Hei te kiusaajat! Mitä ajattelette tekemisistänne nykyään?

Niin kiusaajasaatanat, miltä tuntuu kun on tuhonnut jonkun elämän?

Ja ymmärsittekö koskaan kiusaavanne vai oliko se kaikki teistä vaan mahtavaa läppää?

Olin kusipää. Jännä seikka on ollut aikuisena tajuta, että kiusasin ala-asteella ja minua kiusattiin. Kyseessä olin jonkinlainen pahan kierre. Siirryin yläasteelle. Kukaan ei kiusannut minua enkä minä kiusannut ketään. Pikemminkin minua arvostettiin luokassa ja minulta pyydettiin apua monenlaisissa asioissa.

Minä ajattelen nykyään, että pahaan pitäisi vastata hyvällä. Pahaan vastaaminen pahalla aiheuttaa koston kierteen. Lisäksi kiusaamisella on hienovaraisempiakin vaikutuskeinoja, jotka tuottavat vain lisää pahaa. Vielä kun osaisin kuvailla ne täsmällisesti...

Olin kusipää ja olen edelleenkin.

T: Stubb

Vierailija kirjoitti:

Niin kiusaajasaatanat, miltä tuntuu kun on tuhonnut jonkun elämän?

Ajattelevatko nämä kiusaajat ikinä aikuisena, mitä harmia ovat aiheuttaneet? Minulta tuhositte omanarvontunteeni, uskoni itseeni, sekä muihin ihmisiin. Elämäni on ollut vaikeaa. :( Jotkut ovat vahvoja ja jatkavat elämää, toiset eivät.

Kaunaa en jaksa kantaa enään, mutta elämäni tuhositte, kaikesta mistä olin vain haaveillut.