Lue keskustelun säännöt.
Äitien/isien omat lomat: mihin voi tarvita joka kuukausi jotain irtiottoa?
19.06.2017 |
Puoliso oli taas viikonlopun omien kavereittensa kanssa reissussa. Tunnistettavuuden vuoksi jätän mainitsematta, missä, mutta Suomessa kuitenkin. Toukokuussa oli ulkomailla, parin hyvän ystävänsä kanssa. Juhannus sentään vietetään perheenä yhdessä, mutta seuraavana viikonloppuna rouva taas menossa polttareihin. Ensin haluaa perheen ja sitten kuitenkin tarvitsee omien sanojensa mukaan irtiottoa arjesta. Koko kaveripiirinsä sinkoilee ympäri Eurooppaa. Kun minua pyydetään mukaan, en jaksa vaivautua. Olen mieluummin lasten kanssa kotona. Kerran vuodessa ollaan käyty kahdestaan Ruotsin risteilyllä tai jossain konsertissa/festareilla ja viikonloppulomalla. Hyvin riittää irtiotoksi. Kotonakin olisi kaikenlaista remonttia, johon ei jää rahaa, koska reissut elikä "irtiotot" maksaa. Sukupuolesta riippumatta kysyn, miten perheellinen ihminen tarvitsee niin paljon omia lomia?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin kaipaisin irtiottoa tiheämmin. Olen nyt ollut yksin lapsen kanssa kotona kohta kaksi vuotta, yhteensä neljä päivää olen viettänyt siten, että olen ollut useamman tunnin erossa lapsesta. Kyllä sen irtioton vaikutuksen huomaa, kun tulee takaisin kotiin niin kummasti on virtaa ja jaksaa paremmin. Lapsi on hyvin vilkas eikä ole koskaan ollut ns. helppo. Vaikka lapsi onkin tärkeä ja rakas, niin tekee välillä ihan hyvää tehdä ja ajatella jotain muutakin.
Ei kaikki tarvitsekaan. Lomaillaan perheenä sitten kaikki yhdessä.
Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.
Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.
Me tehtiin aiemmin irtiotto kerran kuussa. Hotelliviikonloppu tms. Mutta meillä oli lapset mukana. Pointti oli se että päästiin pois siitä arjesta ja koettiin yhdessä muutakin.
Kavereita voi tavata muutenkin kuin sinkoilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni erosi, koska avokkinsa juoksi joka vkl baareissa, terasseilla ja risteilyillä. Yllättäen eron tullessa tämä avokkinsa halusi lasten yhteishuoltajuuden. Lapset on mummolassa suunnilleen joka toinen viikonloppu.
Mulle riittää hyvin pitkä viikonloppu puolison kanssa kerran vuodessa, muut lomareissut perheenä.
Mutta ihan mielellään lähden työmatkoille n 8-10x vuodessa, saan olla ihan omassa rauhassa. Mitään biletys irtiottoja en kaipaa. Kevättalvella olin (aikuisen) tyttäreni kanssa reissussa kaksistaan.
Silti mulle on ok että poikani vie vaimonsa ravintolaan syömään tai johonkin kavereiden juhliin vähintään jokatoinen kuukausi. Hoidan mielelläni pientä lastenlasta. Ja tiedän että näin he jaksavat paremmin huolehtia parisuhteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.
Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.
Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni erosi, koska avokkinsa juoksi joka vkl baareissa, terasseilla ja risteilyillä. Yllättäen eron tullessa tämä avokkinsa halusi lasten yhteishuoltajuuden. Lapset on mummolassa suunnilleen joka toinen viikonloppu.
Miten ihmeessä tuo yhteishuoltajuus kuuluu tähän aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mennään perheenä, yhdessä ja joskus erikseen (lähinnä joku ilta viihteellä kavereitten kanssa, ei kuitenkaan mitään viikkoa bilettämässä ulkomailla).
