Olen seurannut tässä pidemmän aikaa suu auki kaverini "lapsentahtista "kasvatusta ja curling-vanhemmuutta

Mitä vikaa rattaissa istumisessa on,jos lapsi ei vielä päivähoidossakaan?

Mutta joo, on tullut päikyn tätinä nähtyä näitä muutamia.. Itse olen sekä työssäni että äitinä todella lapsentahtinen, mutta silti meillä käydään suihkussa/kylvyssä, pestään hampaat,sisävaatteer toki valitaan itse mutta säänmukaisin varustein.

Ei lapsentahtisuus tuota tarkoita. Lapsen mielipide pitää ottaa huomioon, ei toteuttaa sellaisenaan. Lasta pitää kannustaa itse päättämään vaikkapa minkä paidan laittaisi päälle, mutta hampaiden pesussa vanhemmalla on aina vastuu, sillä lapsi ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Vanhemman tehtävä on miettiä huolellane asiat, mitkä lapsi voi itse päättää niin ettei vahingoita itseään tai muita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

No onhan se temperamentti ja luonnekysymys, kuka pystyy taaperoiässä innostumaan esim kauppaan lähdöstä ja kuka ei. Mikä ei toki tee hyväksyttäväksi sitä että lapsi pomottaa perhettä, mutta kyllä ne lapset on oikeasti erilaisia. Toiset antavat tunteen pamahtaa päälle niin ettei puhe auta. Siinä ei auta kuin hoitaa homma (esim pukeminen) ja samalla puhua rauhoittavasti.

Lapseni ovat pienestä pitäen saaneet päättää suurimman osan itseään koskevista asioista. Tuloksena on ihmisiä,joilla on kyky ottaa riskejä, mutta samalla myös riittävästi kokemusta siitä, että ihan kaikkea ei kannata trehdä. Tuttavaperheissä koululaiset ovat vihdoin päässeet päättämään jostain ja pois vanhempien silmien alta, jolloin tulokset ovat joka kerta katastrofaalisia. Jos ei saa harjoitella pienillä asioilla, ei isompana kykene järkeviin päätöksiin tai pelkää koko ajan, että teki väärin. Joka tapauksessa joskus menee pieleen, mutta jos lapsena opetettiin, että aikuiset kyllä tietävät, niin aikuisena on aika avuton, kun oikeasti ei tiedäkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

Hohhoijaa. Lapset ovat erilaisia. Sulla on helppoluonteinen ainakin tuossa asiassa.

Mun 8-vuotias saa vaikuttaa siihen, mitä vaatteita ostetaan ja mitä pukee. Tuon ikäiselle en komenna tiettyjä vaatteita, annan kyllä suosituksia yhä :D Kerran ei noudattanut koska oli itsepäisellä tuulella ja sitten paleli, ei käynyt kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää lähteä kauppaan ja ei ole vaihtoehtoja, niin sanotaan lähdetään. Lähdettäisiinkö sanotaan siinä vaiheessa, kun oikeasti on se vaihtoehto että lapsi voi sanoa ei. Mä en käsitä mikä tässä on niin vaikeaa. Aikuinen ei uskalla ottaa lapsen mahdollista pettymystä vastaan vaan verhoaa oman tahtonsa mukamas lapsen päätökseksi. Vaihtoehtoa ei pidä antaa, jos sitä ei oikeasti ole. Se ei autoritääristä alistamista aikuisen tahtoon vaan aikuisen vastuun kantamista ja huolehtimista. Kuten ylhäällä jo puhuttiin lapsi ei pysty käsittämään pitkiä syy-seuraus-suhteita. Aikuinen käsittää, että nyt pitää lähteä, että ehditään ostaa iltapalatarvikkeet kaupasta. Silloin lähdetään. Ei lässytetä että lähdettäisiinkö tai voitaisko me jo mennä.

