Sääntö että syödessä otetaan lakki päästä ei ole poistunut mihinkään!

Moukkamaisuus on uusi normaali. Siitä käytetään myös usein sanontaa "vanhanaikaisten käsitysten kyseenalaistaminen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisit esim. paikkaan jossa on tapojen mukaista pitää vaikka turbaania päässä, loukkaantusitko kun näkisit ihmisten syövän turbaani päässä?

Samaten monissa itämaisissa temppeleissä kehoitetaan tai suoraan käsketään peittämään päänsä sisään astuessaan. Onko tämäkin sinulle itkupotkuraivarin paikka jos näin näet tehtävän?

Sä olet niin terävä!

Kiitos. Olen onnellinen kun pidät minua älykkäänä.

Mutta et vastannut kysymykseeni?

Kuten voi ehkä aavistaa en pidä tapakulttuurin noudattamista kovin tärkeänä. Kunhan on hyvä hygienia, en pahemmin välitä ns hyvistä tavoista. Se onko hattu päässä vai ei ei vaikuta yhtään ruokailunautintooni.

Miksi ulkoisten hyvien tapojen noudattaminen on sinulle tärkeää?

Olen sitä mieltä että mitä jäykempi tapakulttuuri, sitä eriarvoisempi ja kaksinaismoralistisempi yhteiskunta on.

Esim. keskiajan aateliset noudattivat keskenään kunnioitusrituaaleja joista oltiin todella tarkkoja. Tämä sen takia että he tiesivät toistensa olevan mafiatyylisistä suvuista joiden miehet olivat tappajia, joiden oli pakko kasvojensa pelastamiseksi kostaa "kunniaan" osoitetut loukkaukset. Jokainen järkevä siis noudatti äärimmäistä kohteliaisuutta paitsi sillon kun halusi aloittaa väkivallan.

Keskiajan ruokailutavat tosin olivat aika roiseja meidän näkökulmastamme, mutta omana aikanaan kävivät.

Tapojen "höltyminen" on omasta mielestäni osoitus vähemmän jäykästä hierarkiasta ja tasa-arvoistumisesta.

Minä taas olen hiukan eri mieltä tuosta tapojen höltymisestä ja keskiaikaisista tavoista. Siellä kun ruokapöydissä pissittiin ja kakittiin ihan estoitta röyhtäilyistä  nyt puhumattakaan. Minusta nämä "turhat" tavat ovat osoitus perinteistä ja siitä, että perinteitä ja menneitä sukupolvia kunnioitetaan. Länsimainen tapakulttuuri on itse asiassa erittäin joustavaa, kun verrataan vaikkapa Aasiaan tai vaikkapa joidenkin heimojen tapakulttuureihin. Lisäksi niillä on alun perin ollut jokin merkitys esim. on osoitettu muille, että tulen rauhallisin aikein, juuri nyt syön, ruoka oli hyvää jne. Tällaiset viestit ovat olleet tärkeitä kommunikaation keinoja ja mielestäni on edelleen tärkeää opettaa lapsille ja uusille sukupolville viestien merkitys. On outoa, jos mummon synttärikahveille tullaan villapipo päässä ja vielä oudompaa olisi, jos synttärikalu vetäisi pöydän alta potan esiin ja rupeaisi siinä kahvitellessa tekemään tarpeitaan. Osa tavoista muuttuu, osa unohdetaan ja osa säilytetään. Näitä normeja siirretään sukupolvelta toiselle eikä ole mielestäni yhdenkään yksilön asia päättää, mikä tapa on säilyttämisen arvoinen ja mikä ei. Se on vain sitä murrosikäisen ja keskenkasvuisen kapinaa ja erottautumisen tarvetta, tietynlaista uhmaa ja kiukuttelua, kun ei haluta tehdä niin kuin äiti tai isä käskee vaan istutaan mieluummin se villapipo päässä mummon synttäreillä, annetaan hien valua päätä pitkin ja ollaan ylpeitä rohkeudesta olla erilaisia.

Ymmärrän oikein hyvin, että ruokaa syödessä ei pidetä vaikkapa sormea takapuolessa,

mutta mitä ihmeen merkitystä päähineellä on kunnioituksen kanssa?

Ruokaa valmistettaessa päähineen pitäminen on suorastaan pakollista, etteivät hiukset päädy lautaselle.

Lakki/ pipopäät jotka ei ota syödessä sitä pois on joko sivareita / ruskean reiän ritareita

Kokeilla on hattu kahdesta syystä. Hattu suojaa tukkaa ruuankäryltä ja rasvalta, toisaalta suojaa ruokaa putoavilta hiuksilta ja hilseeltä. Yksinkertaista!