Lue keskustelun säännöt.
Olen asunut ulkomailla 8 vuotta ja muutin keväällä takaisin Suomeen. Olen huomannut jännän asian...
17.06.2017 |
Suomalaiset naiset on sosiaalisia ja puheliaita, mutta miehet eivät. Tai ainakin paistaa sellainen, että miehet valikoivat juttuseuransa paljon tarkemmin kuin naiset, eritoten nuoret.
Naiset juttelevat kun on mahdollisuus jutella, miehet silloin kun tarvitsee. Naisista on tylsää töissä olla juttelematta, kun taas nuoret miehet nököttävät mielellään koko päivän hiljaa musiikkia kuunnellen esimerkiksi töissä, vaikka toinen mies istuisi vieressä.
Sitten yksi huomio on, että nuoret naiset juttelevat vanhempien naisten kanssa paljon sujuvammin ja luontevammin kuin nuoret miehet vanhempien miesten kanssa. Yleensä menee niin, että vanhempi mies selittää jostain ja nuorempi vaan nyökkäilee ja sanoo välillä jotain väliin, kun naisilla on sujuvaa keskutelua.
Keski-Euroopassa en juuri tätä havainnut.
Kommentit (34)
Suomimiehet nököttää. Ainahan se on tiedetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun muutin ulkomailta kerroin maankin. Ulkomaat on iso paikka
Vierailija kirjoitti:
Itse kun muutin ulkomailta kerroin maankin. Ulkomaat on iso paikka
Maanosan ap kuitenkin kertoi, pitää meitä hulluja jännityksessä ja toivoo, että arvuuttelemme missä onnelassa hän onkaan ollut. Ei vaiskaan! :D Älä ap suutu.
Joo miehet on paskoja. Näitä ketjuja riittää kaikissa muodoissa.
Miehet ovat parempia ympäripuhumaan feissareina tai myydessään jotain. Heistä ei pääse eroon millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas tajusin Suomeen takaisin muutettuani että muualla eri ikäluokkien ihmiset ovat luonnollisesti kanssakäymisessä keskenään. Teinipoika voi lähteä launtai-iltana taluttamaan mummoaan kaupungille, istuvat kahvilassa ja juovat sangriaa. Kun naapurintäti kutsuu käymään, sinne menevät kaikki perheen eri-ikäiset ja istuvat ja juttelevat yhdessä.
Suomessa jos perhe menisi kylään esim. 70-vuotiaan tädin luo, niin teini-ikäiset kiukuttelisivat eivätkä suostuisi mukaan, pienemmät lapset pakotettaisiin ja he istuisivat nurkassa jonkin välineen kanssa (känny, tabletti) koko vierailun ajan. Ihan kuin tämä iäkkäämpi täti olisi arvoton ihminen.
Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.
Kun sukulaispoikani täytti 18-vuotta hänellä oli juhlissa sekä meitä aikuisia sukulaisia että omia kavereitaan. Kukaan aikuinen ei jutellut näiden nuorten kanssa, joten menin istumaan ja juttelin poikien kanssa. Myöhemmin olivat sanoneet sukulaispojalleni että oli kiva kun joku aikuinen jutteli heidän kanssaan normaalisti ihan kuin hekin olisivat aikuisia ihmisiä (mitä he siis kaikki virallisesti olivatkin, 18-19-vuotiaita).
Suomessa ihmisillä näyttää olevan todella tarkat piirit, ollaan vaan just samana vuonna syntyneiden kanssa, ja on todella kriisi jos jossain opiskelu- tai työporukassa on joku eri-ikäinen. Paras olisi myös monen mielestä, että kaverit olisivat ne samat tyypit, joihin tutustui jo vauvana päiväkodissa ja jotka ovat peilikuvia omasta itsestä. Ettei vaan joku kamala ulkopuolinen ja erilainen tunkisi tähän meidän suljettuun ryhmään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tajusin Suomeen takaisin muutettuani että muualla eri ikäluokkien ihmiset ovat luonnollisesti kanssakäymisessä keskenään. Teinipoika voi lähteä launtai-iltana taluttamaan mummoaan kaupungille, istuvat kahvilassa ja juovat sangriaa. Kun naapurintäti kutsuu käymään, sinne menevät kaikki perheen eri-ikäiset ja istuvat ja juttelevat yhdessä.
Suomessa jos perhe menisi kylään esim. 70-vuotiaan tädin luo, niin teini-ikäiset kiukuttelisivat eivätkä suostuisi mukaan, pienemmät lapset pakotettaisiin ja he istuisivat nurkassa jonkin välineen kanssa (känny, tabletti) koko vierailun ajan. Ihan kuin tämä iäkkäämpi täti olisi arvoton ihminen.
Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.
