Tytön ka 9,2, mikään ei kiinnosta, mitä tekisit?

Töihin kunnes keksii mitä haluaa elämällään tehdä?

Käy kuitenkin tuota yhtä koulua nyt. On myös jakanut mainoksia vähän aikaa. Onko siis ihan toivoton?

Ap

Jos ei opiskelu maita, niin laita ukaasit tarpeeksi kovalle; töihin ja sitä kautta maksamaan kotiin pientä korvausta asumisesta ja ruoasta. Jos työt eivät nappaa, niin sitten opiskelu. Ja kun 18 tulee plakkariin ikää, niin jos edelleen makaa sängyssä piereskellen, niin näytä ovea ja laita maailmalle. Joskus vaan on kovetettava se äidin sydän ja laitettava lapsi vastaamaan omasta elämästä, etkä voi curlata sitä hänen puolestaan.

Siis on kuitenkin koulussa nyt ja tekee töitäkin? Mikä tässä on nyt sitten se ongelma?

Ongelma on se, että tyttö ei ole pystynyt jatkamaan noita aiempia kouluja. Pelottaa, että lopettaa tämänkin, joka on suht helppo.

Ap

Mä pidin lukion jälkeen 4 välivuotta kun mikään ei kiinnostanut.

Nykyään ulkomailla hyvässä työssä.

Tyttö kuulostaa masentuneelta. Etsi hänelle apua ja ole tukena.

Varmaan onkin masentunut. Kysyin kerran että mikä on ja sanoin että menisi puhumaan jollekin ammattilaiselle. Siitä tyttö riehaantui täysin.

Ap

Etsivä nuorisotyö

http://www.jyvaskyla.fi/etsivanuorisotyo

Oikeita ideoita, kiitos. Ulkopuolinen apu, edes ajatus siitä, saa tytön raivostumaan, niin kuin jo sanoin.

Ap

Näytä kuvia Tuksusta.

Vierailija kirjoitti:

Töihin kunnes keksii mitä haluaa elämällään tehdä?

Ei oikeita töitä saa monet kouluttautuneetkaan saatikka kouluttautumaton.

Mistä olet hakenut apua?

Hankin opiskelupaikat, asunnot yms. Mutta nyt taas kotona.

Ap

Jos hänellä ei ole motivaatiota opiskella noita aloja joita on tarjolla? Kuitenkin noin hyvä todistus yläasteelta, miksi ei jatkanut lukioon?

Keskustele hänen kanssaan tuomitsematta ja saarnamatta, älä päätä etukäteen että on masentunut tms. vaan koita enemmänkin saada tyttö puhumaan mistä on kyse, miksi ei ole motivaatiota, jne. Jos tytär kertoo masennuksesta yms. muusta, tue häntä ja kerro että autatte häntä saamaan apua siihen, Jos ongelma on enemmänkins se, ettei ole löytänyt omaa alaansa, johdattele keskustelu siihen mitä tytär haluaisi tehdä?

Olisiko hänelle kumminkin paras ala joku yliopistosta löytyvä? Tai jokin luova ala? Kysy haluaisiko jättää nykyiset opinnot kesken? Kerro että vaihtoehtoja on monia, voisi esim. suorittaa lukion iltakoulussa. Se valmistaisi aikuiseen elämään, mutta saisi asua vielä kotona ja miettiä mitä tekee isona. Jos olisi masennusongelmia, niitä voitaisiin hoitaa samaan aikaan päivisin.

Vierailija kirjoitti:

Hankin opiskelupaikat, asunnot yms. Mutta nyt taas kotona.

Ap

Just. Ensin äiti elättää ja hyysää, sitten yhteiskunta?

Rahahanat kiinni, peri vuokraa jos asuu himassa tekemättä mitään.

Tyttö on iltalukiossa nyt. Jätti kesken yhden lukion ja yhden amislinjan. Haluaa kuulemma olla taiteilija. Mutta sitä ei voi opiskella. Olen neuvoton.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on iltalukiossa nyt. Jätti kesken yhden lukion ja yhden amislinjan. Haluaa kuulemma olla taiteilija. Mutta sitä ei voi opiskella. Olen neuvoton.

Ap

Miten niin ei voi opiskella taidetta? Ammattikorkeakoulussa voi opiskella kuvataiteilijaksi (tai muita taidemuotoja, mitähän niitä nyt mahtaa olla, ja tietysti yliopistossakin), mutta toki sitä ennen pitäisi olla lukio tai joku amis suoritettuna. Keskiarvon perusteella kuulostaa siltä, että ehkä se lukio kannattaisi nyt kuitenkin käydä, ja siitä sitten eteenpäin taideopintoihin. Tai voihan sekin tietysti olla, että tyttö on kyllästynyt nimenomaan suorittamiseen ja lukemiseen ja pänttäämiseen, ja haluaisikin päästä kiinni käytännönläheiseen tekemiseen. Luulisi, että jotain alemman tason vaihtoehtojakin löytyisi moiseen.

Voin kokemuksesta kertoa, että se tuntuu aivan helvetin paskalta, kun mikään ei kiinnosta, ei ainakaan mikään helppo ja muiden toivoma vaihtoehto. Ei siis mikään ihme, että tyttäresi tilanne on tuo. Jos hän on tosiaan ilmaissut, että haluaisi olla taiteilija, niin todennäköisesti kaipaa tukeasi asialle. Häntä varmaan ahdistaa, jos tuntuu, ettei se ole vaihtoehto. Ehkä kannattaisi yrittää houkutella tyttö käymään tuo iltalukio loppuun, samalla voisi vaikka harrastaa taidetta, ja sitten olisi jo ihan hyvät eväät päästä sitä opiskelemaan. Minullakin oli ka päälle ysin. Vaikka lukupäätä olisi siis riittänyt, valitsin oman polkuni, enkä hetkeäkään ole katunut. Todennäköisesti olisin erittäin katkera, jos en olisi niin tehnyt. Vaikeahan tämä taideala on, todella vaikea, mutta joillekin se sopii. Varsinkin, jos motivaatio on kohdillaan. Ja silloin motivaatio on yleensä kohdillaan, kun mikään muu ei tunnu omalta.

Itseluottamus menee huonoksi, kun äiti auttaa liikaa ja hommaa asuntoja. Anna tytön elää omaa elämää. Ohjata ja tukea voi, muttei liikaa sekaantua.

Jos tyttö haluaa opiskella taidetta, niin sinne siis.

Miten niin taidetta ei voi opiskellla? Ei ihme jos tyttöä ahdistaa, jos olet noin hölmö ja tuputat hänelle jotain amislinjaa.

Tyttö ammatinvalinnanohjaukseen, ammattitaitoisella sellaiselle, joka kertoo taidealan opiskeluvaihtoehtoja. Jossei iltalukio maistu niin aloittaa joltain kansanopiston vuoden mittaiselta taidelinjalta tms missä saa tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Vitsi olet urpo, ap. Ei kai mikään maistu, jos se sinun mikään, on päin mäntyä.