Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2321)
Se, että osaa (omasta mielestään) soittaa/laulaa. Tiedän yhden hepun, jonka on pakko kaivaa kitara esiin ja laulaa samoja, kuluneita biisejä kerta toisensa jälkeen, kun jossain pidetään pikkujouluja/juhannusjuhlia/vappua yms.
Jos ehdottaa jotain uutta biisiä, alkaa selittely...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ei omista telkkaria tai telkkari on, mutta sitä ei katsota. Vanhempani kertovat tätä jokaiselle tutulle jossain vaiheessa keskustelua. Jos joku kertoo jonkun asian jonka on nähnyt telkkarissa niin äitini voi hyvin vastata "voi, me emme tästä tiedä...koska me emme katso telkkaria".
Lapsia hakkaavien jengien puolustaminen. Vai mitä, modet?
1 Helsinkiläisyys. Maailman paras paikka. En ole koskaan käynyt kehä3 ulkopuolella. Eivät ehkä kehä1. Paras päätös että muutin sieltä.
2.On niin kiireinen ettei aikaa mihinkään. Huonosti on asias.
3.Lapsien määrä. Pilkkaavat lapsettomia. Kertoo kuinka huono elämä itsellä. Tämä kaikista typerintä. Täysiä luusereita sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki huonekalut on Riviera Maisonia. Tehosteseinä, jonka tapetti on maksanut tuhansia euroja. Kaikki astiat ovat ehdottomasti samaa sarjaa.
- Jos jollain muulla ei näin ole, niin... Pyh, kauheen köyhää, kamalaa ja - niin äärettömän noloa!
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että oli aihe mikä tahansa, ei koskaan saisi ylpeillen kertoa siitä toisille ihmisille, vaikka esimerkiksi oman lapsen pärjääminen pelissä tai koulussa toisi niin hyvä mielen, että sen haluaisi jakaa muillekin. Parempi olla vaan hiljaa, tai jos keksii jotain valitettavaa elämän kurjuudesta, niin sen voi sanoa. Tai ehkä sekin menee kehuskeluksi, että jos menee vaikka vähän vielä huonommin kuin muilla.
se täytyy ottaa huomioon kenelle sanoo. Kakilla lapsilla ei koulu suju hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun kehuu somessa, kuinka nuorekas on. Usein on kuulemma nuoremmaksi luultu. Vaikka ihan tavalliselta keski-ikäiseltä näyttää: hieman pyylevä olemus, harmaata hiukan hiuksissa, kurttuja saman verran kuin muillakin ikäisillään. Jokainen saa näyttää ikäiseltään, ei siinä mitään, mutta nuo turhat kehuskelut on noloja.
Nää on just näitä, jotka ottavat kaikki "sananhelinä"-kohteliaisuudetkin tosissaan! :D Sitten kuvitellaan olevansa niin nuorekasta, niin nuorekasta ja ikäistään nuoremman näköistä - kun kerta se naapurikin tänä aamuna niin kehaisi! <3
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei omista telkkaria tai telkkari on, mutta sitä ei katsota. Vanhempani kertovat tätä jokaiselle tutulle jossain vaiheessa keskustelua. Jos joku kertoo jonkun asian jonka on nähnyt telkkarissa niin äitini voi hyvin vastata "voi, me emme tästä tiedä...koska me emme katso telkkaria".
Joo ja ohjelmien katsominen padilta ei ole TV:n katselua.. öö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on usein käynyt niin, että jos heitän itsestäni vaikkapa jotain sarkastista vitsiä, vähän sellasella "itsemyötätuntoisella" käänteishuumorilla, niin se onkin otettu tosissaan ja kuviteltu minun oikeasti kehuvan itseäni tai tekemisiäni! Sitten jossain tilanteessa myöhemmin huomaan, että näin olikin käynyt (että otettu vitsini tosissaan), ja että asiasta on ihan puhuttu selän takana: rivien välistä kyseisestä asiasta vähän kettuillen mainitaan, samalla toiselle kaverille merkitsevästi virnuillen.
