Mies juo jokaikinen ilta vähintään yhden oluen

Vierailija kirjoitti:

Minusta joka päiväinen olut ei ole sen kummempi kuin ranskalaisten joka päiväinen viini. Eri asia jos on vaikeus

jos ei pysty olemaan ilman.

Samaa mieltä!

Yleisellä tasolla:

Mä olen miettinyt tuota nollatoleranssia ja inhimillisyyttä. Ihmisellä on oltava jotain paheita, muuten hän on kone. Jos nollakulutukseen päästään tupakan ja alkoholin suhteen, mitä tulee tilalle? Lisääntyvätkö suomalaisten muut suosikkipaheet, mökötys ja ilkeily, räjähdysmäisesti? Tekopyhyys ja suvaitsemattomuus? Yltyykö shoppailu ja muu tuhlaaminen addiktion asteelle? 

Kaksinaismoraali rehottaa: samaan aikaan kun tavoitellaan nollatoleranssia alkoholin suhteen, kepun johtama hallitus tuo vahvat oluet ja limuviinat ruokakauppaan. Ketä se palvelee, eli ketkä noita kuluttavat? Aivan oikein: teinit ja ongelmakäyttäjät. 

Ranskassa on maksakirroossia erittäin paljon. Päivittäinen viinilasillisen juominen ei ole terveellistä, vaikka joskus lehdistä voimmekin sellaista lukea.

Ap:n miehen käytös tulee johtamaan toleranssin lisääntymiseen. Olen tällaista nähnyt ihan lähisuvussa, joten olisin kyllä todella huolissani. Ap:n tilanteessa minun mielestäni miehen pitäisi huomioida vaimon toive olla juomatta olutta, jo ihan sekin vuoksi, että puolison toiveet on tapana huomioida. Alkoholittomat arki-illat ovat aivan normaali toive, sellaisia ne illat lähes kaikissa perheissä ovat. Jos olut on niin tärkeä, että vaimoa voi sen vuoksi kutsua nalkuttavaksi akaksi, niin silloin alkoholi on jo tullut liian tärkeäksi osaksi elämää. 

Minä lähdin, koska en kokenut noita arvoja omikseni enkä halunnut sellaista kotia tuleville lapsilleni. Vähän sama kun joku huudattaisi kotona heviä joka päivä ja itse ei pidä siitä äänimaailmasta.

Apinanraivo kirjoitti:

1 olut päivässä ja joku narisee :) Jos tykkää oluesta, niin miksipä ei sitä olutta ottaisi. Itse join yhteen väliin 1-2 olutta päivässä. Sitten kun lopetin aktiivisen liikunnan, niin jouduin lopettamaan tuon oluilunkin, koska 2 oluesta tulee jo sellaiset 250 kaloria, ja se on aika paljon joka päivä. Mitää ongelmaa alkoholin suhteen tuollainen määrä ei implikoi, jos lisäenergian polttaa. Paljon pahempia on nämä, joiden on pakko saada sitä kahvia usea kuppi päivässä. He ovat todellakin narkkareita, ja kahvi kyllä korottaa verenpainetta aika reilusti.

1 kahvikuppi päivässäkään ei implikoi riippuvuutta, joten sekään ei tietty ole ongelma, mutta esim. 3 jo kertoo aika pahasta riippuvuudesta.

Se olut rasittaa maksaa ja aivoja toisin kuin kahvi. Toki kahvi pienissäkin määrin on haitallista esim. Paniikkihäiriöisille ja suolisto/vatsaongelmaisille.

"Kielloilla ei ole koskaan onnistuttu kieltämään sitä, mitä sillä kiellolla on yritetty kieltää, koska heti kun jokin asia muuttuu kielletyksi, siitä tulee jännittävää ja sitä kautta haluttavaa."

Ihan niin kuin kännissä autolla ajaminen ja lasten paneminenkin tuntuu tosi haluttavalta kun ne on menty kieltämään. Ei olisi kannattanut kieltää,

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs se mies, jonka on pakko jouda joka päivä ainakin yksi kahvi että päivä alkaisi hymyillen. Onko syytä huoleen?

