Lue keskustelun säännöt.
Mitäs mieltä: 35v taloudellisesti riippumaton että voi tehdä mitä oikeasti haluaa?
18.06.2017 |
Mikon kova tavoite: taloudellisesti riippumaton jo 35-vuotiaana - taktiikkana säästäminen ja sijoitukset
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706182200215700_u0.shtml
Hienoa, että on tavoitteellinen ja ahkera, mutta minusta elämän realiteetit kannattaa budjetoida mukaan. Rakastuminen, lapset, ero... harva elää koko alkupuolen elämäänsä vain itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Putoaako korkealta jos on keskittynyt vain suorittamaan unelmaansa koko nuoruutensa ja sitten tapahtuukin jotain yllättävää joka kääntää veneen? (Hyvässä tai pahassa- joka tapauksessa saattaa tulla hetki jolloin huomaa että tarkat, turvaa tuovat suunnitelmat muuttuvat täysin)
Kommentit (17)
Minusta on hienoa että yhä useampi ymmärtää että omilla valinnoillaan ja omilla säästöillään voi elää. Toki kohtuus kaikessa, myös säästämisessä.
Pienellä vaivalla ja pienillä valinnoilla ja laskemalla mitä kannattaa tehdä ja mitä ei pystyy huomattavasti vähentämään riippuvaisuuttaan esimerkiksi tukien käytöstä. Olisi hienoa että yhä useampi ottaisi kunnia-asiakseen sen ettei tarvitsisi tukia ja tekisi sen eteen töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se kivaa olla taloudellisesti riippumaton, mutta olen liian tyhmä ja lyhytnäköinen siihen.
On tuo mahdollista. Vaatii tarkkaa suunnittelua, kovaa työtä ja hieman tuuria.
Itse jäin "eläkkeelle" reilu vuosi sitten 34 vuotiaana. Enkä ole hetkeäkään katunut.
Saan passiivista tuloa sijoituksista tarpeeksi jotta voin ylläpitää nykyistä elintasoa periaatteessa ikuisesti. Asun pääkaupunkiseudun liepeillä omakotitalossa ja on auto pihassa, yms perusmukavuudet. En voi matkustella koko ajan ulkomaille tai ostella kesämökkejä ja moottoripyöriä. Minusta se on pieni hinta vapaudesta. Jos jostain syystä suunnitelmat romahtaa niin voihan sitä aina mennä takaisin töihin.
Nyt on vuosikymmeniä aikaa harrastaa ja toteuttaa unelmia. Slow life rokkaa.
Olen vuosien varrella seurannut useammankin taloudellista riippumattomuutta tavoitellen tai tavoittelevan nuoren miehen blogia. Monikin on jossain vaiheessa muuttanut tavoitteitaan. On tullut perhettä, ero, potkut, uusi työ, uusia ajatuksia. Ei minusta kukaan heistä kuitenkaan ole julistanut, että se aiempi elämä olisi mennyt jotekin hukkaan tai ollut huonoa tai olisi pudottu jostain. Ihan tyytyväisenä moni on päättänyt muuttaa tavoitteitaan (osin).
Itsekin toihon että jossain vaiheessa työ on "harrastus" josta saa vähän lisätienestiä. Mitään tavoitevuotta minulla kuitenkaan ei ole. Se on selvää että kuusikymppisenä en aio tehdä täyttä työpäivää.
No ei varmana onnistu jos erehtyy perheellisymään, sinkkuna onnistuu mennen tullen.
Katkeran kateellisena seuraan sinkukai jättäytynyttä opiskelukaveriani, puolipäiväduunissa velattomana (kämpät yms maksettu) ja tekee mitä lystää ilman mitään velvollisuudspainolasteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuo mahdollista. Vaatii tarkkaa suunnittelua, kovaa työtä ja hieman tuuria.
Itse jäin "eläkkeelle" reilu vuosi sitten 34 vuotiaana. Enkä ole hetkeäkään katunut.
Saan passiivista tuloa sijoituksista tarpeeksi jotta voin ylläpitää nykyistä elintasoa periaatteessa ikuisesti. Asun pääkaupunkiseudun liepeillä omakotitalossa ja on auto pihassa, yms perusmukavuudet. En voi matkustella koko ajan ulkomaille tai ostella kesämökkejä ja moottoripyöriä. Minusta se on pieni hinta vapaudesta. Jos jostain syystä suunnitelmat romahtaa niin voihan sitä aina mennä takaisin töihin.