Minä olen "lässyttänyt" lapsilleni, enkä koe että he olisivat totelleet sen huonommin kuin nekään lapset, joita komennetaan kuin koiria tai armeijan alokkaita. Eivät he ole mitään enkeleitä tai robotteja olleet, ihan tavallisia lapsia hyvine ja huonoine päivineen.

Siitä olen ollut ylpeä, että he ovat pienestä pitäen oppineet puhumaan nätisti niin kavereilleen kuin aikuisillekin. Tärkeä taito.

Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos kysyy "mentäiskö jo?", mikäli ei ole pakko lähteä. Kyllä meillä ainakin tuohon on usein vastauksena "ei". Kivoista paikoista lähtiessä kerron hyvissä ajoissa että kohta lähdetään ja saatan siinä kysyä että joko mennään. Sitten kun on oikeasti mentävä, en enää kysele vaan ilmoitan, että nyt mennään.

Meillä saa päättää esimerkiksi sisävaatteista ja hiustyylistä, ulkovaatteistakin mutta säänmukaiset on oltava. Mutta meillä ei jätetä hampaita pesemättä, ketään ei vahingoiteta eikä heitellä ruokaa lattialle vaikkei sitä haluaisi syödä. Elämä on aivan hirveää jos lapsen ei anna päättää mistään ja joka asiasta saa taistella. Tai voihan sitä täysin jyrätä lapsen oman tahdon mutta ei siinäkään mitään järkeä ole. Kultainen keskitie on paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

Hohhoijaa. Lapset ovat erilaisia. Sulla on helppoluonteinen ainakin tuossa asiassa.

Miten niitä vaikealuonteisia taaperoita sitten sinun mielestäsi pitää käsitellä?

T. Ei äskeinen.

Curling-vanhempi tekee omasta elämästään järjettömän vaikeaa. Usein tällaisella perheellä on jo muutenkin lieviä elämänhallintaongelmia ja sitten itse aiheutetaan vielä massiivinen jokaikiseen päivään vaikuttava ongelma antamalla lapsen pyörittää koko perhettä. Pomottavan lapsen kanssa elämä on yhtä kaaosta, myöhästelyä, raivoamista, rikottuja tavaroita, valvomista, huutoa, turhaa rahankulua, hankalia vierailuja ja yleistä epäjärjestystä. Kuka sellaista haluaa ehdoin tahdoin? En voi käsittää mitä liikkuu vanhemman päässä, joka lähtee illalla klo 20.30 viidentoista kilometrin päähän kauppaan ostamaan 4-vuotiaalle kultamurulleen juuri tiettyä vanukasta kun väärän merkkinen vanukas on juuri heitetty keittiön seinään, oksennettu perään ja haukuttu vanhempi paskapääksi kun ei ymmärtänyt ostaa oikeaa vanukasta (tosi tapahtuma, vaivalla hankittu uusi vanukas jäi muuten syömättä, kun ei lasta enää kiinnostanut siinä vaiheessa!).

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat ovat niitä, jotka ovat itse olleet terapiassa ja tilittäneet siellä omista vanhemmistaan, ja pelkäävät niin kovasti, että heille käy samoin, että antavat lapsen hallita kaikkea.

Mutta silti heille tulee käymään samoin, eli lapsi tulee  haukkumaan heitä terapiassa, nyt vain siitä, että ei ollut asetettu rajoja.

Hah, niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

Hohhoijaa. Lapset ovat erilaisia. Sulla on helppoluonteinen ainakin tuossa asiassa.

Tiivistettynä: jos lapsi on temperamentikas, se johtuu huonosta kasvatuksesta.

Jos lapsi ei ole temperamentikas, se ei liity hyvään kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu sellainen asia, että päiväkodin tätejä vituttaa ihan huolella ja lapsella on todella kurja olo, kun yrittää pomotella kaikkea mikä liikkuu ja kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillään.

Sitten sitä käytöstä ihmetelleen pitkin neuvoloita ja pyöritellään päätä, että mikä sillä lapsella on, kun hyppii seinille eikä usko yhtään mitään, täytyy olla joku neurologinen häiriö.