Mikä muuten on "yksi olut"? Yksi 0.33 litran kolmosolut ( = 1 annos alkoholia), yksi 0.5 l kolmosolut (1.5 annosta alkoholia) vai yksi 0.5 l annos nelosolutta (kaksi annosta alkoholia)? Alkoholin kohtuukulutuksen riskiraja on miehillä ollut tähän asti kolmisen annosta päivässä. Sen alle pitäisi käytön keskimäärin jäädä.

Kahvi ja olut = sama asia? On minunkin saatava kahvia, tai olen huonolla tuulella. Voin helposti myöntää olevani jollain lailla riippuvainen kahvista. On silti minusta eri asia olla riippuvainen kahvikupillisesta, kuin oluesta. Ja se haju, joka jo mainittiin. En pystyis katselemaan (tai haistelemaan) :D 

Tuosta mainitseminen ei ole nalkuttamista.Sanoit myös,että viikonloppuna kohtuukäyttö ylittyy,mutta sitä ei määritellä vain päivätasolla,vaan myös viikkotasolla.

24 annosta vko on miehen kohtuukäytön raja ja sillä rajalla jos on joka viikko,niin sillä on suora vaikutus terveyteen.Kohtuukäytön rajoja ollaan alentamassa.

Ranskalaiset juo viiniä ruoan kanssa,ei rentoutuakseen telkun edessä.Käyttö pohjaa ihan eri asiaan.

En itsekään jaksaisi ihmistä joku juo kaljan päivässä ja viikonloppuna enemmän.Nytkin tekee tiukkaa jos vkonloppuna ei käyttö ole suht pientä.

Ei ole mitään syytä olla sanomatta asiasta jotta "käyttö ei sitten kasva" jne.Ihan pimeä ajatus.Totta kai sanot nainen mitä mietit,etkä haudo ajatuksia sisääsi jotta toinen ei ala kostamaan tai jtn.muuta outoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos rupeat nipottamaan sille asiasta, se voi ruveta pahenemaan. Ole mieluummin hiljaa ja ole tyytyväinen, etteivät ne ole mitään kännejä mitä juo.

Ei mikään mitä vaimo tekee oikeasti aiheuta juomisen pahenemista. Ne syytökset ovat tekosyitä juomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisin voi juoda pari enemmän. Ei siis kuitenkaan mitään kännejä, vaan juo ne muutamat. Mua silti ärsyttää toi tapa, etenkin olen huomannut, että jos syystä tai toisesta mieheltä jää se olut juomatta, hän on pahalla tuulella.

Lähteekö tää tästä pahenemaan?

Ap, suosittelen Päihdelinkin Kotikanavaa. Siellä on monenlaisia tarinoita. Joidenkin puoliso juo litrakaupalla teräviä päivittäin, mutta on myös heitä, jotka pohtivat onko puolison päivittäinen olut riippuvuutta. 

Jos se on tosiaan yksi kalja päivässä, niin en osaa ajatella, että olisi kovin paha.

Jos on kuitenkin ok-mies muuten ja asiat ylipäätään hallinnassa.

Kun me ihmiset kuitenkin ollaan ihmisiä: jos se kalja auttaa esim. rentoutumaan työpäivän jälkeen niin onhan se parempi kuin olla ilkeä toiselle tai purkaa huonoa tuulta jollain muulla tavalla.

Voisn ihan itse kuvitella, että ottaisin just yhden viinilasillisen, vaikka jopa yhdessä mieheni kanssa, jos siis mies nyt olisi mulla.

Tai minä sen viinin ja mies sen kaljan, jos niin haluttaisiin.

Silloin kun oli se mies, niin kyllä itsekin joskus kysyin, että haluatko oluen, kun huomasin, että oli väsynyt työpäivän jälkeen, enkä lainkaan ajatellut, että se nyt olisi mitään alkoholin väärinkäyttöä ollut tai riippuvuutta.

Välillä tuntuu, että kovin täydellisiä ja "virheettömiä" ovat ihmiset, ja vaativat sitä myös toisilta.

Ymmärrän ap. miltä sinusta tuntuu. Puolisooni on tullut ylimääräistä pyöreyttä vuosien varrella. Olen ystävällisesti sanonut moneen kertaan että hänen harrastamansa jokapäiväinen mässy ärsyttää.

Ärsytys/pelkotila on peruja kotoa missä toinen vanhempi söi itsensä ylipainoiseksi ja sain siitä pilkkaa kaveripirissäni.