No, eihän siinä tilanteessa oikein osaa enää alkaa tekemään tikusta asiaakaan, ja korjaamaan, että "kun minä silloin kerran muka kehion itseäni, niin se oli kylläkin VITSIKSI tarkoitettu, ja ihan päin vastoin"!
Koska tilanteesta on kumminkin jo pitkä aika, eikä itselle mikään "big deal".
- Ärsyttävä huumorintajuttomuuden muoto! Kellään muulla kokemuksia näistä tyyeistä?
Kun luen tätäkin ketjua, niin minusta monessa jutussa on voinut ollakin juuri näin päin, eikä ehkä ollakaan oikeasti "ylpeilty".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että oli aihe mikä tahansa, ei koskaan saisi ylpeillen kertoa siitä toisille ihmisille, vaikka esimerkiksi oman lapsen pärjääminen pelissä tai koulussa toisi niin hyvä mielen, että sen haluaisi jakaa muillekin. Parempi olla vaan hiljaa, tai jos keksii jotain valitettavaa elämän kurjuudesta, niin sen voi sanoa. Tai ehkä sekin menee kehuskeluksi, että jos menee vaikka vähän vielä huonommin kuin muilla.
se täytyy ottaa huomioon kenelle sanoo. Kakilla lapsilla ei koulu suju hyvin.
Kaikista lapsista löytyy jotain kehumisen aihetta, vaikka ei koulu sujuisikaan hyvin. Meillä ei yhdellä ole mitään jakoa "akateemiselle uralle", hyvä jos saa amiksesta jotkut paperit. Ei ehkä saa niitäkään. Mutta muistan kyllä mainita että hänellä on mahtava huumorintaju ja osaa ottaa toiset huomioon, on hyvä ystävä muille, on fiksu ja sanavalmis.
Jokainen on jossain hyvä.
Jos joku kehuu omansa koulumenestystä, ei se ole pois meiltä "toisenlaisten" lasten vanhemmilta. :) Kyllä saatte kehua ja olla ylpeitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran puolitutun pariskunnan luona kylässä. Tuntui, että koko kyläilyn ajan vaan kertoivat siitä mitä heillä on. Kuinka he aikovat ostaa naapurihuoneiston ja yhdistää asunnot.
Parvekkeella ei uskaltanut kunnolla istahtaa, kun emäntä vahti, ettei kalliit parvekekalusteet mene pilalle (en syönyt, juonut tai tupakoinut).
Lopuksi kierrettiin piha-alue ja pihavajaa myöten piti käydä ihailemassa, samoin auto. Molemmista paistoi ylpeys tästä maallisesta mammonasta.
Itse olisin voinut viettää kivan illan rennosti jutustellen. Kyllä taas huomasi, miten erilaisia ihmiset voi olla.
Oma kehu haisee, oli aihe mikä hyvänsä.
Yksi työkaveri joka on varmaan ihan Ok työssään, (ollaan eri osastoilla, niin en tarkkaan tiedä) jaksaa aina mainita, että häntä taas niin kehuttiin töissä. Ja pomo ylisti ja asiakkaat kehuivat. Ja kaikki työkaverit aina haluavat kertoa hänelle kaikkia yksityiselämänsä salaisimmat ja kipeimmät asiat, vaikka Hän ei edes halua kuulla!
Ärsyttää kuunnella vuodesta toiseen.
Uskon että itsekin olen ihan Ok työntekijä, mutta en jaksaisi sitä muille toitottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Namedropping eli mainitsee jatkuvasti, keitä enemmän tai vähemmän tunnettuja ihmisiä on tavannut viime aikoina.
Entisen pomoni erikoisalaa. Useimmista noista ei ollut mitään hyötyä firmalle, mutta oli hänestä tärkeää mainita.
