Olen asunut ulkomailla 8 vuotta ja muutin keväällä takaisin Suomeen. Olen huomannut jännän asian...

Ai että, kun sitä ollaan taas niin kosmopoliittia ja keskivertosuomalaista HUIKEASTI parempaa ihmistä ; )

Itse odotan sitä ensimmäistä kommenttia, että takaisin muutto Suomeen on ollut IHANAA ja että tällä kaikki toimii ja täällä on asiat paremmin kuin muualla.

Kertaakaan en ole tällaista kommenttia nähnyt, koska järjestään tänne takaisin muuttavat sanovat että Suomi on ihan paska ja kaikkialla muualla (varsinkin siellä mistä muutettiin Suomeen) asiat on aina 100 kertaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan sitä ensimmäistä kommenttia, että takaisin muutto Suomeen on ollut IHANAA ja että tällä kaikki toimii ja täällä on asiat paremmin kuin muualla.

Kertaakaan en ole tällaista kommenttia nähnyt, koska järjestään tänne takaisin muuttavat sanovat että Suomi on ihan paska ja kaikkialla muualla (varsinkin siellä mistä muutettiin Suomeen) asiat on aina 100 kertaa paremmin.

Itse olen miettinyt ihan samaa. Miksi pitää tänne muuttaa jos kerran täällä on asiat ihan vituillaan? Pysyisivät siellä ulkomailla jos täällä kerran on niin kauheeta.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas tajusin Suomeen takaisin muutettuani että muualla eri ikäluokkien ihmiset ovat luonnollisesti kanssakäymisessä keskenään. Teinipoika voi lähteä launtai-iltana taluttamaan mummoaan kaupungille, istuvat kahvilassa ja juovat sangriaa. Kun naapurintäti kutsuu käymään, sinne menevät kaikki perheen eri-ikäiset ja istuvat ja juttelevat yhdessä.

Suomessa jos perhe menisi kylään esim. 70-vuotiaan tädin luo, niin teini-ikäiset kiukuttelisivat eivätkä suostuisi mukaan, pienemmät lapset pakotettaisiin ja he istuisivat nurkassa jonkin välineen kanssa (känny, tabletti) koko vierailun ajan. Ihan kuin tämä iäkkäämpi täti olisi arvoton ihminen.

Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.

Kun sukulaispoikani täytti 18-vuotta hänellä oli juhlissa sekä meitä aikuisia sukulaisia että omia kavereitaan. Kukaan aikuinen ei jutellut näiden nuorten kanssa, joten menin istumaan ja juttelin poikien kanssa. Myöhemmin olivat sanoneet sukulaispojalleni että oli kiva kun joku aikuinen jutteli heidän kanssaan normaalisti ihan kuin hekin olisivat aikuisia ihmisiä (mitä he siis kaikki virallisesti olivatkin, 18-19-vuotiaita).

Suomessa ihmisillä näyttää olevan todella tarkat piirit, ollaan vaan just samana vuonna syntyneiden kanssa, ja on todella kriisi jos jossain opiskelu- tai työporukassa on joku eri-ikäinen. Paras olisi myös monen mielestä, että kaverit olisivat ne samat tyypit, joihin tutustui jo vauvana päiväkodissa ja jotka ovat peilikuvia omasta itsestä. Ettei vaan joku kamala ulkopuolinen ja erilainen tunkisi tähän meidän suljettuun ryhmään....

Mä olen luulut asuvani viime vuoder Suomessa, mutta ilmeisesti en. -Niin moni asia, mitä väitit olevan muualla todellisuutta on osa minun jakamaani todellisuutta täällä jossakin, mitä hetki sitten siis luulin Suomeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas tajusin Suomeen takaisin muutettuani että muualla eri ikäluokkien ihmiset ovat luonnollisesti kanssakäymisessä keskenään. Teinipoika voi lähteä launtai-iltana taluttamaan mummoaan kaupungille, istuvat kahvilassa ja juovat sangriaa. Kun naapurintäti kutsuu käymään, sinne menevät kaikki perheen eri-ikäiset ja istuvat ja juttelevat yhdessä.