Onneksi vanhempani ovat aina halunneet ottaa lapsia hoiviinsa siten, että olen/olemme miehen kanssa välillä saanut olla rauhassa kotonakin. Olen sellainen, että tarvitsen omaa rauhaa akkujeni lataamiseen ja kotona viihdyn parhaiten.
Sitten taas jaksaa. Toisaalta lapset ovat kasvaneet jo 10-vuotiaiksi, joten ovat itsekin itsekseen ja omissa menoissa. Siis toki tykkään heistä, mutta pieninä se oli aikamoista rumbaa ja huonoilla unilla oli monesti pinna kireä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.
Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.
Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.
Toki parisuhteessa molemmat maksaa yhteiset menot, kuten just asuntolainan, mutta suurimmalla osalla niistä jää rahaa vapaa-aikaan. Minusta kumpikin voi niistä rahoista käyttää sitä rahaa omiin menoihinsa, onhan se kuitenkin ihan absurdi odotus, ettei kummallekaan tule mitään henkilökohtaisia menoja. Vaikka ne olisi yhteisellä tilillä, on hän rahojensa eteen tehnyt töitä ja niitä oikeutettu käyttämään. Eikä se ole mitään tuhlaamista, toiset käyttää rahaa autojen kunnostamiseen, toiset taiteeseen, kolmannet ystävien kanssa hauskanpitämiseen. Kaikessa tässä on kyse elämän mielekkäänä pitämisestä ja omasta hyvinvoinnista. Vaikka onkin perhe, ei tarkoita, että kaikki asiat mitä elämässään tekee, täytyy olla perheen kanssa tai perheensä vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kuin vielä kiinnosti oma ulkonäkö, muu maailma ja olin vielä rakastunut mieheeni kaipasin irtiottoja miehen kanssa kahdestaan. Enään en jaksa kaivata vaan minulle riittää lapset. Eikä kiinnosta edes miehen kanssa liikkua mihinkään, juntti kun on. Itsekin olen junttiutunut, se ehkä päällimmäisin syy miksei ihmisten ilmat kiinnosta.
Lapsen syntymän jälkeen en koe olevan mitään iloa baarissa kekkuloinnista, mielummin olen pirteänä hakemassa lapseni kotiin kuin krapulassa enemmän väsyneenä. Mieheni taas olisi ollut laittamassa lapsen hoitoon joka viikonloppu, ei käsittänyt kai että lapsi on meillä pysyvästi eikä vain sillon kun ei ole viikonloppu/loma. Pieni surku tälle mammalle iski kun mies tuli kotiin perjantaisin töistä ja mainitsi miten on p*rseestä kun ei oo suunnitelmia vklplle (=ei pääse juomaan). Ensimmäisen kerran lähti bilettämään lapsen ollessa vähän alle viikon, siitä lähtien säännöllisesti mennyt joka toinen viikonloppu. Välillä meinaa käämi todellakin palaa kun itse en halua/ en edes pääse lähtemään minnekkää kotoa. Sit miettii mies miksi oon tosi kiukkuinen jatkuvaan.:D sanomiset ei auta vaikka kuinka yrittää, minun sana ei paina mitään meidän perheessä. Olenhan vain äiti, eli minun on oltava väsynyt ja kotona 247.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle riittää hyvin pitkä viikonloppu puolison kanssa kerran vuodessa, muut lomareissut perheenä.
Mutta ihan mielellään lähden työmatkoille n 8-10x vuodessa, saan olla ihan omassa rauhassa. Mitään biletys irtiottoja en kaipaa. Kevättalvella olin (aikuisen) tyttäreni kanssa reissussa kaksistaan.
Silti mulle on ok että poikani vie vaimonsa ravintolaan syömään tai johonkin kavereiden juhliin vähintään jokatoinen kuukausi. Hoidan mielelläni pientä lastenlasta. Ja tiedän että näin he jaksavat paremmin huolehtia parisuhteesta!
