Kuinka monella alle 40-vuotiaalla on oma kesämökki?

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sitten minun tuttavissani on näitä, jotka ei halua sitä rahaansa ja vapaa-aikaansa siihen omaan mökkiin laittaa. 

Itse olen kyllä siinä mielessä eri kastia, kuin vanhempani että etsin pitkään sellaista mökkiä, joka ei ole keskellä korpea, meri lähellä, samoin palvelut, tontti sellainen ettei siinä ole oikeastaan mitään hommaa. Syksyisin ja keväisin vähän lakaista neulasia pois. Ei nurtsin leikkausta, puusavottaa tai muuta ärsyttävää puuhaa. Tontti kuivaa kangasmaata ja iso terassi jossa oleillaan. Vastustan sitä että vapaa-aika kuluisi mökeillä työleiriososuhteissa keskellä korpea hyttysten syötävänä. Ja on ollut kyllä joka centin arvoinen panostus! 

AP

Se on sentti suomeksi, ei cent, eikä centti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla mökki kun asuu maalla metsän vieressä, järvi ja vene tuossa hollilla.. Mielummin käytetään rahat muuhun.

Valintoja valintoja..

Juu valintoja ja valintojahan ne lähes kaikki asiat on. Itse taas en voisi kuvitellakaan asua maalla metsän vieressä, vaan kaipaan kaupungin sykettä. Mutta silti haluan että minulla on jokin pakopaikka, joka on vastakohta kaupunkiasumiselle. Viikon tai viikonlopun jälkeen jo kummasti kaipaa taas kaupungin hulinaan. 

Joo, itsellä just toisin päin. Viikon kaupunkiloma euroopassa ja johan kaipaa takaisin kotiin rauhaan ja hiljaisuuteen.

Yhä harvempi mökkiä enää haluaakaan. Priorisoidaan rahat ennemmin vaikka matkoihin, harrastuksiin ja muuhun viihteeseen.

Minulla on. Omistan perikunnan mökistä kolmanneksen. Mökki on siisti, löytyy grillikatos, varaava takka, rantasauna ja vielä erillinen nukkuma-aitta. Meillä on ihan uusi vene ja uusi laituri. Lapset ei tykkää olla mökillä yhtään, kun siellä on hyttysiä ja ulkohuussi.

Mä asun jo maalla joten en tarvitse erikseen mökkiä.

Nyt jo yli 40 mutta oma mökki ostettiin kun oltiin reilusti alle 40v.

Ennen oli mökkejä, jonne mentiin arkea pakoon. Nyt matkustellaan ja nähdään maailmaa.

Mulla. Olen ainoa lapsi ja perin sen. Olen tosi tyytyväinen.

Perin sellaisen  kolmekymppisenä ja myin pois.

Ei mökin omistaminen sulje pois muuta matkailua. Tietysti jos on rahasta tiukkaa, mutta meillä esimerkiksi ei ole.

Kyllä se kuule meidän perheessä "vanhempien" mökki oli todellisuudessa toisen puolen isovanhempien omistuksessa siihen asti kunnes heistä aika jätti, ja näin on asia ollut monella muullakin. Vaihtoehtoisesti mökki on joko jossain vaiheessa lunastettu isovanhemmilta tai isovanhemmat ovat mökin lahjoittaneet vähän niinkuin ennakkoperintönä.

Minä ostin mieheni kanssa mökin kun olin 39 v.

Kaikenkaikkiaan minulla on suht samanlainen elintaso kuin äidilläni samanikäisenä. Palkka on pikkuisen pienempi kuin äidilläni on silloin ollut, mutta lainojen maksutahti on ihan eri. Vanhempani ovat maksaneet 10 v maksuajalla talonsa pois ja korot olivat ihqn toista kuin meillä nyt oleva (marginaalikin on vain 0,4%), joten rahaa jää enemmän käyttöön. Kun olin lapsi, meillä oli välillä tosi tiukkaa juuri lainojen takia. Isä teki kahta työtä.

Mulla ja siskolla on omalla rahalla hankittu mökki, mutta ollaan jo 40-vuotiaita. Mökkinaapurit ovat kolmekymppisiä :-D

Vierailija kirjoitti:

Tämän ikäluokan vanhemmilla oli hyvinkin tavallista, että mökki löytyi jo tuossa iässä.

Meidän perheellä on ja olen huomannut ettei se olekaan kovin tavallista. Useimmat ystäväperheistäni mökkeilevät tuossa iässä vielä vanhempiensa mökeillä.

Eli totta se taitaa olla ettei yleisesti ottaen 70-80-luvulla syntyneillä ole varaa samanlaiseen elintasoon, mitä vanhemmillamme oli samassa iässä.

Jaa! Minusta olet väärässä monin tavoin.

1) Tilastojen valossa varallisuus kumminkin on kasvanut.

Ja jos mietit ennen sotia tai pian sotien jälkeen syntyneitä, niin heillä oli paljon sisaruksia ja hyvin vähän perintövarallisuutta. Toisin kuin nykyaikuisilla...

2) Tosin se, mikä on muuttunut, on elinikä. Meidän vanhempamme elävät pidempään kuin heidän vanhempansa, joten perintöä saadaan vasta 50-60-vuotiaana. Inhimilliseltä kannalta hyvä asia, eikö vaan...

3) Se mikä minusta on eniten muuttunut, on kulutustavat. Sotien jälkeisen säännöstelyn ajan muistavat vanhempamme eivät "tuhlanneet" yhtä paljon kuin me!

He eivät harrastaneet yhtä paljon ulkomaanmatkailua, ravintolassa syömistä ja vaikkapa elektroniikan ostelua.

4) Heille mökkeily oli tärkeämpää. Prioriteetitkin siis poikkesivat nykyisistä. Nykyajan keski-ikäiset eivät niin paljon piittaa alkeellisissa oloissa maalla ahkeroinnista, juhannus appiukon mökillä riittää, kiitos vaan. Muu loma vietetään mieluummin kaupungissa, kodin lähirannoilla ja matkustellen.

T. 50-vuotias stadilainen, joka tosin osti oman mökin 40-vuotiaana, mutta onkin siitä harvinaisen onnekas, että voi sekä mökkeillä että matkailla, monelle se on valintakysymys.

Ei ole mökkiä. Eläkesukupolvi tosin painostaa sen hankkimiseen, kun heillä itsellään ei ole ollut siihen varaa. 

Meillä on ollut oma kesähuvila saaristossa jo pitkään. Mies peri sen 18-vuotiaana, ainoana perillisenä. Ja asutaan omakotitalossa maalla. Ikää 30v.

En välittäisi ottaa vastuuta kummastakaan paikasta, mutta kun ei raaski myydäkään eikä asia ole yksin minun päätettävissä. Haluaisin asua huolettomasti keskustassa, en ole ns. käytännön ihminen.