Miksi juuri minun elämäni on ollut niin helvetin vaikeaa ihan jokaisessa asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jos olet syntynyt Syyriassa ja ISIS on tappanut koko perheesi, ole sentään onnellinen että olet vielä hengissä. Puhuin juuri tälläisen ihmisen kanssa.

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten loppujen lopuksi asiasi taitaa olla ihan hyvin.

Ai että ei voi olla vaikeaa, jos jollain toisella on muka vaikeampaa?

Ihanaa tuo vähättely hei.

Jospa olet vain vähän yksinkertainen. Millainen koulumenestys sulla oli?

Arvasin niin, että täällä olisi joku oman maailmansa pukari, joka ei ymmärrä, että myös tässä maassa syntyneillä voi olla vaikea elämä. Keskiverrosti täällä kuitenkin ihmiset elää ihan niin sanotusti hyvää elämää. Totta kai vastoinkäymisiä on, mutta toisilla vähemmän ja toisilla paljon enemmän. Se tuntuu totta kai epäreilulta.

Mietin tuota asiaa joka viikko. Mutta toisaalta olen onnellinen, että tällainen elämä on tehnyt minusta vahvan ja olen päässyt pidemmälle kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Osaan ajatella asioita monesta näkökulmasta. Mutta olen myös hyvin hauras hetkittäin. Kaikesta olen selvinnyt, mutta miehen ja lapsen kuolemat on asia joista en enää jaksaisi ja haluaisi edes selvitä. Toivottavasti näitä ei tule ennenaikaisesti...

Vierailija kirjoitti:

Jospa olet vain vähän yksinkertainen. Millainen koulumenestys sulla oli?

Oikein hyvä.

Tuossa ei oikein auta muu kuin ajatella, että jossain vaiheessa onni kääntyy.

Elämä on epäreilua ja jos jää vellomaan siihen kuinka hyvin muilla asiat on ja kuinka epäreilua oma elämä on, niin se vain katkeroittaa ja tekee omasta elämästä entistä surkeampaa. Vaikka se on kuinka klisee, pitää koittaa löytää ilot niistä pienistä asioista; auringonpaisteesta, hyvästä kirjaston kirjasta tai tuoreesta pullasta, ihan mistä vaan.

Minulla on itselläni tilanne, että osin olen itse tehnyt vääriä päätöksiä ja osin olen syytön tilanteeseeni. Asia tahtoo tulla mieleen joka päivä monta kertaa, mutta koitan vain toistella A) lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia B) itselläni on töitä (ainakin vielä). Näillä pääsee jo pitkälle, vaikka muiden asioiden huolet tahtovatkin painaa välillä pahasti

Tiedän tunteen. Itsellä myös koulut, ystävyyssuhteet ja sukulaisuussuhteet menneet perseelleen. Tällä hetkellä työkyvytön, koska terveys petti (nivelrikko) Välillä sitä miettii että ei helvetti...

No ainut yhdistävä tekijä olet SINÄ! Ei mikään kohtalo sitä sinun elämääsi pyöritä vaan vaikutut itse tapahtumiin ja ihmissuhteisiisi. Sinun täytyy muuttaa tapaasi toimia ja alkaa tehdä toisenlaisia valintoja kuin tähän asti olet tehnyt. Muita et voi muuttaa tai heidän tekemisiään.

Onko se vai tuntuuko se vain siltä? Onko se ollut sitä aina vai onko menossa jokin jakso?

Meillä oli 8 vuotta putkeen että paskaa tuli niskaan sen minkä kerkes. Romahdin. Nyt 3 vuotta menty ettei ole tapahtunut mitään! Ei hyvää eikä pahaa, ollaan vaan oltu.

Älä mieti että miksi juuri minä, uhriutuminen ei auta. Minulle ei viimeisimpään 10 vuoteen ole tapahtunut muuta hyvää kuin lapset ja silti on mennyt välejä joidenkin kanssa kateuden takia. Minulla on kuulemma helppo elämä. Että eipä kaikki aina ole sitä miltä näyttää.