Puolisoni vaan hokee että "itse minä kiloni kannan" eikä ota tunteitani huomioon, mitä teen?

:(

Vierailija kirjoitti:

Jos se on tosiaan yksi kalja päivässä, niin en osaa ajatella, että olisi kovin paha.

Jos on kuitenkin ok-mies muuten ja asiat ylipäätään hallinnassa.

Kun me ihmiset kuitenkin ollaan ihmisiä: jos se kalja auttaa esim. rentoutumaan työpäivän jälkeen niin onhan se parempi kuin olla ilkeä toiselle tai purkaa huonoa tuulta jollain muulla tavalla.

Voisn ihan itse kuvitella, että ottaisin just yhden viinilasillisen, vaikka jopa yhdessä mieheni kanssa, jos siis mies nyt olisi mulla.

Tai minä sen viinin ja mies sen kaljan, jos niin haluttaisiin.

Silloin kun oli se mies, niin kyllä itsekin joskus kysyin, että haluatko oluen, kun huomasin, että oli väsynyt työpäivän jälkeen, enkä lainkaan ajatellut, että se nyt olisi mitään alkoholin väärinkäyttöä ollut tai riippuvuutta.

Välillä tuntuu, että kovin täydellisiä ja "virheettömiä" ovat ihmiset, ja vaativat sitä myös toisilta.

Normaalisti ihminen ei ole huonotuulinen jatkuvasti. Päivittäinen alko toki sotkee elimistöä sen verran, että voi aiheuttaa sitä huonotuulisuutta ja hermostuneisuutta samoin kuin vaikka tupakattomuus tupakoitsijalle.

Olen itse hyväntuulinen perusminältäni enkä jaksaisi katsoa jotain hermokimppua, joka itselääkitsee itseään mitä haitallisimmilla tavoilla. Harvoin se tissuttelija muuttuu päivänpaisteeksi juotuaankaan muuta kuin oman päänsä sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on tosiaan yksi kalja päivässä, niin en osaa ajatella, että olisi kovin paha.

Jos on kuitenkin ok-mies muuten ja asiat ylipäätään hallinnassa.

Kun me ihmiset kuitenkin ollaan ihmisiä: jos se kalja auttaa esim. rentoutumaan työpäivän jälkeen niin onhan se parempi kuin olla ilkeä toiselle tai purkaa huonoa tuulta jollain muulla tavalla.

Voisn ihan itse kuvitella, että ottaisin just yhden viinilasillisen, vaikka jopa yhdessä mieheni kanssa, jos siis mies nyt olisi mulla.

Tai minä sen viinin ja mies sen kaljan, jos niin haluttaisiin.

Silloin kun oli se mies, niin kyllä itsekin joskus kysyin, että haluatko oluen, kun huomasin, että oli väsynyt työpäivän jälkeen, enkä lainkaan ajatellut, että se nyt olisi mitään alkoholin väärinkäyttöä ollut tai riippuvuutta.

Välillä tuntuu, että kovin täydellisiä ja "virheettömiä" ovat ihmiset, ja vaativat sitä myös toisilta.

Ne on niitä omia käsittelemättömiä pelkotiloja. Henkilö  pelkää vuosikausia ja vuosikymmeniä että pelko toteutuu. Täysin hyödytöntä.

Yksi olut ei saa miehen käytöstä muuttumaan mihinkään suuntaan. Ylimääräinen kireys vaan katoaa. Tuskin jotkut masennuslääkkeet on sen terveellisempiä ja niitä syödään myös sen takia että olo tuntuu paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. miltä sinusta tuntuu. Puolisooni on tullut ylimääräistä pyöreyttä vuosien varrella. Olen ystävällisesti sanonut moneen kertaan että hänen harrastamansa jokapäiväinen mässy ärsyttää.

Ärsytys/pelkotila on peruja kotoa missä toinen vanhempi söi itsensä ylipainoiseksi ja sain siitä pilkkaa kaveripirissäni.

Puolisoni vaan hokee että "itse minä kiloni kannan" eikä ota tunteitani huomioon, mitä teen?

