Miksi sitä aina toivoo, vaikka tietää ettei se tapahdu?

Niin kuin esimerkiksi mies muuttuisi yhtäkkiä yllätykselliseksi?

Olen kyllä alusta saakka tiennyt, ettei mies ole hyvä ostamaan mitään sen kummallisempaa, mutta silti jotenkin aina odotan, että olisi synttäreillä jotenkin repäissyt. Mutta ei. Tänäkin vuonna ostaa varmaan samana päivänä jonkun random lahjan ja on niin ylpeä itsestään että..

Jouluisin - ei mitään sen kummepaa, ei edes suunnittele joulua. Mutta isälleen, äidilleen ja siskolleen pohtii pitkään ja hartaasti lahjaa. Minulle ei!

Synttäreinä ei järjestä mitään.. Eikä ystävänpäivänä, eikä.. Milloinkaan! Onko se niin vaikea näyttää synttäreinä että välittää / on kuunnellut mitä toinen voisi vaikka haluta?

ja kosinta... tiedän ettei e ikinä tule, kun ei tuo osaa miettiä mitään etukäteen/suunnitella/halua yllättää ketään.

Ihana ihminen muuten, mutta tuo ettei huomioi toista sen kummemmin merkki/juhlapäivinä, vaan saa minut surulliseksi. :/

Kellään muulla tälläistä miestä? Miten jaksatte? En jaksa tästä vääntää tai yrittää muuttaa ketään pakolla.. Ärsyttää vaan niin paljon.