Mulla kanssa oli tollanen kaveri. Aluksi kiva, mutta pääsi sitten miehensä työn kautta tapaamaan useamminkin jotain menaisten julkkiksia. Yritti aina merkitsevästi pyöritellä silmiään, kun mainitsi jonkun teeveestätutun nimen, jota en edes tuntenut. Piti mua varmaan rasittavan tyhmänä. Tunteesta tuli valitettavasti molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkivat lapsia ja ylpeilevät olevansa epäitsekkäitä sen vuoksi :D
Off topic, mutta Suomen kansan nykyisessä ikärakenteessa tuo on kyllä totta. Eli vastaan alkuperäiseen, että nettomaksajiksi itseään kehuvat lapsettomat.
Ei se tee sinua epäitsekkääksi jos lapsesi mahdollisesti menee töihin ja tulee veronmaksajaksi. Ihan yhtä itsekäistä syistä silti hankit lapsia, vai teetkö tarkoituksella pikku veronmaksajia? Kaverillani muuten on kolme parikymppistä lasta joista joka ikinen makaa kotona tuilla vaikka vanhemmat ovat ihan tolkun ihmisiä ja työssäkäyviä.
Jutun pointti oli nettomaksajiksi itseään kehuvat lapsettomat. Koska oikeasti muiden lapset hoitavat ja elättävät heidät viimeistään vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä parisuhde. Ollaan Maken/Villen/Perän kanssa oltu yläasteelta/lukiosta saakka yhdessä.
Oikeasti tämä on kyllä ihan sattuman kauppaa. Ei ehkä kannata ottaa onnitella itseään siitä, että on tehnyt paremman valinnan kuin joku toinen. Kukaan ei voi oikeasti tietää, että millainen ihminen siitä seurustelukumppanista vuosien mittaan kehittyy. Vaikka itse tekisit kaiken oikein, voi toinen paljastua k-pääksi vasta kymmen vuoden jälkeenkin
Muutamalle kaverille tämä on todellinen kunnia-asia ja tuntuu, että se jos puoliso löytyy vaikka kolmikymppisenä, on automaattisesti jotenkin huonompi asia. Nämä ihmiset tuntuvat suhtautuvan myös avioeroon jotenkin tuomitsevasti. Kollega jotenkin naureskeli säälivästi sille, että toinen kollega oli eronnut ja joutuu aloittamaan alusta. Itse olin eronneen puolesta tosi onnellinen, koska tiesin avioliiton todellisen tilan ja ongelmat.
Pitkä parisuhde tuo tutkitusti valtavia terveys-, elämänlaatu- ym. etuja siihen kykeneville. Puhumattakaan lapsista, jotka saavat a-luokan valmiudet tulevalle elämälleen.
Toisin kuin hedonistikirjoittaja yllä esittää, pitkän parisuhteen perusselitys ei ole suinkaan sattuma, vaan pitkäjänteinen parisuhdetyö. Ihmiset muuttuvat, siinä kirjoittaja on oikeassa. Pitkäjänteiset ihmiset ymmärtävät tämän, ja neuvottelevat tarvittaessa useinkin suhteen ajankohtaiseksi.
Se tuo niitä terveysvaikutuksia vain miehille. Naisen elinikää parisuhde lyhentää ja heikentää myös terveyttä.
Miesten mielenterveydelle taas...
Ja kun yksin yrittää sitä pitkäjänteistä parisuhdetyötä, niin jossain vaiheessa sen kupin päästää kaatamaan nurin. Kokeiltu on.
Lukemattomuus, raha, merkkituotteet, koulutuksen korostaminen ammattikorkean käyneenä, kaupunkilaisuuden korostaminen maalaisena, automerkin korostaminen.
TaijaTiikeri99 kirjoitti:
1 Helsinkiläisyys. Maailman paras paikka. En ole koskaan käynyt kehä3 ulkopuolella. Eivät ehkä kehä1. Paras päätös että muutin sieltä.
On totta hieköön säälittävää jos asuu missä tahansa Suomea ja kehuu ettei ole muualla käynyt. Kieltämättä vähän noloa myös haukkua muitten kotikuntia.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä, minusta on jotenkin mieltä lämmittävää kun ihmiset kertoo ylpeinä lapsistaan. Vaikka ne ois kuinka pieniä juttuja. Toki jos joku nyt ihan yli vie sen homman eikä muusta puhukaan niin onhan se sit vähän rasittavaa.