:(

No ei todellakaan tarvitse karkkiakaan vetää joka päivä, etenkin jos se näkyy kehossa. Eli jos puhe ei auta, sinun pitää valita nieletkö ärtymyksesi vai lähdetkö. Tissuttelijoillakin on usein heikot ruokailutottumukset juomisen lisäksi, eivät ole tottuneet vaalimaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. miltä sinusta tuntuu. Puolisooni on tullut ylimääräistä pyöreyttä vuosien varrella. Olen ystävällisesti sanonut moneen kertaan että hänen harrastamansa jokapäiväinen mässy ärsyttää.

Ärsytys/pelkotila on peruja kotoa missä toinen vanhempi söi itsensä ylipainoiseksi ja sain siitä pilkkaa kaveripirissäni.

Puolisoni vaan hokee että "itse minä kiloni kannan" eikä ota tunteitani huomioon, mitä teen?

:(

Lähesty puolisoasi ystävällisesti. Sano muutama ystävällinen sana ja ota sipsit ja limpparit pois ja tarjoa tilalle lautasellinen porkkanoita ja kannullinen maustettua vettä?

Vierailija kirjoitti:

Hei ole onnellinen että se on vaan 1 kalja. Meillä mies juo vähintään 8 kpl joka päivä. On alkoholiongelma.

Hoitoon ei saa joten olen itse tästä lähdössä.

Mun miesystävä hörppii näiden lisäksi vielä viinaa autossa tupakalla käydessään. Kolmen vartin pullo ei ihan päivässä kuitenkaan mene. Tai voi mennäkin. Ihan minusta riippuu, kuinka vittumainen akka olenkaan.

Ei hänellä kuitenkaan mitään ongelmaa ole. Huomenna voi olla juomatta yhtään mitään. Ja kerran olikin, kolme päivää. Kuukaudesta puhui, mutta vituttaahan se huonosti etenevä autoremontti, että pakkohan se on jotain saada.

Katkolla on ollut monta kertaa. Suhde, ei mies.

Aina kuitenkin ajattelen, että jospa se tästä vähenisi. Kohtuukäyttö olisi minusta ihan ok. Itsekin toisinaan pari lasia viiniä voin ottaa. Tai viskipaukku oikeasti rentouttaa kivasti. Mutta koko pullollinen kerralla, ei olisi pakko.

Minä se nyt vaan takerrun yhteen pikkuseikkaan ja kyylään ja paheksun. Hänhän on niin hyvä mies. Ja rakastaa minua, vaikka enhän minäkään mikään täydellinen ole. Hänen sanojaan. Eilenkin sitten ajoi kotiinsa kymmenen kaljan jälkeen, lähti vain mitään sanomatta. Onneksi viina oli jo loppunut. Ei enää kestänyt kamalaa akkaa. 50 km meni ilman onnettomuuksia. Tai hänellehän ei palkkä kalja vaikuta mitään. Ihan selvin päin on omasta mielestään.

Nyt tajuan, että minä ihan oikeasti odotan, että hän varmasti juo vähemmän, kunhan minä vain olen hänelle tarpeeksi hyvä naisystävä. Järjestän hänelle mielekästä tekemistä, niin ei ehkä... Jotain vikaa lienee päässäni. Miten voin muka näin ajatella? Olen järkevä ihminen. Omasta mielestäni ainakin tähän asti...

---

Mutta aloittajalle. Joo, menneisyytesi ei ole miehesi syy. Mutta toisaalta ei se ole myöskään sinunkaan syysi. Jos keskustelu asiasta ei johda mihinkään, niin ei kai vaihtoehtoja paljoa ole jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on tosiaan yksi kalja päivässä, niin en osaa ajatella, että olisi kovin paha.

Jos on kuitenkin ok-mies muuten ja asiat ylipäätään hallinnassa.

Kun me ihmiset kuitenkin ollaan ihmisiä: jos se kalja auttaa esim. rentoutumaan työpäivän jälkeen niin onhan se parempi kuin olla ilkeä toiselle tai purkaa huonoa tuulta jollain muulla tavalla.

Voisn ihan itse kuvitella, että ottaisin just yhden viinilasillisen, vaikka jopa yhdessä mieheni kanssa, jos siis mies nyt olisi mulla.

Tai minä sen viinin ja mies sen kaljan, jos niin haluttaisiin.

