Lue keskustelun säännöt.
Häpeä
25.06.2017 |
Aloitan nyt uuden keskustelun. Googlailin tänää häpeästä. Kertokaas mielipiteitä ja mahdollisuuksia selvitä häpeästä.
Mulla itsellä häpeä on todella voimakas. En yleensä häpeä itseäni tuntemattomia kohdatessa tai esim.kaupassa tollasia pieniä mokia.
Mun häpeä on se, että olen varma, että ystäväni ovat oikeasti säälistä kanssani ja että he nauravat oikeasti minulle, koska olen niin tyhmä ja ärsyttävä. Olen aika puhelias ja saatan sanoa mielipiteitä kysyttäessä aika suoraan. Pyydän kyllä anteeksi jos näen, että jotai loukkaa. Olen yleensä pidettyä seuraa semmosissa pintapuolisissa tuttavuuksissa, mutta sit nämä tunteet vaivaavat ystävien seurassa. Jos ollaan oltu jossain iltaa istumassa saatan soittaa seuraavana päivänä kaikille, koska pelkään, että olen mokannut tai ollut jotenki nolo. En myöskään kestä mitään kommentointia esim. Ulkonäöstäni, paitsi negatiivista. Esim. Mulla on tosi pitkö tukka ja jotkut ihan tuntemattomat miehet tulivat kehumaan sitä. Yksi ystävistäni totesi sit, että kyllähän tuolla tukalla huomioota saa ja ettö miks hän ei saa huomioita, viitaten myös ettö on epäreilua että mö saan(en edes halua sitä huomioita). Olin koko illan hyvin ahdistunut ja häpesin hyvim voimakkaasti. Soitin tälle ystävälle heti seuraavana päivänä ja juttelin tosi paljo hänen hyvistä ominaisuuksista. Tämä on mennyt niin pahaksi, että suunnittelen erakoitumista, koska en kestä näitä tunteita. Ystävissäni ei ole vikaa, he ovat kivoja ja hyviä ihmisiä. En vaan tunnu sopivan mihinkää.
Kommentit (14)
Ei tuo ole uusi keskustelu. Olet alottanut samasta pitkän ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, et ollutkaan ap. Muistan kuitenkin lukeneeni vastauksesi.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3858277/ketju/mista_johtuu_ylikorostunut…
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole uusi keskustelu. Olet alottanut samasta pitkän ketjun.
Se oli vanha ketju. Luin läpi ja kirjoitin omia mietteitä. Aloitin tämän uuden samalla kirjoituksella minkä kirjoitin siihen pitkään ketjuun. Ajattelin, että jos näin sais enemmän keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole vastuussa muiden sanomisista. Erota itsesi muista psyykkisesti, siis ymmärrä oma erillisyytesi ja säilytä se muiden sanomisista huolimatta, älä erakoidu.
Häpeän tosi paljon sanomisiani ja sitä millainen olen. Siinä on hyvät puolensa--> ystävien saaminen helppoa, mutta sit ajattelen, että mun persoonassa on kuitenkin nii paljon hävettävää, että musta ei oikeasti pidetä. Nää tunteet on kamalia. Nytkin istun kotona ja häpeän. En tiedä oikein mitä, mutta häpeän silti.
Ei tuo ole häpeää. Sulla on huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kovin paljon lukenut häpeästä enkä tiedä, miten asiantuntijat sen tarkalleen määrittelevät.
Itse olen aina ymmärtänyt, että häpeämekanismi on terve psykologinen mekanismi, jonka tehtävä on estää tekemästä virheitä toisten edessä (joko konkreettisesti toisten edessä tai yhteisön sisäistetyn läsnäolon kautta) eli sen tehtävä on lisätä huolellisuutta; jos tekee virheen toisten edessä, niin häpeän olotila, joka on epämiellyttävä ja lamaava tunnetila, tulee päälle. Virheen tekeminen "käräyttää" ihmisen heikkoudesta muiden edessä.
Häpeän päälle tulemisen ennaltaehkäisemiseksi ihminen koettaa virheiden välttämiseksi olla huolellinen, suunnitella ja harkita toimintansa, ja juuri tämä on häpeämekanismin tarkoitus. Ja se on normaalia.
Joillain yksilöillä sinänsä hyödyllinen häpeämekanismi voi olla kääntynyt haitalliseksi, olla suhteeton. Se voi olla liian herkkä, häpeän tunnetila liian voimakas, liian lamaava, häpeä voi kattaa koko persoonan ja olla päällä lähes koko ajan tms. On varmaan monia eri versioita haitallisesti toimivasta häpeämekanismista.
Häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat eri asioita. Syyllisyydentunne seuraa, jos tekee ei-toivotun asian tahallaan (= moraalinen vääryys). Häpeäntunne seuraa, jos tekee ei-toivotun asian vahingossa (=virhe, vahinko) ja samalla logiikalla se voi aktivoitua, jos itsessä on yhteisössä ei-toivotuksi määritelty ominaisuus. Vahinko ja ei-toivotuksi määritelty ominaisuus asemoivat yksilön yhteisössä heikoksi (asiasta riippuen joko lyhytaikaisesti tai pitkäaikaisesti).
