Nelivuotias kiusankappale

Alkaako vanhemmasta tulla itse uhmaikänen... Normaalua, siinä koetellaan vaan vanhemnan hermojen pituutta. Huutamunen vain pahentaa. Vaikka kuinka osoittaa tempperamenttia niin mahdollisimnan rauhallisesti pitäisi saada asiat selitettyä lapselle, niin huomaa, että rähinällä ei voita mitään.

Normaali kehitysvaihe..nyt vaan rauhallisesti Ja johdonmukaisesti rajat joista pidät kiinni.

Heh, saattaa tosiaan alkaa omat uhmat ja murrosiän fiilikset pukata pintaan uudelleen :). Yritän pysyä tyynenä ja rauhallisena ja olla johdonmukainen. En nyt tästä huolimatta voi olla ajattelematta, että on tämä mielettömän rasittava kehitysvaihe. Tai siis toivottavasti on pelkkä vaihe!

Ap

Nyt kunnon kuri! Luunappi silloin tällöin jos tarvitaan. Joojoo kukkahattujen mielestä se on väkivaltaa, mutta elämä ei ole pumpulia!

Ai neljävuotias on nykyään murrosikäinen 8-)

Radiolla varustetut Peltorit mamman korville. Problem solved!

Lapselle kannattaa antaa myönteistä huomiota riittävästi. Jos se ei saa sitä, se oppii nopeasti hakemaan huomiota käyttäytymällä negatiivisesti.

Voi olla, että teidän ihana lapsenne on ollut helppo lapsi ja päästänyt teidän helpolla ja nyt kun hänelle on alkanut tulla omaa tahtoa, lapsen kanssa oleminen vaatiikiin vanhemmilta vähän kasvatustyötä.

Suosittelen katsomaan, minkälaiset tilanteet tekevät lapsesta vaikean ja miettimään jo etukäteen, miten voisi helpottaa sitä niin, ettei itseltä mene hermot. Ja muista, että 4-vuotias on vielä tosi pieni, vaikka välillä luuleekin olevansa jo tosi iso.

Tuo vaihe menee nopeiten ohi jos ei anna _kertaakaan_ periksi huudon/marinan/ininän takia. Sanot vaan rauhallisesti että tuolla tavalla et ainakaan saa periksi, joten lopeta, ja sitten menet kuuroksi ja poistut paikalta tai vaihdat aihetta.