Minkälainen ihminen antaa lapselleen oman nimensä?

Semmoinen jolla nimet kulkee suvussa. Meillä esim mun nimi Katri on yleensä joka polvessa jollakulla jossakin muodossa.

Saahan sinulla mielipiteitä olla, mutta kaikella ystävyydellä, mitä se sinulle kuuluu, minkä nimen muut antavat lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Saahan sinulla mielipiteitä olla, mutta kaikella ystävyydellä, mitä se sinulle kuuluu, minkä nimen muut antavat lapselleen?

Ei kuulukaan eikä minulla ole asian kanssa mitään ongelmaa. Pidän vain tuota tapaa hassuna.

Ap

Siis miten niin? Ainakin Suomessa on ollut pitkään tapana, että syntyvä lapsi saa yhden nimen vanhemmaltaan. Itsekin olen "Minna Irmeli" ja äitini on "Tuula Irmeli". Miehen suvussa on tietty nimi, joka on annettu aina vanhimman pojan vanhimmalle pojalle.

Ap, siis hassuna, kun aloituksessa se oli mielestäsi itsekästä eikäö sopivaa lainkaan, koita jo päättää edes siitä, mitä mieltä olet, jos noin kovasti kiinnostaa muiden nimet.

Vähän narsistinen? Musta on ihan kaunis ele antaa jonkun isovanhemman tai kaukaisemman esi-isän/äidin nimi lapselle, mutta oman nimensä siirtäminen suoraan seuraavalle polvelle on junttia ja noloa itsekorostusta. Lapsi ei ole isän/äidin jatke vaan täysin erillinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miten niin? Ainakin Suomessa on ollut pitkään tapana, että syntyvä lapsi saa yhden nimen vanhemmaltaan. Itsekin olen "Minna Irmeli" ja äitini on "Tuula Irmeli". Miehen suvussa on tietty nimi, joka on annettu aina vanhimman pojan vanhimmalle pojalle.

No jotenkin saa sellaisen kuvan, että vanhempi on niin ylpeä nimestään, että se pitää antaa lapsellekin. Mielestäni lapsi ansaitsee ihan oman nimen eikä nimeä, joka on puoliksi vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Vähän narsistinen? Musta on ihan kaunis ele antaa jonkun isovanhemman tai kaukaisemman esi-isän/äidin nimi lapselle, mutta oman nimensä siirtäminen suoraan seuraavalle polvelle on junttia ja noloa itsekorostusta. Lapsi ei ole isän/äidin jatke vaan täysin erillinen ihminen. 

Tämä on minun pointtini! Kiitos!

ap

Meillä on jo viidennessä polvessa naisilla sama toinen nimi. Perinteitä kunniottaen.

En kans käsitä, jotenkin ällöttävääkin monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vähän narsistinen? Musta on ihan kaunis ele antaa jonkun isovanhemman tai kaukaisemman esi-isän/äidin nimi lapselle, mutta oman nimensä siirtäminen suoraan seuraavalle polvelle on junttia ja noloa itsekorostusta. Lapsi ei ole isän/äidin jatke vaan täysin erillinen ihminen. 

No jaa. Sinulla ei taida olla sukutaulua, joka ulottuu satojen vuosien taakse ja josta näkee, että suvussa on nimeämisessä satoja vuosia vanha perinne. Näin on joidenkin suvussa.

Mä tiedän perheen jossa isä on vaikka Asko Juhani, kutsutaan Askoksi. Poika on Asko Juhani, jota kutsutaan Juhaniksi. Perheessä on ensin kolma tyttöä ja viimeinen, eli neljäs on poika. Mietinkin, että jos perheessä olisi ollut useampi poika, niin olisiko vanhin kuitenkin Asko Juhani vai tekivätkö he neljännen lapsen vain saadakseen pojan ja nimesivät sen sitten isän mukan.

Mä en tykkää nimetä lapsia suvussa kiertävillä nimillä tai muutenkaan jonkun tietyn tyypin mukaan. En oikein tiedä mitään perusteita miksi pitäisi.

Minulla adoptiolapsi ja hän kokee että se suvun nimen antaminen hänelle on ihanaa. Että hän on oikeasti pala sukua.

Jotkut tykkäävät etunimestään ja onhan se lapsi 50 prosenttisesti tuota vanhempaansa. Täysin ymmärrettävää, voisin itsekin harkita toiseksi tai kolmanneksi nimeksi.

Ei se lapsi olekaan mikään jatke, vaan lapsi on suvulle jatkoa, ja täysin luonnollista antaa suvun esim. patriarkan nimiä lapselle, usein suomessakin kulkee nimissä toinen nimi, joka saattaa olla esim. suvun miehillä aina sama.

Ap ei nyt hassutele eikä ihmettele eikä tee itsestään typerää, arvostelemmalla muiden nimiä. Viisas tietää koska olla hiljaa, vaikka olisikin eri mieltä asioista.  

Mikä ap oma nimesi on? Se saattaa olla monenkin mielestä täysin kamala ja tuma, miten kukaan voikaan antaa lapselleen tuollaisen nimen, hyi. Oletkos ihan varma että suvustasi ei löydy samaa nimeä kun mennään sukupolvia taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ei ole sopivaa antaa lapselleen omaa nimeään, edes toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Jotenkin itsekästä. Veljellä on kolme poikaa. Kaikkien poikien kolmas nimi on isänsä nimi...

Sun mielipiteelläs ei onneks ole mitään väliä. Nimenannolla on vuosisataiset perinteet joista olet ilmeisen tietämätön.

Niin ap, se kun nyt vain sattuu olemaan sinun mielipide, minulle täysin arvottoman anonyymin niin kutsuttu mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sinulla mielipiteitä olla, mutta kaikella ystävyydellä, mitä se sinulle kuuluu, minkä nimen muut antavat lapselleen?

Ei kuulukaan eikä minulla ole asian kanssa mitään ongelmaa. Pidän vain tuota tapaa hassuna.

Ap

Onpa hassua ettet ole tietoinen siitä että kyseessä on ihan normaali tapa jota noudatetaan suurinpiirtein kaikissa maissa. Jos olisit yhtään perehtynyt historiaan tietäisit sen etkä ihmettelisi asiaa.

Lorelai Gilmore.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten niin? Ainakin Suomessa on ollut pitkään tapana, että syntyvä lapsi saa yhden nimen vanhemmaltaan. Itsekin olen "Minna Irmeli" ja äitini on "Tuula Irmeli". Miehen suvussa on tietty nimi, joka on annettu aina vanhimman pojan vanhimmalle pojalle.

No jotenkin saa sellaisen kuvan, että vanhempi on niin ylpeä nimestään, että se pitää antaa lapsellekin. Mielestäni lapsi ansaitsee ihan oman nimen eikä nimeä, joka on puoliksi vanhemman.

Äidinäidin toinen nimi on Irmeli ja hänen äitinsä oli myös Irmeli. Minusta on kiva ajatella, että olen osa sukupolvien ketjua. Minä en saanut tyttöä, mutta hän olisi saanut yhdeksi nimekseen Irmelin.