Kasarin ja ysärin lapsukaiset: miten sitä ennen pärjättiinkään ilman kännyköitä, nettiä yms...

Meillä oli olkkarissa 26 tv ja makkarissa 20 tv. 70-80 luvuilla.

Pelottaako sarjaa en tiedä. Noita muita katsoin 20+ ikäisenä.

Muistan edelleen sen, kun sain omaan huoneeseen telkkarin. Se tosin oli jättikokoinen ja mustavalkoinen, mutta silti, ajatelkaa, ihan omassa huoneessa sai katsoa aamuisin lastenohjelmat!

Uuden Suosikin ilmestyminen oli myös hyvä päivä.

1980-luvun puolivälissä meitä oli n. 30 hengen kaveriporukka joka lankapuhelimilla ja ilman pystyi vaivatta tapaamaan toisiamme ilman, että kukaan olisi jäänyt kelkasta tai missanut mitään.

Perjantai-iltaisin mentiin kapakkaan x johon tulivat kaikki. Ne jotka ei tulleet niin niillä oli sitten muuta menoa tai koti-ilta.

Ei mitään draamaa tai viime hetken ohareita tai muuta.

Viikolla istuttiin kahvilassa y. Siinä samalla tuli selviteltyä ihmisten suunnitelmat ja tekemiset sen verran tarkkaan kuin tarvittiin.

Aika vähän puhuttiin puhelimessa eikä mitään muita viestittely muotoa ollutkaan. Kirje tsi kortti kotiinpäin ehkä.

Oma yksityisyys oli omissa käsissä. Silti meillä oli hyviä ja tiiviitä ystävyyksiä!

En muista koskaan katsoneeni telkkaria koulun jälkeen, tosin kouluaika sijoittui pääosin 80-luvulle. Mainitsemistasi ohjelmista katsoin satunnaisesti Marienhofia ja Jyrkiä, mutta olin muistaakseni aika usein töissä silloin kun ne tulivat. Jyrki ei mikään erityisen hyvä ollutkaan. Mä taisin olla liian vanha ko ohjelman kohderyhmään. Pikkuveljeni, syntynyt 1980, katsoi Jyrkiä enemmän.

Voi niitä aikoja.

Puhelimista tuli mieleen, että koko puhelimen piuhoineen joutui vetää omaan huoneeseen, jos halusi puhua rauhassa. Ja koskaan ei tiennyt, kuka toisessa päässä vastaa puhelimeen.

Parhaita ohjelmia koulun jälkeen oli Alf, Jyrki, Pelottaako, Lisa ja pojat ja Isojen poikien leikit. Joskus otimme ulos herätyskellon mukaan taskuun, että muistamme lähteä katsomaan jotakin sarjaa.

Olen syntynyt 70-luvun alussa, en varsinaisesti ole Jyrkin sukupolvea, mutta sitä joskus kuitenkin katsoin. Koskas se oikeen alkoikaan? Yliopistoaikaan vuonna 91 katsottiin kämppiksen aikaan aina Kaunarit ja Salatut elämät, samaan aikaan paahdettua ruispalaa ja juustoa päivälliseksi.

Mutta joo, Akkari tuli muistaakseni tiistaisin ja se oli ihan huippupäivä. Myös Suosikkia odotetettiin, erityisesti sitä kultapainosta joka tuli vissiin toukokuussa tms. Siinä oli ain asellainen megajättijuliste. Mulla oli mm. Indiana Jones ja Tuomiontemppeli seinällä, somistettuna jouluvaloilla :)

Meillä oli edistyksellisesti videolaite jo joskus 80-luvun alkupuoliskolla, beta -järjestelmä. Silloin sai vuokraamostakin beta ja vhs-kasetteja, kuten nykyään DVD ja Blu-ray - jos joku nyt vuokraa jotain. Kasarilla ja ysärillä vuokraustoimintaa harrastivat pienimmät kioskitkin.

Telkkarissa oli kolme kanavaa ja Jyrki oli todellakin jotain aivan mullistavaa silloisessa TV-tarjonnassa.

Jyrkistä tulee aina mieleen erään tuttavan kertomus. Hän meni vanhainkotiin (vai miksi sitä silloin nimitettiin) tervehtimään isoäitiään. Kaikki osaston jalkeille kykenevät mummot ja vaarit istuivat olohuoneessa telkkarin ääressä torkkuen ja telkusta tuli Jyrki täydellä volyymillä. Tämä taisi olla joskus 90-luvun alussa.

No otettiin tietenkin modeemilla yhteyksiä BBS:iin joista ladattiin uusimmat tracker-tiedostot ja kirjoiteltiin viestejä muille käyttäjille. Sitten vähän Batmudia ja Legend of Red Dragonia perään.

Helppo oli itsenäistyä. Ei mennyt rahaa 600 euron älypuhelimeen nettiyhteydellä joka maksettiin pikavipillä. Helpompaa on vieläkin kun tietää ettei sellaista tarvitse. Koulun jälkeen en katsonut mitään noista, ihmemies ja ritariässä oli pakko nähdä.

Yhdellä kaverilla oli tietokone ja siinä pari peliä, mutta yleensä kun puhuttiin että pelaillaan kavereiden kanssa, tarkoitettiin katulätkää tai -futista, Stiga-jääkiekkopeliä, Afrikan tähteä, Muuttuvaa labyrinttiä...

Must have -vaatteita ja tavaroita kyllä oli, mutta tavaraa ja ylipäätään kaupoissa valikoimaa oli paljon vähemmän. Ei pystynyt klikkailemalla tilaileen Kiinasta halpaa krääsää, tosin TV Shopista jotkut harvat tilasivat jotain. Ihan tavallista oli, että uusia vaatteita ostettiin lähinnä syksyllä. Jotkut meni 1-2 paidalla koko kouluvuoden. Tuskin aikuisetkaan tarvitsi mitään Konmaria tavarapaljouden takia. Kerran tilasin ulkomailta yhden CD:n. Lähetin rahat kirjekuoressa (levy tuli perille!). 

Kerrostalojen pihoille kokoonnuttiin pelaamaan pesistä ym. Jos oltiin liian riehakkaita naapurin mummot vähän komensi eikä siitä kukaan suuttunut. Kaikki sai katsoa lasten perään. Jos tuli äidille asiaa ei soitettu kännykällä vaan kailotettiin kovaan ääneen:ÄITII TUU IKKUNAAN TÄÄLLÄ HUUTAA JONNA!

Oli muuten ihan paskoja ohjelmia nuo kaikki, en katsonut mitään.

Muilla rupesi olemaan videot ja nintendo, mä ostin ekan pleikan ekoista kesätyörahoista 16 veenä. Meillä oli niin vitun köyhää ja en muistele sitä paskaa mitenkään kaiholla. Naapurilta ostettiin tupakan kellastama valkoinen telkkari kun vanha mustavalkotv meni rikki, sillä mentiin 5 vuotta ja taas joku käytetty kuvaputki. Porukoiden eka taulutv tuli niille viime vuonna, ne on vieläkin niin perseaukisia..

T. Ainoa onnellinen lapsi 80- luvulta