Koiran borrelioosi - eläinlääketiede heikkoa

Muistan vielä kun koiramme kuoli borrelioosin 90-luvulla. Eläinlääkäri ei edes epäillyt sitä, eikä silloin tullut edes mieleen että edellisenä kesänä löydetty punkki koirasta, joka oli päässyt puraisemaan, olisi ollut syynä. Ensimmäinen oire koiralla oli ontuminen, ja lopuksi koira meni ihan voimattomaksi, ei jaksanut oikein mitään, ja laski myös alleen. Se oli lopetettava. Tähän kaikkeen meni aikaa, eihän borrelioosi heti tapa. Aluksi hölmö eläinlääkäri tarjosi kuitenkin luulääkettä, koska luuli että jalka oli jotenkin murtunut.

Lieneekö mitään muuttunut nyt 20 vuoden jälkeen? Että edes oikeansuuntaista lääkitystä tarjotaan, eli antibiootteja. Vaikka eiväthän ne enää paranna myöhäisvaiheen borrelioosia. Ja jos eivät paranna, niin mitä sitä vielä pyöritellään peukaloita, haluamme ratkaisuja, eikä lääketieteellistä paskapuhetta, ja hyshys-juttuja.