Lue keskustelun säännöt.
Introvertti äiti kysyy: lapsen kaverikyläilyt, mikä on kohtuullista?
25.06.2017 |
Lapsellani on paljon kavereita. Hän ei selvästikään ole introvertti, kuten minä. Rasitun hälinästä, mekastuksesta ja no, kaikesta siitä hässäkästä minkä jo pari aktiivista lasta saa sisätiloissa aikaiseksi.
Lapsi on 7-vuotias. Meillä on käynyt arkiviikkoina koulun jälkeen joka päivä kavereita, jotka viipyvät puolesta päivästä iltapäivään. Lapsia on kerrallaan kylässä 1-3 kpl. Pisimpään viihtyviä vieraita toimittelen kotiin viimeistään viiden aikoihin. Tarjoilen välipalaa ja katson perään. Yksi kaveri haluaisi, että tarkistaisin läksytkin, jos meillä tekevät, mutta ihan niin hyvään palveluun en ole lähtenyt. Itse olen hoitovapaalla pienemmästä sisaruksesta.
Yksi lapsen kaveri naapurista soittelee 1-4 kertaa vuorokaudessa, ja tarjoaa itseään kylään, olipa sitten arki tai juhlapyhä ja on tulossa kylään aina kun näkee, että kauempaa on lapsellani joku muu kaveri kylässä. Kyllä lapsenikin kavereillaan kylässä käy, mutta mieluusti näyttävät olevan meillä. Ehkä meillä on tilaa leikeille enemmän kuin kavereitten kotona.
Omia lapsiani tietysti rakastan (vaikka sama mekastus heistä lähtee kuin muistakin), mutta en ole tässä vuosien aikana siltikään oppinut tykkäämään muiden lapsista ja siitä kaikesta yleisestä hässäkästä kun lapsia on enemmän kuin se yksi.
Mitenkinkin mikä on kohtuullista? Miten te muut omaa rauhaa rakastavat vanhemmat olette järjestäneet arkenne, että jokainen perheenjäsen voisi kokea tyytyväisyyttä omaan arkeensa, niin ne hiljausuudesta nauttivat kuin sosiaalista pörinää ympärilleen kaipaavat? Haluaisin ajatuksia ja kokemuksia etenkin pikkukoululaisten vanhemmilta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Olen töissä hälyssä ja hälinässä (peruskoulu), enkä jaksaisi sitä enää kotona. Kaverikyläilyt on rajoitettu pariin päivään viikossa, minusta se on riittävää. Muulloin näkevät kavereitaan heidän kodeissaan tai harrastuksissa. Minulle riittäisi vähempikin, mutten halua että minut muistetaan aikuisena äitinä, joka oli niin väsynyt ja rasittunut, ettei kavereita saanut koskaan tulla. En ole itse mikään "kaveri-ihminen", enkä oikeastaan kaipaa seuraa, lapseni kuitenkin kaipaavat, joten olen yrittänyt kompromissia.
Minusta tuntuu, että sinun kotonaoloasi käytetään lastesi kavereiden kodeissa hyväksi. Ei tarvitse maksaa iltapäivähoidosta ja voi itse huoletta olla töissä tai missä onkaan.
Mulla 3 lasta pienillä ikäeroilla. Jatkuvasti joku ois ollut kylässä ja olikin. Pahimmillaan 6 päivää viikossa. Vuoden jälkeen olin niin uuvuksissa ja hermot katki että sitten loppui. 1 kyläilypäivä viikossa sai riittää. Yökyliin ei lähdetty ollenkaan, koska EN HALUA MEILLE YÖKSI MITÄÄN TENAVAFARMIA. Eikä omanikaan mene muille yöksi. Ainoa poikkeus pitkällä asuvat kaverit esim. Jyväskylästä Helsinkiin tulevat kaverit. Heidät toki muutamaksi yöksi majoitan esim lomilla.
Jos monen lapsen kanssa suostuu yökyliin, niin se menee siihen että joka viikonloppu teillä on jonkun lapsenne kaveri yötä. Missä vaiheessa itse lepäät ja palaudut?
Mä niin ymmärrän sua ap. Introvertti olen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole aikuinen ja tee rajat. Lapsi saa tuoda kotiin yhden kaverin kerrallaan ja vain ma, ti ja to. Muina päivinä menee kavereille leikkimään jos haluaa heidän kanssa leikkiä.
Monta lasta sulla itsellä on?
Meillälapsrt heitetään pihalle leikkimään ellei nyt ihan kaatamal sada.
Sellaset vaikeat lapset joiden kanssa paikat hajoaa ja menee painimiseksi ja huutamiseksi sisällä, en huoli enää sisäleikkeihin ollenkaan. Ulkona voi olla toki, mutta ei paikkoja saa sielläkään rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole aikuinen ja tee rajat. Lapsi saa tuoda kotiin yhden kaverin kerrallaan ja vain ma, ti ja to. Muina päivinä menee kavereille leikkimään jos haluaa heidän kanssa leikkiä.
Monta lasta sulla itsellä on?
Meillälapsrt heitetään pihalle leikkimään ellei nyt ihan kaatamal sada.
Sellaset vaikeat lapset joiden kanssa paikat hajoaa ja menee painimiseksi ja huutamiseksi sisällä, en huoli enää sisäleikkeihin ollenkaan. Ulkona voi olla toki, mutta ei paikkoja saa sielläkään rikkoa.
Näitä lapsukaisia näkee aina silloin tällöin. Juostaan sisällä, tongitaan kaappeja, kääriydytään verhoihin, ilmoitetaan suoraan, että tekee herkkuja mieli, anna, särjetään leluja. Ulkona hypitään kukkapenkeissä ja nypitään istutuksia. Rasittaa, että joudun kasvattamaan myös vieraita lapsia. Esimerkeissä ei mielestäni ole kysymys enää talon tavoille opettamisessa vaan huonosta käytöksestä. MIssä pellossa tällaiset lapset oikein elää??
Minä heivaan lasten kaverit kotimatkalle viideltä. Illat on rauhoitettu perheen omalle ajalle. Ja lapset leikkivät kavereineen omissa huoneissaan, joten ei se minua oikeastaan edes häiritse.