Mullakin on kaikki päin mäntyä. Mua oikeasti naurattaa jo. Nauran ihan kaikelle. Mulle tapahtui pahoja asioita lapsena. Nuorena mielenterveys meni ja kärsin pahoista allergioista. Allergeenejä ei voinut välttää. Nykyisin mun nenä on niin parkkiintunut, että voisin niistää vaikka hiekkapaperiin. Ja mä niistän edelleen jatkuvasti. Parisuhteet meni aina päin mäntyä kammottavalla tavalla, kaikki ihmissuhteet menee. Kaikki hajoaa, kroppani hajoaa ja pääni hajoaa. Mulla on joku outo neurologinen ongelma, outoa kivuliasta ihottumaa, hormoniongelmia, talous ei pysy kasassa, koska en ole työkykyinen, mutta kukaan ei usko, enkä saa pidettyä mitään koossa. Astmani on todella paha. Mulla on ollut kasvaimiakin, tosin onneksi hyvälaatuisia.

Ennen olin kaikkialla liian aikaisin. Nykyisin mulla on jotain pakko-oireita. Mun ptää tarkistella kotona kaikki ennen kuin lähden ja moneen kertaan. Myöhästyn liian usein kun jo mentyäni pitkälle alkaa ahdistaa ja on pakko tarkastaa kaikki taas. Olen menettänyt kolme perheenjäsentä vuoden sisään. Olen menettänyt kaikki unelmani. Mun kimppuun on käynyt tuntematon. Outoja ja pelottavia asioita sattuu liian usein. Joku voisi tulkita jotkut asiat yliluonnollisiksikin. Mulle on sattunut niin outoja ja olen nähnyt outoja. Olen useasti ollut vaarassa jäädä asunnottomaksi. Sain hiljattain melkein häädön väärinkäsityksen takia. Mulla ei olisi ollut paikkaa, mihin mennä. Olen alle kolmekymppinen. Tulevaisuutta odottelen kauhulla. Yliopisto-opinnotkin menivät mönkään sairauksien takia.

Mä nauran. Ei voi olla. Maailma on paha. Mä en halua olla paha. Vannoin lapsena, etten ikinä muutu pahaksi, vaikka miten kävisi. Kohtelen aina ihmisiä niin kuin itse haluaisin itseäni kohdeltavan. Hymyilen paljon. Selviän huumorin avulla. Mikään ei murra mua. Mulle väitettiin nuorena, että murrun ja muutun ikäväksi ja ankeaksi niin kuin niin monet muutkin, mutta en mä murru.

Huonoa tuuria. Minkäs sille mahtaa. Tärkeintä on tehdä kaikki, minkä voimme.

Millaista epäonnea sinulla on ollut ap?

Kaikki on vähän suhteellista. Jos nyt pysähdyn mmiettimään, niin minullakin on monia kroonisia sairauksia, jotka rajoittavat elämää ja joita on pitänyt osaa hoitaa leikkauksilla, osaa elämänmittaisella lääkityksellä. Ja on selkävaivaa, ja ollut burn oout ja masennusta ja unettomuus ehkä n 10 vuotta ja jatkuu yhä.

Lapsettomuutta on ollut ja työttömyys, joka muuttui pitkäaikaistyöttömyydeksi. kerran jouduin homeasunnon seurauksena kodittomaksi, sitä kesti 6 kk, kun ei ollut mitään asuntoa vaan piti nukua sukulaisten vierashuoneissa.

Ehkä muutakin epäonnea keksisin, jos alkaisin oikein miettiä.

Juttu on vaan niin, etten koe elämääni huonoksi enkä epäonniseksi, vaikeuksia tulee ja menee kaikilla, sellaista se on ihan jokaisella jossain määrin. Olen aika perussonnellinen ja kun lähden ulos kävelylle, niin on ihana kuunnella lintujen laulua ja katsella kasveja jne. Uskon elämässä kaikella olevan tarkoituksen ja olen melko uskonnollinen.

Tarkoitan sanoa, ettei pidä juuttua vellomaan elämän huonoihin puoliin vaan päästä vaikeuksista eteenpäin. Eli pää pystyyn ja nokka kohti uutta.