T: Päiväkodin täti.

No sillä seinille hyppelevällä voi olla kuitenkin se neurologinen häiriö. Kyllähän lapsi voi olla uhmakas ja rajoja kokeileva ja näiden lisäksi voi olla muutakin poikkeavaa. Ei neurologisia häiriöitä mietitä jos oireina on pelkästään tottelemattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

Huomaa, että sulla on yksi lapsi. Meillä tyttö lähtee mielellään kauppaan, mutta pojat inhoaa sitä. Ei auta, vaikka miten lupailisi, että "saa kantaa koria". Kauppa on niille pakko pullaa. Btw, onhan se nyt aikaa tylsää kanniskella koria. Kaikille ei riitä pienet kivat asiat, vaan fyysisesti suuntautuneet lapset tarvitsee kiinnostuakseen jostain asiasta vähän muuta kuin "korin kantamista". Tämä siis yhtään väheksymättä sitä "korin kantamista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täytyy lastaan vihata, jos hänelle antaa elämäneväiksi vapaan kasvatuksen.

AP:n kuvaus ei kyllä ollut vapaata kasvatusta vaan kasvattamattomuutta. Vapaan kasvatuksen piikkiin laitetaan rajattomasti asioita joilla ei ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa.

Juuri näin! Jo sanat " vapaa kasvatus" sisältävät sen, että kasvatetaan, eikä jätetä kasvattamatta ! Kasvatuksen tarkoituksena on aina, että yksilö pärjää sekä omasssa elämässään että yhteiskunnan jäsenenä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyn aina lapsiltani, että "mentäisiinkö" tai "otatko". Ilmeisesti sekin sitten nyppii tuntemattomia, etten komenna lapsia kuin koiria.

Eihän se mitään, jos lapsella oikeasti on vaihtoehtoja, eli ei ole pakko mennä tai ottaa,  voi tehdä jotain muutakin.

Jos taas tuo on vain kohteliaisuuteen verhottu käsky, niin se on sille lapselle sama asia kuin käsky, harmi vain, ettei se lapsi sitten tiedä, että jos joku toinen sanoo "otatko", niin se on ihan oikeasti kysymys johon voi myös vastata ei.

PS: Koirallekkin voi opettaa että "mentäisiinkö" on sama asia kuin "mennään", tai kuten omille koirilleni olen opettanut sanan "kiitos" sanan "irti" sijasta. Koira oppii sanoille sen merkityksen minkä sinä sille opetat, vaikka että "kukkaruukku" tarkoittaa että nyt pitää istua. Pienet lapset itseasiassa toimii samalla periaatteella, kyllä sillä sillekkin voit opettaa täysin väärän merkityksen sanalle.

MIksi haluat hämmentää lapsesi elämää ja kieltäydyt puhumasta oikeilla sanoilla niiden oikeassa merkityksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin taapero lähtee ulos mieluusti ja pukee itse reippaasti kun kerron että ulkona on odotettavissa jotain kivaa kuten kysyn että mennäänkö kirjastoon, ajetaanko bussilla/metrolla, keinumaan/liukumäkeen, jne.Kauppaankin lähtee mielellään kun kysyn että haluaako kantaa koria, tai mennäänkö katsomaan onko autokärryt vapaana tms. En ymmärrä miksi joku vänkää lähtöä vastaan? Eikö lapsella ole mitään kivaa odotettavaa? Kyllähän se kiva motivoi aikuistakin. Lapselle riittää pienetkin kivat asiat, ennen kuin joku tulee vinkumaan tänne ettei sitä lasta voi kasvattaa vain kivoihin juttuihin... Tarvitse mitään leluja lupailla kaupasta.

Huomaa, että sulla on yksi lapsi. Meillä tyttö lähtee mielellään kauppaan, mutta pojat inhoaa sitä. Ei auta, vaikka miten lupailisi, että "saa kantaa koria". Kauppa on niille pakko pullaa. Btw, onhan se nyt aikaa tylsää kanniskella koria. Kaikille ei riitä pienet kivat asiat, vaan fyysisesti suuntautuneet lapset tarvitsee kiinnostuakseen jostain asiasta vähän muuta kuin "korin kantamista". Tämä siis yhtään väheksymättä sitä "korin kantamista". 