Suomessa jos perhe menisi kylään esim. 70-vuotiaan tädin luo, niin teini-ikäiset kiukuttelisivat eivätkä suostuisi mukaan, pienemmät lapset pakotettaisiin ja he istuisivat nurkassa jonkin välineen kanssa (känny, tabletti) koko vierailun ajan. Ihan kuin tämä iäkkäämpi täti olisi arvoton ihminen.

Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.

Kun sukulaispoikani täytti 18-vuotta hänellä oli juhlissa sekä meitä aikuisia sukulaisia että omia kavereitaan. Kukaan aikuinen ei jutellut näiden nuorten kanssa, joten menin istumaan ja juttelin poikien kanssa. Myöhemmin olivat sanoneet sukulaispojalleni että oli kiva kun joku aikuinen jutteli heidän kanssaan normaalisti ihan kuin hekin olisivat aikuisia ihmisiä (mitä he siis kaikki virallisesti olivatkin, 18-19-vuotiaita).

Suomessa ihmisillä näyttää olevan todella tarkat piirit, ollaan vaan just samana vuonna syntyneiden kanssa, ja on todella kriisi jos jossain opiskelu- tai työporukassa on joku eri-ikäinen. Paras olisi myös monen mielestä, että kaverit olisivat ne samat tyypit, joihin tutustui jo vauvana päiväkodissa ja jotka ovat peilikuvia omasta itsestä. Ettei vaan joku kamala ulkopuolinen ja erilainen tunkisi tähän meidän suljettuun ryhmään....

Tosiaankin näin!

Juurikin kolmissa ylppäreissä oltiin ja tämä toistui kahdessa sukulaisen ylppäreissä. Nuoret aikuiset istuivat keskenään, nuoriso puhelimillaan, pienet juoksentelivat ja aikuiset joivat kahvia.

MUTTA siellä kolmansissa huomasin eron. Kaikki olivat sekaisin ja juteltiin ristiin rastiin ja vaihdettiin kuulumisia.

Meidän naapurissa! 15 vuoden ajan aikuiset ja lapset olleet ja tehneet keskenään, kaikki juttelee ristiin rastiin ja osallistumisprosentti on suuri. On kyse sitten talkoista, kesäjuhlista, rippijuhlista, kerran oli häät ja näitä ylppäreitä on nyt alkanut tippumaan... Tai ihan vaan rento illanistuminen, jotka tapahtuu suht extemporee. Kaikki ovat tervetulleita näistä 19 asunnosta. Toisinaan on yksi perheenjäsen, toisinaan vaan lapset tai kaikki.

Ylpeenä kirjoitin tuosta näkökulmasta taloyhtiön seinälle ja moni komppas. Meillä lapset myös tervehtii aikuista kaduilla ja jelppii vanhuksiakin epäröimättä. Ns. kylä kasvattaa myös. Naapurin eläkeläiset mielellään istuksivat mukana hiekkalaatikolla. Toisinaan antavat vanhemmille mahdollisuuden piipahtaa kaupassa tai tekemässä lounaan. Tietenkin nämä myös kutsutaan silloin syömään. Kesäisin meillä myös toimii ns. sopparinki. Yksi tekee ruuan koko pihalle (ketkä ovat päivisin paikalla).

Tää nyt meni itsekehuksi pitkälti, mutta olen niin hemmetin tyytyväinen, että omat mukulat ovat saaneet kasvaa erilaisessa suomalaisessa ympäristössä. Oppivat paljon eri ikäisistä ihan vaan olemalla heidän kanssaan. Vaikka omat perheet ja sukukin olisi läsnä.. paljon tunnetaan ristiin rastiin naapureiden sukuja.

Suomalaisen korviin voi kuulostaa raskaaltakin yhteiselolta, mutta omaan "koppiinsa" aina voi jäädä. Ketään ei pakoteta, ehkä kerran käydään kysymässä, ettei sua ole näkynyt hetkeen onko kaikki ok. Eli omaa aikaakin arvostetaan. :)

Mä olen aivan varma, että tämä on outo yhteisö vantaalaisessa lähiössä. Hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan sitä ensimmäistä kommenttia, että takaisin muutto Suomeen on ollut IHANAA ja että tällä kaikki toimii ja täällä on asiat paremmin kuin muualla.