Kun sukulaispoikani täytti 18-vuotta hänellä oli juhlissa sekä meitä aikuisia sukulaisia että omia kavereitaan. Kukaan aikuinen ei jutellut näiden nuorten kanssa, joten menin istumaan ja juttelin poikien kanssa. Myöhemmin olivat sanoneet sukulaispojalleni että oli kiva kun joku aikuinen jutteli heidän kanssaan normaalisti ihan kuin hekin olisivat aikuisia ihmisiä (mitä he siis kaikki virallisesti olivatkin, 18-19-vuotiaita).
Suomessa ihmisillä näyttää olevan todella tarkat piirit, ollaan vaan just samana vuonna syntyneiden kanssa, ja on todella kriisi jos jossain opiskelu- tai työporukassa on joku eri-ikäinen. Paras olisi myös monen mielestä, että kaverit olisivat ne samat tyypit, joihin tutustui jo vauvana päiväkodissa ja jotka ovat peilikuvia omasta itsestä. Ettei vaan joku kamala ulkopuolinen ja erilainen tunkisi tähän meidän suljettuun ryhmään....
Harmi kun voi yläpeukuttaa vaan kerran
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tajusin Suomeen takaisin muutettuani että muualla eri ikäluokkien ihmiset ovat luonnollisesti kanssakäymisessä keskenään. Teinipoika voi lähteä launtai-iltana taluttamaan mummoaan kaupungille, istuvat kahvilassa ja juovat sangriaa. Kun naapurintäti kutsuu käymään, sinne menevät kaikki perheen eri-ikäiset ja istuvat ja juttelevat yhdessä.
Suomessa jos perhe menisi kylään esim. 70-vuotiaan tädin luo, niin teini-ikäiset kiukuttelisivat eivätkä suostuisi mukaan, pienemmät lapset pakotettaisiin ja he istuisivat nurkassa jonkin välineen kanssa (känny, tabletti) koko vierailun ajan. Ihan kuin tämä iäkkäämpi täti olisi arvoton ihminen.
Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.
Kun sukulaispoikani täytti 18-vuotta hänellä oli juhlissa sekä meitä aikuisia sukulaisia että omia kavereitaan. Kukaan aikuinen ei jutellut näiden nuorten kanssa, joten menin istumaan ja juttelin poikien kanssa. Myöhemmin olivat sanoneet sukulaispojalleni että oli kiva kun joku aikuinen jutteli heidän kanssaan normaalisti ihan kuin hekin olisivat aikuisia ihmisiä (mitä he siis kaikki virallisesti olivatkin, 18-19-vuotiaita).
Suomessa ihmisillä näyttää olevan todella tarkat piirit, ollaan vaan just samana vuonna syntyneiden kanssa, ja on todella kriisi jos jossain opiskelu- tai työporukassa on joku eri-ikäinen. Paras olisi myös monen mielestä, että kaverit olisivat ne samat tyypit, joihin tutustui jo vauvana päiväkodissa ja jotka ovat peilikuvia omasta itsestä. Ettei vaan joku kamala ulkopuolinen ja erilainen tunkisi tähän meidän suljettuun ryhmään....
Se on kylläkin 18 vuotta, ei 18-vuotta!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.
Minä olen nainen, eikä minua erityisesti kiinnosta ystävieni miehet tai heidän tekemisensä. Osaan ihan kohteliaasti jutella niitä näitä, mutta en yritä ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihankaikkimiehetsitäjatätä. Suomalainen mies puhuu vain silloin kun sillä on asiaa. Mikä siinä on negatiivista?
Juuri näin 8.
Olin talvella vanhan koulutoverin syntymäpäiväjuhlissa. Asun siis eri paikkakunnalla nykyään.Kävi ilmi että ns oikeat bileet olivat jo olleet. Meidät muut muualla asuvat oli kutsuttu erikseen koska hui kauheaa , emme olisi tunteneet niin hyvin muita kutsuttuja. Jotenkin ilmentää niin tuota mitä kuvasit edellä.
Itse pidin keväällä juhlat johon kutsumme myös nuorehkon naapurimme joka on aasialaistaustainen. Olimme aivan ihastuneita kun hän sulavasti ja luontevasti keskusteli meidän mummojen ja vaarien kanssa pitkään. Tosiaan poikkeavaa käytöstä 😊.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suo siellä, vetelä täällä. Jos mies ei ota kontaktia naisiin niin kyseessä on outo kyyhöttäjä, jos mies ottaa kontaktia naisiin niin kyseessä on perverssi häntäheikki. Ei ole helppoa suomalaisilla miehillä, aina vaan haukutaan ja vähätellään.
Ap tanssii nuoralla kuilun päällä, suomalaista sielunmaisemaa ei saa törkkiä haarukalla, etenkin jos on juljennut asua ulkomailla.
Meille riitti kaksi vuotta poissa huomata sama. Itse reipastuimme hurjasti poissa ollessa ja lapset varsinkin ovat sujuvan kommunikoinnin mestareita. Hauska nähdä myös, miten se on säteillyt koulunkäyntiin, opiskeluun ja työelämään. Eikä tietty kasvanut kielitaitokaan yhtään pahitteeksi ole.
