Lue keskustelun säännöt.
Mitä lihava nainen (bmi yli 30) ajattelee, kun vaaka näyttää painon taas nousseen?
17.06.2017 |
Onko olo murheellinen vai ehkä välinpitämätön? Vai päättääkö hän vain kylmästi ja tunteettomasti, että nyt on laihiksen aika?
Kommentit (20)
Ensin tulee lähes kylmä hiki että ei helvetti, sen jälkeen masennutaan hetkeksi, ja sitten aletaan remppaamaan elämäntapoja.
-oma kokemus, vaikkei se bmi ole ikinä 30 ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitetaan laihduskuuri huomenna. Aina huomenna.
Mä alotin laihdutuksen kun painoin 60kg koska kuvittelin olevani aivan sairaalloisen läski. Nyt olen 80kg. Laihduttaminen lihotti mut koska ruuan ajattelemisesta tuli pakkomielle kun taas ennen se nyt oli vaan lähinnä polttoainetta
Yksi julkilaardis syytti puntarin pattereita ja harjoittelusta aiheutuvaa lihasten nesteilyä. BMI tosin ehkä tuplasti tuo.
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan laihduskuuri huomenna. Aina huomenna.
Tämä on niiiiin totta. XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut kokoa 52 jo 15v. Tämän läskimmäksi en tule.
Olen tyytyväinen. Tykkään itsestäni enemmän lihavana, kuin myös mies :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan mitään. Käyn kerran noin kerran kuussa, painohan se vaan on. Olen tyytyväinen ja terve, enpä juuri ajattele painoani:)
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen. Tykkään itsestäni enemmän lihavana, kuin myös mies :)
No mitä muutakaan miehesi voi sanoa, kun olet taas lihonnut? Käytä nyt vähän järkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn vaa`alla kerran kuussa, kun käyn terkalla.
Mulla ei ole kotona ollenkaan vaakaa, eikä tule. Mä sairastuin pentuna anoreksiaan sen vaa ´alla hyppäämisen ja vahtimisen takia. Nyt aikuisiällä sitten sairastuin BEDhen. On tää yhtä saatanan vänkäämistä.
Ottaa päähän, jos on noussut, lasku ilahduttaa. Punnitsen noin kerran viikossa.
BMI 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen. Tykkään itsestäni enemmän lihavana, kuin myös mies :)
No mitä muutakaan miehesi voi sanoa, kun olet taas lihonnut? Käytä nyt vähän järkeä...
On koko suhteemme ajan (yli kymmenen vuotta) ihan ääneen sanonut että tykkää pulleammasta ja hänelle olisi ihanaa, jos lihoisin lisää. Ei ikinä ole pakottanut tai painostanut siihen vaan luvannut rakastaa mua aina, vaikka kuihtuisin normaalipainoiseksikin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen. Tykkään itsestäni enemmän lihavana, kuin myös mies :)
No mitä muutakaan miehesi voi sanoa, kun olet taas lihonnut? Käytä nyt vähän järkeä...
On koko suhteemme ajan (yli kymmenen vuotta) ihan ääneen sanonut että tykkää pulleammasta ja hänelle olisi ihanaa, jos lihoisin lisää. Ei ikinä ole pakottanut tai painostanut siihen vaan luvannut rakastaa mua aina, vaikka kuihtuisin normaalipainoiseksikin :)
Jaahas, nyt lähdettiin sitten tuolle tarinalinjalle ja hymiö perään. Menehän Omar-munkille siitä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne ajattele muuta kuin "mulla on syömishäiriö, ei sille vain voi mitään", ja jatkaa 5kg aterioilla päivittäin.
Lohduttavat itseään muutamalla kampaviinerillä?
Voi myös ajatella että onneksi en ole anorektikko :)
Jos vaaka näyttää painon nouseen, otan kalenterin esiin. Jos menkkoihin on viikko aikaa, niin ei huolta. Mulla on ihan normaalia kerätä mitä lie nestettä jopa pari kiloa ennen menkkoja. Viikko menkkojen alkamispäivästä olen kevyimmilläni.
Joudun punnitsemaan itseni joka aamu, en painonhallinnan, vaan kroonisen sairauden takia. Muutaman vuoden painoindeksi on ollut siinä 28-29, nyt juuri on mennyt yli 30:n. Ajattelin että tiedän mistä se johtuu, olen lämpimillä säillä nauttinut mm. jäätelöstä ja jopa juonut yhden siiderin.
Halutessani pääsen entisiin lukemiin parissa viikossa, en vain tiedä onko siitä edes hyötyä, koska sairauteeni liittyy ilmiö nimeltä obesity survival paradox eli laihduttaminen ei välttämättä paranna ennustettani vaan voi jopa huonontaa sitä.
Lihavat eivät käy vaa'alla. Sitten "yhtäkkiä" ollaan vain lihottu 20kg.