Meillä pojat tykkäävät kaupassa käynnistä, kun saavat suunnitella ostokset kanssani etukäteen ja täyttää kärryt. 6v kirjoittaa mielellään ostoslistan.

Ja ei, meillä ei syödä pelkkää karkkia ja vanukasta. Annan mielelläni lasten päättää niin kauan kuin vaihtoehtoina ovat omenat/päärynät tai ruisleipä/näkkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyn aina lapsiltani, että "mentäisiinkö" tai "otatko". Ilmeisesti sekin sitten nyppii tuntemattomia, etten komenna lapsia kuin koiria.

Eihän se mitään, jos lapsella oikeasti on vaihtoehtoja, eli ei ole pakko mennä tai ottaa,  voi tehdä jotain muutakin.

Jos taas tuo on vain kohteliaisuuteen verhottu käsky, niin se on sille lapselle sama asia kuin käsky, harmi vain, ettei se lapsi sitten tiedä, että jos joku toinen sanoo "otatko", niin se on ihan oikeasti kysymys johon voi myös vastata ei.

PS: Koirallekkin voi opettaa että "mentäisiinkö" on sama asia kuin "mennään", tai kuten omille koirilleni olen opettanut sanan "kiitos" sanan "irti" sijasta. Koira oppii sanoille sen merkityksen minkä sinä sille opetat, vaikka että "kukkaruukku" tarkoittaa että nyt pitää istua. Pienet lapset itseasiassa toimii samalla periaatteella, kyllä sillä sillekkin voit opettaa täysin väärän merkityksen sanalle.

MIksi haluat hämmentää lapsesi elämää ja kieltäydyt puhumasta oikeilla sanoilla niiden oikeassa merkityksessä?

Kun olen kysynyt lapsiltani "mentäisiinkö", vastaus on ollut yleensä kyllä. Jos vastaus on ollut "ei", olen kysynyt että miksi ei. Kolmevuotiaatkin ovat yleensä osanneet vastata siihen jotain, toisin kuin koirat, joista niistäkin minulla on jonkin verran kokemusta.

Eli sikäli minun lapseni ovat pikkuisen poikenneet koirista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu sellainen asia, että päiväkodin tätejä vituttaa ihan huolella ja lapsella on todella kurja olo, kun yrittää pomotella kaikkea mikä liikkuu ja kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillään.

Sitten sitä käytöstä ihmetelleen pitkin neuvoloita ja pyöritellään päätä, että mikä sillä lapsella on, kun hyppii seinille eikä usko yhtään mitään, täytyy olla joku neurologinen häiriö.

T: Päiväkodin täti.

No sillä seinille hyppelevällä voi olla kuitenkin se neurologinen häiriö. Kyllähän lapsi voi olla uhmakas ja rajoja kokeileva ja näiden lisäksi voi olla muutakin poikkeavaa. Ei neurologisia häiriöitä mietitä jos oireina on pelkästään tottelemattomuutta.

Esim. ADHD oireisiin liittyy mm. uhmakkuus ja ehkä se seinille hyppeleminenkin. Kyllä niitä papereita pyöritetään pitkään ja tutkitaankin ennenkuin diagnoosi annetaan.

Näissä keskusteluissa ärsyttää suunnattomasti se, että ihmiset käyttävät vapaata kasvatusta, curlingia, lapsentahtisuutta ja ennen kaikkea kasvattamattomuutta synonyymeinä. Pakkaa sotkee sitten vielä ne kasvattamattomat, jotka nimeävät oman tyylinsä lapsentahtisuudeksi ja näin jo pelkkä termi saa kanssaihmisissä nousemaan inhon. Lapsentahtisuus on ok oikein toteutettuna, kasvattamattomuus tai curling ei.