Nyt on vuosikymmeniä aikaa harrastaa ja toteuttaa unelmia. Slow life rokkaa.
"Voihan sitä aina mennä takaisin töihin." Epäilenpä. Harvalla alalla ollaan kiinnostuneita tyypistä, joka on ollut viimeiset kymmenen vuotta oloneuvoksena, oli syy mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kivaa olla taloudellisesti riippumaton, mutta olen liian tyhmä ja lyhytnäköinen siihen.
Voit lohduttautua sillä että ei tuo jutun tyyppikään ole taloudellisesti riippumaton 35 vuotiaana. Pahimmassa tapauksessa on veloissa korvia myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu, että kyseessä on tyyppi jonka lähipiirissä ei ole paljon vauraita ihmisiä, koska realiteetit voisivat olla vähän paremmin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo mahdollista. Vaatii tarkkaa suunnittelua, kovaa työtä ja hieman tuuria.
Itse jäin "eläkkeelle" reilu vuosi sitten 34 vuotiaana. Enkä ole hetkeäkään katunut.
Saan passiivista tuloa sijoituksista tarpeeksi jotta voin ylläpitää nykyistä elintasoa periaatteessa ikuisesti. Asun pääkaupunkiseudun liepeillä omakotitalossa ja on auto pihassa, yms perusmukavuudet. En voi matkustella koko ajan ulkomaille tai ostella kesämökkejä ja moottoripyöriä. Minusta se on pieni hinta vapaudesta. Jos jostain syystä suunnitelmat romahtaa niin voihan sitä aina mennä takaisin töihin.
Nyt on vuosikymmeniä aikaa harrastaa ja toteuttaa unelmia. Slow life rokkaa.
"Voihan sitä aina mennä takaisin töihin." Epäilenpä. Harvalla alalla ollaan kiinnostuneita tyypistä, joka on ollut viimeiset kymmenen vuotta oloneuvoksena, oli syy mikä tahansa.
Minulla on oma yritys jonka kautta tein sivutoimisesti lisätuloja jo tavallisen päivätyön ohella. Tarvittaessa voin alkaa tekemään lisätuloja jos näen tilanteen vaativan sitä tai jos haluan ylimääräista törsäilyrahaa. Miksei ihan tekemisen ilostakin jos alkaa lorvailu kyllästyttämään.
Passiivisten tulojen riittävyyden pystyy ennustamaan vuosikausiksi eteenpäin. Yllättävää lisätyön löytämisen tarvetta ei pitäisi missään tilanteessa tulla eteen. Jos ei nyt joku sota syty tai jotain muuta mikä pistää kaikki suunnitelmat viemäristä alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo mahdollista. Vaatii tarkkaa suunnittelua, kovaa työtä ja hieman tuuria.
Itse jäin "eläkkeelle" reilu vuosi sitten 34 vuotiaana. Enkä ole hetkeäkään katunut.
Saan passiivista tuloa sijoituksista tarpeeksi jotta voin ylläpitää nykyistä elintasoa periaatteessa ikuisesti. Asun pääkaupunkiseudun liepeillä omakotitalossa ja on auto pihassa, yms perusmukavuudet. En voi matkustella koko ajan ulkomaille tai ostella kesämökkejä ja moottoripyöriä. Minusta se on pieni hinta vapaudesta. Jos jostain syystä suunnitelmat romahtaa niin voihan sitä aina mennä takaisin töihin.
Nyt on vuosikymmeniä aikaa harrastaa ja toteuttaa unelmia. Slow life rokkaa.
"Voihan sitä aina mennä takaisin töihin." Epäilenpä. Harvalla alalla ollaan kiinnostuneita tyypistä, joka on ollut viimeiset kymmenen vuotta oloneuvoksena, oli syy mikä tahansa.
Minulla on oma yritys jonka kautta tein sivutoimisesti lisätuloja jo tavallisen päivätyön ohella. Tarvittaessa voin alkaa tekemään lisätuloja jos näen tilanteen vaativan sitä tai jos haluan ylimääräista törsäilyrahaa. Miksei ihan tekemisen ilostakin jos alkaa lorvailu kyllästyttämään.
