Kun entinen asuinpaikka ja siihen liittyvät ihmiset ahdistaa. Missään ei ole hyvä olla ja tahtoisin kotiin.

Pakko purkautua, sillä en täältä vielä voi poiskaan lähteä kun on velvollisuuksia hoidettavana.
Heti kun astun tai edes mietin tätä läävää kaupunkia niin ahdistaa ja masennun.
Täällä olin tappaa itseni ja käytin päihteitä runsaasti.
Voin silloin todella huonosti ja minut muistetaan siitä vieläkin hyvin ja häpeän sitä aikaa. Tunnen kuinka jokainen ihminen joka minut täällä tuntee niin näkee minut säälittävänä alkoholistina ja heikkona ihmisenä.
Jotenkin kaikki ihmiset ja koko ympäristö saa minut voimaan pahoin ja tuo mieleen ikäviä muistoja.
En kestäisi olla täällä ja yösijakin on täynnä alkoholisteja ja masentavia muistoja. Lähtisin kotiin jos voisin, siellä olen yksinäinen mutta se ei syö minua samalla tavalla kun täällä oleminen.
Yksi tunti on jo liikaa ja tahtoisin vain katkaista jokaiseen ihmiseen välit jotka täältä tunnen. Tahtoisin vain jättää kokonaan tämän kaupungin taakseni.
Mutta en voi, sillä siihen kuuluu kuitenkin rakas ystävä ja perhe. Vaikka perheeni onkin jo ahdistava päihderiippuvuuksien ja mielenterveysongelmien valtaama talo niin kuitenkin se on perhe.
Onko kokemuksia kenelläkään?
Nousin sellaisesta suosta lähtiessäni pois täältä etten vain kestäisi olla ja nähdä sitä missä joskus elin.