Se toimii ¿ 2-vuotias nukkuu

Kerro, please mikä se supernannyn konsti on? Kirjoitin juuri ' keskustelun aloituksen' omasta tilanteestamme. Kohta 2 vuotian poikamme nukahtaminen kestää nykyisin noin 1,5 tuntia. Kaikki hyvät neuvot olisivat tervetulleita.

miten se tapahtuu????

Ohjeiden mukaan ensimmäisellä sängystänousukerralla lapsi viedään sänkyyn ja sanotaan: ¿Hyvää yötä, nyt nukutaan¿ ja jätetään lapsi nukahtamaan itsekseen. Jos lapsi nousee sängystä, hänet viedään takaisin ja laitetaan sänkynsä ja sanotaan ¿nyt nukutaan¿ ei mitään muuta, ei siis mitään, ei pusua, ei halia, ei pisulle, ei juoda, ei mitään, muuten rumba alkaa. Kolmannella kerralla viedään lapsi sänkyyn eikä sanota enää mitään, ei siis mitään eikä tehdä mitään muutakaan. Tätä kolmatta vaihetta jatketaan, kunnes lapsi nukahtaa. Kolmessa illassa tämän pitäisi toimia.



Hellämielisenä jouduin hieman kuitenkin soveltamaan ja onnistuin silti. Kahtena ensimmäisenä iltana tyttö nousi sängystä muutaman kerran itkien. Lopulta jäin seisomaan huoneeseen, mutta en todellakaan sanonut mitään enkä koskenut. Kolmantena iltana jo toisessa vaiheessa tyttö alkoi vain huudella äitiä, mutta ei enää itkenyt. Kun en mennyt, tyttö nukahti kymmenessä minuutissa. Tänään hän nousi kerran, vein huoneeseensa ja sanoin ohjeen mukaan vain ¿nyt nukutaan¿ ja lähdin pois. Viisi minuuttia hän huuteli silloin tällöin äitiä, mutta alkoi sitten yrittää nukahtamista itsekseen ja pian nukahti itsekseen.



Meillä rutiineihin on alkanut kuulua unisatukin. Luen sen ensin ja sitten laulan tuutulaulun, mutta sen jälkeen toimin ohjeen mukaan. Tärkeää on, ettei hairahduta mihinkään lapsen ehdotuksiin, vain kolme kolme vaihetta

1. ¿Hyvää yötä, nyt nukutaan.¿

2. ¿Nyt nukutaan.¿

3. ----- (hiljaisuus).



Lapsityranneissa on melkein joka kerta uniongelmista ja muitakin hyviä kasvatusohjeita ongelmatilanteisiin. Katsokaa ohjelmakin. Ohjelmassa on joku tainnut kaksikin tuntia joutua toistamaan vaihetta kolme. Minä pääsin vähällä. Meillä tyttö puhuu niin hyvin, että pääsemme sopimuksiin hyvin. Kerroin etukäteen, että äiti ensin lukee, sitten laulaa ja sitten menee tekemään¿ mitä milloinkin, lähtöni ei tule yllätyksenä.



Onnea nukutuksiin!

Meillä myös sitkeästi koitettu noudattaa tuota supernannyn ohjetta, mutta eipä vaan toimi. Tyttöä (2 v. 8 kk) saa taluttaa takaisin sänkyyn tunnin verran vaikka systeemiä on jatkettu useamman viikon ajan. Myös yöllä jaksaa juoksennella jopa kolmekin tuntia vaikka toimimme tuolla samalla tavalla.



Nyt olemme kokeilleet toista supernannyn konstia eli jäämme tytön huoneeseen istumaan niin että tyttö näkee meidät mutta emme puhu mitään. Olemme sijoittanee jakkaran ovensuuhun ja poistumme siitä kun tyttö on nukahtanut. Tätä ajattelimme jatkaa muutamia päivä ja sitten siirtää tuolin oven ulkopuolelle ja siitä edelleen kauemmas asteittain. Näin ainakin illat ovat rauhoittuneet, eilen tyttö nukahti vartissa.



Ja kysessä on siis lapsi, joka vielä loppuvuodesta vietiin vain sänkyyn ja jäi sinne tyytyväisenä nukahtamaan itsekseen. Nyt tämä alkuvuosi on tuonut tullessaan täydellisen muutoksen nukkumaanmenoon. Lisää hyviä keinoja kuulisin mielelläni.

ja yhtäkkiä tuli kuvioon se et rupes itkee sängyssään, vaikka oli aina aiemmin jäänyt nukkumaan tyytyväisenä. Aluksi olin ihan ärtsynä, et tylsää istua siellä nukuttamassa kun ei oo sellaiseen totuttu, mut teimme sit kuitenkin niin, koska itku oli sydäntäsärkevää pelkoitkua, ei kiukutteluitkua. Nukahti aina alle 10min ja jos joskus sähläsi lähdimme pois ja kun aloitti itkun ja menimme uudestaan rauhoittui heti ja nukahti välittömästi. Yleensä vaan istuimme sängyn vieressä lattialla, ei muuta. Tätä kesti viikon verran ja tilanne palautui entiselleen. Itse pelkäsin että nyt se on sitten tätä vieressä kökkimistä loppu elämä, mut toisin kävi. Ystävä kannusti nukuttamaan eikä aloittamaan mitään unikoulua ja onneksi kuoletin omat mielihaluni ja tein ohjeen mukaan.



Eli kerronkin tämän siksi et lapsilla voi joksus olla jotain ohimeneviä pelkotiloja ja silloin on kauheaa jos ei saa siihen turvaa. Ymmärrän et pelaaminen on eri juttu ja vanhemmat yleensä kyllä erottaa ne omansa käytöksestä. Mutta tuollaisissa tapauksissa jossa lapsi sitten vanhemman istuessa huoneessa nukahtaa viidessä minuutissa ja muuten hilluu monta tuntia, niin onko se sen arvoista. Onko 5min omasta ajasta niin paljon? Tilanne voi palautua nopeastikkin, niinkuin meillä kävi.