Passiivisten tulojen riittävyyden pystyy ennustamaan vuosikausiksi eteenpäin. Yllättävää lisätyön löytämisen tarvetta ei pitäisi missään tilanteessa tulla eteen. Jos ei nyt joku sota syty tai jotain muuta mikä pistää kaikki suunnitelmat viemäristä alas.
Onnittelut sinulle.
Me saatiin asuntolaina maksettua kolmevitosina, kolme vuotta sitten. Pari vuotta vielä odotellaan lapsen lähtöä pesästä, ja sitten koittaa se riippumattomuus tännekin. Asunto vaihtuu pienempään, ja hankinnat on jo tehty, joten rahavirta kutistuu edelleen sekä tuloissa että menoissa. Nuorisolle on oma asunto tiedossa. Puoliso on jo eläkkeellä, ja minä jättäydyn siinä kohtaa keikkatyöläiseksi (onnistuu, minun alallani ei kysellä) ja viimeistään perinnön jälkeen kokonaan pois...elleivät sitten nykyiset opinnot johda jatko-opintoihin, mutta niihin ei taida kunnianhimo riittää. Slow life. Minua ei kyllä erityisemmin kiinnosta, mitä mieltä muut ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kyseessä on tyyppi jonka lähipiirissä ei ole paljon vauraita ihmisiä, koska realiteetit voisivat olla vähän paremmin tiedossa.
Perustele. Mikä tuossa tavoitteessa on epärealistista?
Tunnen pari ihmistä jotka ovat tuohon päässet.
Minulle työ on niin merkityksellinen osa elämää että en haluaisi notkua mahdollusesti yli 40 (!) vuotta vailla sellaista mitä työ antaa. No ehkä sitä voisi päivänsä täyttää muutenkin ja hankkiutua vaikka vapaaehtoistyöhön mutta todennäköisesti en lopettaisi työtä vaikka olisin taloudellisesti riippumaton siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rakastuminen muuttaisi tavoitteita? tai ero? Ihan kuin oletuksena olisi se, että varakkaan miehen pitää elättää nainen, jolla on oikeus miehen omaisuuteen sen rakastumisen takia.
Veljeni on 31v, omaisuus tällä hetkellä sellainen, että hän voi jättäytyä töistä pois 2 vuoden kuluttua, mutta ei aio tehdä niin. Raha ei tuo kuolemattomuutta eikä suojaa sairastumiselta, mutta on mukava tietää rahan ansiosta syöpähoitoihin samantien eikä 6 kk kuluttua, kun on jo liian myöhäistä.
Hgxch kirjoitti:
Minulle työ on niin merkityksellinen osa elämää että en haluaisi notkua mahdollusesti yli 40 (!) vuotta vailla sellaista mitä työ antaa. No ehkä sitä voisi päivänsä täyttää muutenkin ja hankkiutua vaikka vapaaehtoistyöhön mutta todennäköisesti en lopettaisi työtä vaikka olisin taloudellisesti riippumaton siitä.
Sama täällä. Vaikka olisin taloudellisesti riippumaton niin silti haluaisin tehdä työtäni. Se on suuri intohimoni!
Vierailija kirjoitti:
Hgxch kirjoitti:
Minulle työ on niin merkityksellinen osa elämää että en haluaisi notkua mahdollusesti yli 40 (!) vuotta vailla sellaista mitä työ antaa. No ehkä sitä voisi päivänsä täyttää muutenkin ja hankkiutua vaikka vapaaehtoistyöhön mutta todennäköisesti en lopettaisi työtä vaikka olisin taloudellisesti riippumaton siitä.
Sama täällä. Vaikka olisin taloudellisesti riippumaton niin silti haluaisin tehdä työtäni. Se on suuri intohimoni!
Saahan sitä töitä tehdä jos haluaa. Ei vaan ole pakko.
(Lukematta juttua:) No onhan meitä moneen junaan. Joillekin se säästäminen ja taloudellinen riippumattomuus on tärkeintä. Ei velaton raha pankkitililla kuitenkaan tuo loppujen lopuksi turvaa. Ei se pelasta kuolemalta, ei suojele sairauksilta, ei suojaa yksinäisyydeltä eikä tee onnelliseksi. Rahan himo on kaiken pahan alkujuuri...