Olen itsekin häpeäherkkä, joskin minulla se ilmenee vähän eri tavalla kuin ap:lla. Häpeä on minusta mielenkiintoinen aihe. Haluaisin, että minulla olisi pitkäjänteisyyttä perehtyä siihen syvemmin, lukea siitä tutkimuksia ja teorioita sekä itse kehittää siitä yksityiskohtaisemman näkemyksen. Edellä muutamia ajatuksia, joita olen häpeästä tähän mennessä ymmärtänyt.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00…
Siinä häpeästä mielenkiintoinen kirjoitus.
Onko ihmisillä muita ajatuksia?
Itsetuntoni on varmasti huono, mutta osaako kukaan neuvoa miten eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sua kiusattu tai väheksytty joskus? Mistähän häpeäsi on alkujaan lähtenyt? Onko mitään konkreettista asiaa, jota itsessäsi häpeäisit, vai onko se vain yleinen tunne, että olet kokonaisuutena hävettävä? Sellainen yleinen huonommuuden tunne?
Ottavatko kaverisi sinuun itse yhteyttä, kun haluavat tavata, vai joudutko itse "änkemään" heidän seuraansa? Tekevätkö kaverisi siis jotain, mistä voi päätellä, että he ovat kanssasi vapaaehtoisesti eivätkä vain säälistä? Jos he olisivat kanssasi säälistä, niin miksi he näkisivät sen vaivan? Keheen he tekisivät sillä vaikutuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sua kiusattu tai väheksytty joskus? Mistähän häpeäsi on alkujaan lähtenyt? Onko mitään konkreettista asiaa, jota itsessäsi häpeäisit, vai onko se vain yleinen tunne, että olet kokonaisuutena hävettävä? Sellainen yleinen huonommuuden tunne?
Ottavatko kaverisi sinuun itse yhteyttä, kun haluavat tavata, vai joudutko itse "änkemään" heidän seuraansa? Tekevätkö kaverisi siis jotain, mistä voi päätellä, että he ovat kanssasi vapaaehtoisesti eivätkä vain säälistä? Jos he olisivat kanssasi säälistä, niin miksi he näkisivät sen vaivan? Keheen he tekisivät sillä vaikutuksen?
Häpeän omaa tyhmyyttäni. Se on suurin mitä asia mitä häpeän. Olen aika eläväinen ja innostun helpostu. Tykkään suunnitella ja "maalailla " mielikuvia /haaveita vaikkei ne toteutuiskaan. Olen myös tietyissä asioissa hyvin ehdoton. Luulen, että nämä asiat ärsyttää ihmisiä helposti. Saan myös toisaalta näiden asioiden takia helposti kontaktia uusiin ihmisiin ja se tuntuu olevan liikaa joskus. Häpeän sit sitäkin. Häpeääni en osaa kuitenkaan paikallistaa yhteen asiaan, vaan se on kuin joku ylimääräinen raaja minussa, jota itse en näe mutta muut näkee.
Kyllä muhun otetaan yhteyttä vapaaehtoisesti, ja ei mua ole koskaan kiusattu. Eivät kaverini välttämättä tee mitään, välillä erinäisistä asioista tulee samantyyppistä kommenttia kun esim. Siit hiusjutusta. Näissä hetkissä tunnen olevani liikaa. Kaikki kaverini on menestyneet minua paremmin jokaisella elämänalueella, joten kateudesta kyse ei ole.
Itkin tänään tätä lenkillä varmaan tunnin. Erakoitumisen halu on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tiedostatko kuitenkin, että tuo häpeä on sisällesi syvään juurtunut uskomus ja tunne eikä jotain konkreettista, mikä näkyisi muillekin? Eli muut eivät ajattele, että sinulla olisi jotain hävettävää eivätkä pidä tekojasi/piirteitäsi tms. häpeällisinä. Korkeintaan heille näkyy sinusta se, että häpeät itseäsi, jos se jotenkin tulee olemuskestasi esille, esim. jos pidät päätäsi alhaalla tai "piilottelet" itseäsi. Kirjoitustesi perusteella en saa kiinni mistään sellaisesta, minkä itse kokisin häpeälliseksi, jos olisin asemassasi.
Vaikutat ihmiseltä, joka on itselleen tosi ankara ja vaatii itseltään ehkä jopa täydellisyyttä. Ehkä joku on vaatinut sinulta täydellisyyttä, esim. vanhempasi, jos he ovat olleet vaativia, ja se ajatusmalli on juuttunut sinuun, että ei saa olla tällainen tai tuollainen. Muiden "virheistä" et varmaan ajattele yhtä paljon, että olipas tuo noloa?
Kehottaisin yrittämään olemaan itseään kohtaan armollisempi. Jos muut eivät ajattele, että olet nolo eivätkä esim. naura sinulle tai arvostele tekemisiäsi (muuten vain ilkeät ja haukkuvat ihmiset, jotka haluavat vain loukata, ovat eri asia kuin kaverit, jotka haluavat avuliaasti huomauttaa jostain), älä ota sitä omaksikaan tehtäväksesi. Et vaikuta yhtään sellaiselta, että esim. tekisit muille pahaa itsekkyyttäsi, että "ansaitsisitkin" hävetä itseäsi. Yleensä ne joilla häpeään ja peiliin katsomiseen eniten olisi asiaa, eivät sitä tee.
Et ole vastuussa muiden sanomisista. Erota itsesi muista psyykkisesti, siis ymmärrä oma erillisyytesi ja säilytä se muiden sanomisista huolimatta, älä erakoidu.