Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita joiden elämän pcos on pilannut?

Vierailija
19.06.2017 |

Ylipainoa minulla ei ole, mutta olen pienikokoinen ja minulla alikehittyneet pienet rinnat ja liikakarvoitusta ja olen aina tuntenut itseni erilaiseksi, ja ikäänkuin vajavaiseksi, naiseksi. Olen viimevuosina alkanut epäillä, että jatkuvan henkiseen pahoinvointiini on syynä pcos, ja ilmeisesti uudet tutkimuksetkin tukevat tätä ajatusta. Pcos ilmeisesti kohottaa riskiä sairastua masennukseen. Onko muita joista tuntuu samalta? Olisikohan hormonihoidosta, vai terapiasta, joka auttaisi hyväksymään sairauden ja sen fyysiset vaikutukset, enemmän hyötyä?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on masentuneisuutta, liikakarvaisuutta ja isosti ylipainoa. Teininä laihdutin karppaamalla ja mitä nyt lukenut, vhh ilmeisesti hyväksi tässä tilassa. Se onkin ainoa mikä mua ollenkaan joskin hitaasti laihduttaa. Suosittelen lukemaan insuliiniresistenssin ja pcosin yhteyksistä, vaikkei sulla ylipainoa olekaan.

Vierailija
2/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on pcos, mutta en ole siitä sen kummemmin kärsinyt. Taipumusta lihomiseen on, mutta vhh ruokavalion kanssa se pysyy kurissa. Lapsia emme ole saaneet, mitään ehkäisyä emme ole käyttäneet kymmeneen vuoteen, mutta lapsettomuus ole ollut koskaan iso murhe meille. Elämämme on hyvää näinkin, kahdestaan. Suurin harmistus tästä on varmaan se, että n. 19-vuotiaana upean paksu tukkani alkoi ohentumaan ja on nykyään valitettavan harva :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minut se tekee läskiksi! Lapsia onneksi kaksi. Olen onnellinen, että löysin mieheni nuorena (19- vuotiaana) ja saatiin lapset, kun olin 21 ja 24v. Kummallakin kerralla riitti kevyet hoidot. Olisin kolmannen halunnut, mutta enemmän lapsia ei saatu (nyt olen 35v).

Mutta ylipainoinen olen ollut 12-vuotiaasta alakaen, eli siitä, kun menkat alkoi.

Nyt olen 80kg(160cm) vaikka liikun paljon (3-4 salitreeniä/viikko ja 3-4 hölkkä lenkkiä/viikko) ja syön terveellisesti. Olen aikuisena painanut alimmillaan 70kg ja siihen tarvittiin äärimmäisen tiukka ruokavalio, mikä sisälsi minimaalisen vähän hiilareita Ei siis ollenkaan pastaa, perunaa, riisiä, leipää tai sokeria. Hedelmiä max. 1 päivässä tai 200g marjoja. Muuten vain kasviksia ja lihaa, munaa ja rahkaa ja öljyä. Mutta en vaan jaksa elää tolla ruokavaliolla, kun en ailläkään pääse normaali painoineksinnpuolelle. Tosin lihaksia minulla on kyllä hyvin yli keskiarvon.

Vierailija
4/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minut se tekee läskiksi! Lapsia onneksi kaksi. Olen onnellinen, että löysin mieheni nuorena (19- vuotiaana) ja saatiin lapset, kun olin 21 ja 24v. Kummallakin kerralla riitti kevyet hoidot. Olisin kolmannen halunnut, mutta enemmän lapsia ei saatu (nyt olen 35v).

Mutta ylipainoinen olen ollut 12-vuotiaasta alakaen, eli siitä, kun menkat alkoi.

Nyt olen 80kg(160cm) vaikka liikun paljon (3-4 salitreeniä/viikko ja 3-4 hölkkä lenkkiä/viikko) ja syön terveellisesti. Olen aikuisena painanut alimmillaan 70kg ja siihen tarvittiin äärimmäisen tiukka ruokavalio, mikä sisälsi minimaalisen vähän hiilareita Ei siis ollenkaan pastaa, perunaa, riisiä, leipää tai sokeria. Hedelmiä max. 1 päivässä tai 200g marjoja. Muuten vain kasviksia ja lihaa, munaa ja rahkaa ja öljyä. Mutta en vaan jaksa elää tolla ruokavaliolla, kun en ailläkään pääse normaali painoineksinnpuolelle. Tosin lihaksia minulla on kyllä hyvin yli keskiarvon.

Niin ja partaa mulla kasvaa aika paljon, tai siis en anna sen kasvaa, mutta joudun sitä nyppimään tosi paljon. Joskus jopa ajelen, kun en jaksa nyppiä.

Vierailija
5/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minut se tekee läskiksi! Lapsia onneksi kaksi. Olen onnellinen, että löysin mieheni nuorena (19- vuotiaana) ja saatiin lapset, kun olin 21 ja 24v. Kummallakin kerralla riitti kevyet hoidot. Olisin kolmannen halunnut, mutta enemmän lapsia ei saatu (nyt olen 35v).

Mutta ylipainoinen olen ollut 12-vuotiaasta alakaen, eli siitä, kun menkat alkoi.

Nyt olen 80kg(160cm) vaikka liikun paljon (3-4 salitreeniä/viikko ja 3-4 hölkkä lenkkiä/viikko) ja syön terveellisesti. Olen aikuisena painanut alimmillaan 70kg ja siihen tarvittiin äärimmäisen tiukka ruokavalio, mikä sisälsi minimaalisen vähän hiilareita Ei siis ollenkaan pastaa, perunaa, riisiä, leipää tai sokeria. Hedelmiä max. 1 päivässä tai 200g marjoja. Muuten vain kasviksia ja lihaa, munaa ja rahkaa ja öljyä. Mutta en vaan jaksa elää tolla ruokavaliolla, kun en ailläkään pääse normaali painoineksinnpuolelle. Tosin lihaksia minulla on kyllä hyvin yli keskiarvon.

Oon jostain lukenut että hiilariherkkyydellä ja siihen liittyvillä insuliinijutskilla ois se hyvä puoli että lihakset tulee "hyvin". Sori en osaa puhua oikeilla termeillä

Vierailija
6/6 |
19.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylipainoa mulla ei tosiaan ole tähän saakka ollut ja lapsiakin on, eka clomifenilla ja toinen luomusti, eikä toistaiseksi ole ollut merkkejä diabeteksestäkään, eli fyysiset oireet ei ole olleet pahimmasta päästä. No, pitkät kierrot tietenkin ja aloituksessa mainitsemani fyysiset oireet. Suurin ongelma tällä hetkellä on tosiaan mielialani ja se, että tunnen itseni jatkuvasti, jo vuosia, epänormaaliksi kuvatukseksi. Kauhulla myös odotan mihin suuntaan sairaus iän myötä etenee, lisääntyyko karvoitus, puhkeaako diabetes ja syöpä. Astmaattista taipumusta mulla jo on.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kolme