Ehkä sinun puheenaiheet ei kiinnosta työpaikkasi miehiä? Naiset ei kehtaa olla puhumatta sinulle vaan on siihen velvotettuja. Jos miestä ei kiinnosta, se voi sen selkeästi osoittaa. Erityisesti hierarkisesti tämä toteutuu miesten keskuudessa, naisissa vielä johtavissa asemissa tai muuten taitavampi voi olla mukava toisille.
Narsisti sitten ei tajua omaa käytöstään vaan asettaa itsensä porukassa muita korkeammalle ja aliarvostaa toisia työpaikalla koska janoaa arvostusta muttei sitä saa koska ei ole työssä arvostettu tai lopulta tavallinen duunari. Hakee muilta jatkuvasti arvostusta ja voi olla mukava niin kauan kuin se on hänen etunsa. Ap.n tapauksessa näyttää olevan lopunalku tulossa kun ei mahdu sisään porukkaan ja hän ei saa sitä kohtelua mitä kaipaa. Euroopassa nyt on erilainen tapa työpaikoilla ja kohdata muita ihmisiä. Se ei tarkoita että sinua oltaisiin arvostettu muualla yhtään sen enempää mitä täällä Suomessakaan, sinä kaipaat pintapuolista nuolemista. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihankaikkimiehetsitäjatätä. Suomalainen mies puhuu vain silloin kun sillä on asiaa. Mikä siinä on negatiivista?
Parempi osata olla myös hiljaa, kuin puhua tauotta sontaa. Rasittavia koko ajan äänessä olevat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa usein myös naiset ja miehet istuvat erikseen vierailuilla. Tunnen joitakin suomalaismiehiä, jotka eivät tunne vaimonsa parhaita ystäviä eivätkä puhu heille tai joskus eivät edes tervehdi.
Minä olen nainen, eikä minua erityisesti kiinnosta ystävieni miehet tai heidän tekemisensä. Osaan ihan kohteliaasti jutella niitä näitä, mutta en yritä ystävystyä.
Tätä asennetta juuri tarkoitin. Eli sinä päätit jo ennen kuin olet edes tutustunut ystäviesi miehiin, että he ovat "tutustumiskelvottomia". Miten perusteleet tämän?
Mun parhaita kavereita opiskeluaikana oli kaksi miestä, joihin tutustuin niin että ensin ystävystyin heidän tyttöystäviensä kanssa. Sitten synkkasikin paremmin miesten kanssa. Tuntuisi hullulta että olisikin viettänyt aikaa niiden naisten kanssa, koska joku kirjoittamaton sääntö vaatii niin.
Vierailija kirjoitti:
Ap tanssii nuoralla kuilun päällä, suomalaista sielunmaisemaa ei saa törkkiä haarukalla, etenkin jos on juljennut asua ulkomailla.
Meille riitti kaksi vuotta poissa huomata sama. Itse reipastuimme hurjasti poissa ollessa ja lapset varsinkin ovat sujuvan kommunikoinnin mestareita. Hauska nähdä myös, miten se on säteillyt koulunkäyntiin, opiskeluun ja työelämään. Eikä tietty kasvanut kielitaitokaan yhtään pahitteeksi ole.
Tämä on niiiiiin tosi! Tosin asun edelleen ulkomailla (piruuttanikaan en sano missä, koska siitäkin tässä ketjussa jo valitettiin!) enkä käy Suomessa kuin todella harvoin. Olen ollut pois 21 vuotta, joten minulla ei ketään tuttua siellä enää ole. Vanhemmatkin asuvat muualla.
Sen kerran kun siellä olen käynyt, olen kokenut tuon, että jos vain olet Uskaltanut Pettää Maasi saat p-tä naamaan! Ihan totta; minua on sanottu jopa maanpetturiksi!! :-D
Olen maailmalla oppinut olemaan avoin ja seurallinen. Se on myrkkyä suomalaisille. On ihan totta että jos puhut vieraalle sinua katsotaan kuin rikollista, hullua tai juoppoa. Omituista omien rajojen ja piirien vahtimista. Ehkä siksi että Suomi on niin syrjäinen kolkka. Siellä ollaan paljon perässä Eurooppalaisesta kulttuurista, EUsta huolimatta. Kaikki vieras ja uusi pelottaa. Se on vain sääli sillä nykyajan maailmassa ei pärjää jos lukittautuu sinne omaan tynnyriinsä ja omiin pikku ympyröihinsä. Toivottavasti nuoriso joka nyt näyttää olevan valveutuneempaa ja tottuneita matkustelemaan ja opiskelemaan ulkomailla, korjaa pikkuhiljaa tilannetta.
Kylläpä olikin jännää. Hyvä kun varoitit. ;)
En ole tainnut tuota huomata, mutta minä olenkin nököttänyt täällä Suomessa koko työelämäni.