Jatkan vielä; ystäviä me tavataan n kerran kuukaudessa kun syödään toistemme luona koko perhe tai useampi perhe yhdessä. Tämä on meille ihan luontevaa eikä tapaamisesta hössötetä kuten joistain juhlista. Siistiä toki on ja ruoka erinomaista mutta tärkeintä on yhdessäolo. Näin on tehty yli 20v ja lapsetkin kasvaneet jo osa aikuisiksi. Nyt heidän perheensä ovat myös mukana:)
Keskiviikkona lähtö reissuun ja yksi kaveriperhe laittoi viestiä että voimme tulla heille huomenna syömään ettei jääkaappiin turhaan jää ruokia:D
Toiset tarvii enemmän toiset vähemmän. Itse olen koti-ihminen, viihdyn hyvin näin, introvertti kun olen. Toiset tarvii enemmän virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja.
Ihmisillä on muutankin sisältöä elämässä kuin jälkikasvustaan huolehtiminen. Ei se tarkoita sitä, että lapset jätetään hoitamatta.
Enemmän säälin ihmistä jolla ei ole mitään muuta kotiäitiyden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on muutankin sisältöä elämässä kuin jälkikasvustaan huolehtiminen. Ei se tarkoita sitä, että lapset jätetään hoitamatta.
Enemmän säälin ihmistä jolla ei ole mitään muuta kotiäitiyden lisäksi.
Jos tuhlailee rahansa kavereiden kanssa jatkuvaan rillutteluun, niin kyllä kai siitä on koko perheelle haittaa. Ap mainitsi, että remontit kotona jää tekemättä. Voin kuvitella, että kotona oleva vanhempi myös hoitaa lapsia enemmän, tekee kotitöitä enemmän toisen ollessa reissuillaan ja jopa panostaa rahallisesti enemmän yhteisten lasten elatukseen. Kyllä, minusta on liikaa ulkomaanmatka kavereiden kanssa toukokuussa, viikonloppuloma kesäkuussa ja vielä polttariloma kesäkuussa. Aika kalliit harrastukset.
Joo, tohon on kyllä hankala antaa vastausta, kun itsellä on 2x vuodessa tapana käydä ulkona syömässä ystävättärien kanssa. Viimeeksi olen ollut ulkomailla ilman lapsia, muulla kuin duunimatkalla, 5v sitten. Kolme kouluikäistä lasta on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.
Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.
Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.
Toki parisuhteessa molemmat maksaa yhteiset menot, kuten just asuntolainan, mutta suurimmalla osalla niistä jää rahaa vapaa-aikaan. Minusta kumpikin voi niistä rahoista käyttää sitä rahaa omiin menoihinsa, onhan se kuitenkin ihan absurdi odotus, ettei kummallekaan tule mitään henkilökohtaisia menoja. Vaikka ne olisi yhteisellä tilillä, on hän rahojensa eteen tehnyt töitä ja niitä oikeutettu käyttämään. Eikä se ole mitään tuhlaamista, toiset käyttää rahaa autojen kunnostamiseen, toiset taiteeseen, kolmannet ystävien kanssa hauskanpitämiseen. Kaikessa tässä on kyse elämän mielekkäänä pitämisestä ja omasta hyvinvoinnista. Vaikka onkin perhe, ei tarkoita, että kaikki asiat mitä elämässään tekee, täytyy olla perheen kanssa tai perheensä vuoksi.
Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että perhettä ei koskaan otettaisi mukaan mihinkään kivaan. Jos tuhlaa nämä omat rahansa ystäviensä kanssa matkusteluun, pitääkö toisen yksin sitten mielestäsi rahoittaa koko perheellä tehtävät huvipuistomatkat tai jopa ulkomaanmatkat? Minä en suostuisi istumaan lasten kanssa keskenänään kotona kaikkia viikonloppuja ja koko kesälomaa vain sen takia, että toinen haluaa käyttää kaikki yli jäävät rahansa ystäviensä kanssa hauskanpitoon.
Sun täytyy kysyä siltä ihmiseltä. Minä olen ollut kerran seminaarimatkalla 2004 neljä päivää Berliinissä. Ja kerran yksin mökillä 2015 kun tapasin vanhoja koulukavereita.