Kertaakaan en ole tällaista kommenttia nähnyt, koska järjestään tänne takaisin muuttavat sanovat että Suomi on ihan paska ja kaikkialla muualla (varsinkin siellä mistä muutettiin Suomeen) asiat on aina 100 kertaa paremmin.

Itse olen miettinyt ihan samaa. Miksi pitää tänne muuttaa jos kerran täällä on asiat ihan vituillaan? Pysyisivät siellä ulkomailla jos täällä kerran on niin kauheeta.

Eihän tässä apn kirjoituksessa ole mitään negatiivista. Aivan avointa ajatuksen virtaa omista huomioista.

Uo

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun puheenaiheet ei kiinnosta työpaikkasi miehiä? Naiset ei kehtaa olla puhumatta sinulle vaan on siihen velvotettuja. Jos miestä ei kiinnosta, se voi sen selkeästi osoittaa. Erityisesti hierarkisesti tämä toteutuu miesten keskuudessa, naisissa vielä johtavissa asemissa tai muuten taitavampi voi olla mukava toisille. 

Narsisti sitten ei tajua omaa käytöstään vaan asettaa itsensä porukassa muita korkeammalle ja aliarvostaa toisia työpaikalla koska janoaa arvostusta muttei sitä saa koska ei ole työssä arvostettu tai lopulta tavallinen duunari. Hakee muilta jatkuvasti arvostusta ja voi olla mukava niin kauan kuin se on hänen etunsa. Ap.n tapauksessa näyttää olevan lopunalku tulossa kun ei mahdu sisään porukkaan ja hän ei saa sitä kohtelua mitä kaipaa. Euroopassa nyt on erilainen tapa työpaikoilla ja kohdata muita ihmisiä. Se ei tarkoita että sinua oltaisiin arvostettu muualla yhtään sen enempää mitä täällä Suomessakaan, sinä kaipaat pintapuolista nuolemista. Ei sen kummempaa. 

Sinähän sen sanot. Jotain on vikaa, kun toisten kanssa ei osata small talkia. Eikö se ole mukavaa puolin ja toisin joskus heittää jotain juttua. Se on miehiltä junttimaista, jos ei osata toisen kanssa seurustella. Naiset on näköjään kehittyneempiä tässäKIN asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Mies vihaa vähän lisää.

Ai mitä se mies vihaa vähän lisää? Puhumista?

Mun kanssa juttelee luontevasti kaikenikäiset. Ei ole iästä kiinni.

N46

Harva toiseen länsimaahan muuttanut haluaa takaisin Suomeen. Tänne tullaan pääasiassa kasvattamaan lapset, koska se on ilmaista muihin maihin verrattuna. Kun lapset ovat valmistuneet lähdetään pois.

Jaha. Taas pakollinen suomalaisten haukkumisketju. Johan viimekertaisesta on pari viikkoa. Sama aloittajako näitä tekee?

Joo joo Suomi, suomalaiset ja suomalainen kulttuuri on ihan syvältä. Kaikkialla muualla ihmiset vaan hymyilee ja ihana monikulttuurinen puheensorina täyttää ympäristön. Vain täällä ihmiset on masentuneita ja hiljaisia ja nimenomaan kaikki ihan samanlaisia. Ulkomailla kaikko on vaan iloisia ja puheliaita, ihan jokainen.

Joka neljäs nainen on Suomessa mielenterveysongelmainen. Siinäpä jännä huomio.

Tuppisuita on kaikenikäisissä ja molemmissa sukupuolissa. Vaivaannuttavaa olla porukassa jossa ei puhuta. On toki taito olla myös hiljaa oikeassa paikassa, mutta esim. työpaikalla kahvihuoneessa ihan kauheaa kun joku yrittää jutella jotain ja vastassa on yli kymmenen ihmisen taholta hiljaisuus.