Silloin kun oli se mies, niin kyllä itsekin joskus kysyin, että haluatko oluen, kun huomasin, että oli väsynyt työpäivän jälkeen, enkä lainkaan ajatellut, että se nyt olisi mitään alkoholin väärinkäyttöä ollut tai riippuvuutta.

Välillä tuntuu, että kovin täydellisiä ja "virheettömiä" ovat ihmiset, ja vaativat sitä myös toisilta.

Ne on niitä omia käsittelemättömiä pelkotiloja. Henkilö  pelkää vuosikausia ja vuosikymmeniä että pelko toteutuu. Täysin hyödytöntä.

Yksi olut ei saa miehen käytöstä muuttumaan mihinkään suuntaan. Ylimääräinen kireys vaan katoaa. Tuskin jotkut masennuslääkkeet on sen terveellisempiä ja niitä syödään myös sen takia että olo tuntuu paremmalta.

Kyse on valtataistelusta ja siitä ettei hyväksy puolisoa sellaisena kun hän on. Ärsytys tulee harmista. Siitä että alkoholin käyttö on juopon merkki. Kyse ei ole yhdestä oluesta vaan ap.n omista ongelmista.

Jos menee Minnesota-alkoholiparantolaan niin koko perhettä hoidetaan ja ap. hyvin osoittaa sen että minkä takia.

Tarvitseeko johonkin sitä päivittäistä itselääkintää? Onko ahdistunut töistä, eikä osaa muuten rentoutua? Onhan niitä muitakin tapoja olemassa kun kalja. Onko muita harrastuksia, ystäviä?

No, yhden kaljan juominen joka ilta (viikonloppuisin vähän useampi) vastaa ongelmana suunnilleen sitä, jos joku syö tavallisen korvapuustin, sokeroidun jogurtin tai 20 gramman suklaapatukan joka päivä, viikonloppuisin vähän enemmän. Turhia kaloreita ravintoarvoltaan köyhää höttöä, mutta ei kuitenkaan kovin suurta määrää. Onko ihminen sitten syömishäiriöinen, jos syö joka päivä pullan tai sokeroidun jogurtin? Varmaan aika harvan mielestä. Entä jos hänen on PAKKO saada joka päivä tuo höttöinen herkkunsa? Silloin on kyse varmasti riippuvuudesta. Entä jos hän pystyy olla ilman tarvittaessa, mutta hänen tekisi kovasti mieli? Se jakaa varmasti jo mielipiteitä, onko kyseinen henkilö sairas vai ei.

Suomessa riittää kyllä oikeitakin alkoholisteja ja alkoholin kanssa painivia. Luulisi ap:nkin sen alkoholistin lapsena tajuavan. Tällainen normaalien ihmisten elämästä jeesustelu vie vakavalta aiheelta uskottavuutta. Vaikka ALKOHOLI onkin monelle kirosana, kohtuukäyttö ei ole vaarallista. Ap:n mies ei ylitä kohtuukäytön rajoja, eikä edes juo viikonloppuisinkaan humalahakuisesti, mikä on hieno asia. On terveyden kannalta parempi juoda pieniä määriä päivitäin kuin vastaava määrä humalahakuisesti kerralla.

Yksi kalja päivässä ei ole tervysvaikutuksiltaan yhtään sen pahempi kuin vastaava kalorimäärä jotain hiilaripitoista tai sokerista höttöä, esim. valkoista leipää. Ehkä ap:lla itsellään ei ole ruokavaliossaan mitään paheita, ja hän on puhdasoppinen terveysnatsi, mutta vastaavaan elämäntapaan hänellä ei ole oikeutta lähipiirinsä aikuisia ihmisiä pakottaa. Eri asia on olla huolissaan siitä, jos miehen ruokavalio on kokonaisuudessaan aivan karmea ja ravintoarvoltaan köyhä, ja tuo kalja on vain jäävuoren huippu. Mutta turha urputtaa yhdestä sohvalla tv:tä katsoen nautitusta kaljasta, jos itse kömpii viereen esim. kaakaon tai iltateen kanssa, johon on laittanut sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joka päiväinen olut ei ole sen kummempi kuin ranskalaisten joka päiväinen viini. Eri asia jos on vaikeus

jos ei pysty olemaan ilman.

Ranskassakin on alkoholisteja.

Aivan varmasti. Ei se tarkoita että jokainen on