Tämä vaan siis yhdeksi vaihtoehdoksi niille joilla vaikea tilanne. Kaikkea kannattaa kokeilla ja itse valitsisin ehdottomasti 5min 1,5h sijasta.



Rauhallisia iltahetkiä kaikille ja mukavaa kevään odottelua! :)

Nyt 2,5-vuotiaalla tytöllä on mahtunut vaikka minkälaista vaihetta nukahtamisiin/nukuttamisiin, vaikka samat iltarutiinit ovat olleet ties kuinka kauan kuvioissa. Mitä opin: en enää koskaan ota kunniaa tytön vaivattomasta nukahtamisesta itselleni!



On hyviä kausia ja huonoja kausia. Kun on huono kausi, ei kannata hermostua ja antaa lapsen nähdä vanhemman avuttomuutta.

Minäkin olen pyrkinyt tekemään kaiken pehmeästi lapsen ehdoilla, lapsuus on niin lyhyt aika. Olin lukunut monien viesteistä, miten vaikeaa vähän alle 2-vuotiasta on nukuttaa ja meillä oli samanlaista lähes puoli vuotta. Se oli ihan tahallista äidin vedätystä, joka vain lisääntyi. Onneksi nannyn ohjeet toimivat tosi helposti eikä siinä ollut mitään sellaista itketystä kuin unikoulusta yleensä ajatellaan. Nyt lapsikin saa enemmän unta.

..tuskin kukaan ryhtyy tuohon opettamiseen sen takia, että joutuu istumaan 5 min sängyn vierellä. Minä ainakin oikein ilolla istuisin sellaisen ajan. Kuitenkin meillä (ja monella muulla) kyse on tunnista-kahdesta, eli siinä alkaa olla vitsit vähissä, kun käyttää illasta kaksi tuntia lapsen nukuttamiseen.



Meitä on monenlaisia nukahtajia, lapsena ja aikuisena. Mieheni ja hänen kaksi vanhempaa lasta laittavat pään tyynyyn ja alkavat nukkua, minä ja yhteinen poikamme pyörimme ja hyörimme ennen kuin uni tulee ja heräilemme herkästi häiriöihin. Muut taas nukkuisi, vaikka katto putoaisi päälle. Täytyy siis käyttää erilaisia konsteja..



Meidän pojalla siis kyse ei ole mistään pelkotiloista, vaan siitä, ettei kerta kaikkiaan saa rauhoituttua nukkumaan ja on muutenkin kovin vähäuninen. On parempia kausia ja on huonompia kausia. Nyt meillä on siirrytty nyt siihen (huonoon) vaihtoehtoon, että siirsimme nukkumaanmenoa myöhemmäksi ja toinen meistä vanhemmista menee pojan kanssa samaan aikaan nukkumaan. Tästä on nyt seurauksena se, että meillä aikuisilla on yhteistä omaa aikaa päivässä tasan nolla minuuttia. Nyt, kun poika alkaa olla 2,5 v ja alkaa ymmärtää vähän enemmän, täytyy alkaa opettaa sitä yksin nukahtamista. Aiemmin en ole halunnut väkisin yrittääkään, sillä mennyt aivan lohduttomaksi itkuksi (seuraus: hysteria, joka kestää, kestää, kestää...), enkä halua sellaiseen ryhtyä lapsen itsensä takia ja isompienkin täytyy saada nukkua, että jaksavat aamulla lähteä kouluun.



Neuvoja on helppo antaa, jos ei ole mitään ongelmia, minäkin voisin antaa hyviä neuvoja siitä, kuinka lapsesta saadaan rohkea, avoin ja sosiaalinen ;)

Kuten viestissäni kerroin, meillä on itsellä kokemusta mm. siitä kun lapsi ei käy nukkumaan normaalisti ja kerroin siitä kuinka se asia meillä ratkesi ja kun luet viestini tarkasti mainitsin heti viestin alussa, että turvattomuus ja vedätys ovat eri asioita ja jokainen vanhempi omassaan varmasti eron tietää. Viestini kohdistui lähinnä niille vanhemmille joiden viestejä olen täällä muutamiakin lukenut (muissakin kuin tässä pinossa), että lapsi ei käy yksinään nukkumaan vaan pelaa ja pelleillee ja tulee pois sängystä, mutta jos vanhempi on huoneessa nukahtaminen tapahtuu hyvinkin helposti ja nopeasti. Niin itselle herää kysymys että miksi ei NÄISSÄ tapauksissa sitten vanhempi olisi siellä huoneessa sitä hetkeä kun lapsi nukahtaa. En TIETENKÄÄN niille joilla nukutus kestää 1,5h vaikka vanhemmat seisoisivat päällään!



Itse olen ERITTÄIN ongelmainen nukkuja ja moneen otteeseen elämässä kärsinyt pitkäaikaisesta unettomuudesta. Mieheni taas on erittäin hyvä nukkuja ja nukkuu missä ja milloin vaan, lapsemme on siitä ja väliltä ja olemme käyneet helppoja ja vaikeita vaiheita nukkumiseen liittyen, joten luulempa aiheesta sen verran tietäväni että uskallan omasta kokemuksesta vinkin viskata. Tämä on sen verran vaikea asia elämässä, siis jos lapsi ei nuku kunnolla, että itse olen tarpeen vaatiessa ainakin valmis ottamaan kaikki mahdolliset vinkit vastaan.



Rauhallisia öitä kaikille!