ja mitä se meille tarkoittaa. Että katuu hemmetisti tekojaan ja toivoo sydämestään etten häntä jätä. SOitti myös syrjähypylleen ja kertoi samaa juttua. Tää helpotti mua, etten joutunut ajattelemaan että kukahan tästä tietää ja mitä ne musta ajattelee. Ja myöskin siksi, ettei niiden jotka asiasta tiesivät, tarvinnut ajatella mut kohdatessaan jokaista sanaansa vaan asiasta voi jopa heittää " mustaa huumoria" joka oli mun keino selviytyä. Nyt parisuhde on UPEA. parempi yhteys kuin ikinä. toki vielä pelottaa molemmin puolin ja luottamus on hatara, mutta mihinkään en arkea tuon miehen kanssa vaihtaisi, on se vaan niin upeaa. Mies kävi terapiassa pysytyäkseen antamaan itselleen anteeksi ja sovittiin , että jos ja kun mä oon valmis niin mennään yhdessä. vielä en ole valmis siihen, enkä tiedä onko se tarpeellista lainkaan. Miehen kanssa pystytään keskustelemaan valtavan hyvin tapahtuneista ja ystäville iso kiitos. niiltä olen saanut paljon voimaa.

olivat luokkaa " mitä vittua, menkis sä kertomaan" . Eli ei kovin kypsiä eikä sitä mitä mieheni olisi tunnontuskissaaan tarvinut. Mutta mieti kuitenkin, mitä menetät jos et kykene anteeksiantoon. Ja oletko itse täysin puhdas ja tuletko aina olemaan, vai onko niin että sinäkin olet tarvinut tai tulet tarvimaan anteeksiantoa jossain elämänvaiheessa. Et ehkä samanlaisessa tilanteessa mutta meillä naisillakin on omat keinomme loukata ja satuttaa. Pettäminen on vain niin helppo rajata asioihin, joita ei tule tehdä. Siihen kategoriaan kuuluu paljon muitakin juttuja, joihin minä ainakin syyllistyin silloin, kun meillä meni huonosti ja oli vaikeaa. Keinomme olivat erilaiset. Teräväkielinen 30.

vain haki lohtua jostain tyttösestä. Koska hän kuitenkin näyttää syvästi häpeävän ja katuvan tekoaan, eikö se voi olla osoitus siitä, että hän arvostaa Sinua kovasti, eikä olisi halunnut tuottaa Sinulle tätä mielipahaa. Ehkä hän valehteli säästääkseen sinut juuri tältä mielipahalta. Ehkei hän halunnut aikaisemmin kertoa, koska halusi säilyttää suhteen Sinuun, arvostamaansa naiseen.



En halua vähätellä miehesi tekoa tai sen aiheuttamaa pettymystä, mutta uskon että hänkin on kärsinyt harkitsemattomasta tekosestaan ja valheestaan.



Toivottavasti saatte kuitenkin välinne kuntoon ja voitte nauttia rakkautenne hedelmästä!

ja et edes pariks päiväks häipynyt tai pannut miestä lähtemään? Uskomatonta ja surullista. Ei millään pahalla mut kynnysmatto olet! Ei kukaan mies ole tuon arvoinen. 10-20 naista, huh huh!

t: 36

Suhteennehan ei ollut ihan vakavalla pohjalla. Toisaalta miehesi halusi olla rehellinen sinulle. Vaikea tilanne.

Ja tuo " etkö edes häipynyt muutamaksi päiväksi" on musta ihan turhaa varsinkin jos on lapsia. Turha tehdä näyttäviä liikkeitä vain niiden näyttävyyden vuoksi.

Ja välillä kannattaa tehdä " näyttäviä" tempauksia miesten kanssa, sillä harva mies ymmärtää mitään kovin pieniä vihjauksia tai pyyntöjä. Kun kerrasta tekee selväksi oman kantansa, alkaa mieskin tajuamaan, mutta jos vaan antaa anteeksi ja itkee yksinään, saa olla kynnysmattona ja kotipiikana koko ikänsä.

miehesi ei muka pannut kun se sanoi niin ja kuvailet kuitenkin hellää yhteistä viikonloppua. MIEHESI EI VAIN TUNNUSTANUT PÖLJÄ.



Meillä vähän vastaava tilanne, paitsi että eivät menneet yhdyntään asti.

Ja siitäkin poikkeaa, että mies ei kertonut itse, vaan itse sain kuulla kolmannelta taholta, että jotain hämärää on tapahtunut ja miehelle valehtelin, että tiedän mitä silloin ja silloin on tapahtunut... Mies sitten heti sanoi, ettei se merkinnyt mitään ja eivät menneet loppuun saakka jne. Eli sillä hetkellä sain tietää petoksesta miehen puolustellessa itseään. Pahinta mulle oli se, että tämän naisen puhelinnumero löytyi edelleen mieheni kännykästä ja meilläkin tapahtuneesta oli silloin 2 vuotta aikaa. Voi saakeli että olin vihainen. Mekin oltiin välissä keritty naimisiin.



Kyllä tunsin itseni petetyksi, huijatuksi. Olin aina ajatellut, että mun mies ei kyllä petä. Eikä fyysisesti täysin pettänytkään, mutta heillä oli naisen kanssa koko viikonloppu hellää yhdessäoloa, saunoivat yhdessä, suutelivat, kävelivät käsi kädessä jne. Ihmiset jotka oli heidät silloin nähneet luulivat heitä pariskunnaksi. Valokuviakin löytyi jälkikäteen, siinä ovat kädet toistensa olkapäillä... Miehen kaverit tiesi ja tuntui että jouduin heidänkin silmissään aivan naurunalaiseksi, että olen niin tyhmä että en tajua mitään...



Olin tosi vihainen miehelle ja pitkä aika meni ennen kuin luottamus palasi. Mutta ei se kyllä vieläkään ole samalla tasolla kuin ennen tuota (aikaa jo 4 vuotta tuosta kun sain tietää), en todennäköisesti olisi enää yhtä yllättynyt, jos mies jäisi uudestaan jostain kiinni. Nyt vaan ei ole enää ollut sellaisia tilanteita, joissa edes olisi voinut pettää... Että siksi voin luottaa...



Mutta kyllä mun kannatti antaa anteeksi, meillä on tänä päivänä hyvä suhde, rakastetaan toisiamme kovasti, yksi lapsi ja toinen tulossa. Niin ja eroa en siis tokikaan edes harkinnut. Tiesin, että mun on pakko antaa anteeksi.

miestäsi on painanut se asia tosi paljon, eikä ole uskaltanut kertoa siitä aikaisemmin ennenkuin vasta nyt, kun on " turvallisella maaperällä" eli sinä olet raskaana. Varmaan jotenkin ajattelee, että tällä hetkellä et jätä häntä, kun olet raskaana.

Eli yritä antaa anteeksi, kyllä se ajan mittaan vähän unohtuu ja katsopa vain, varmasti mies on ottanut opikseen eikä toista kertaa tee samaa.

Nimim. Toinen aika ehdoton uskottomuudesta