Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vaakalaudalla?
Xman
15.06.2017 |
Terve
Takana on suhdetta pari vuotta, tyttöystäväni on alkanut epäilemään suhteen jatkoa.
Ongelma on se että olemme tilanteessa jossa suhteen mahdollinen jatko on vaakalaudalla. Olen tilanteesta suoraan sanottuna paniikissa. Rakastan tyttöystävääni kovasti ja olen sen hänelle kertonut. Ongelma on se että hän on joutunut pettymään käytökseeni ja osa syynä on ollut alkoholi. Väkivaltaa tai uskottomuus ei ole kuvioissa.
Kummallakin on haastava työ, ja tyttöystäväni on täyttänut arjen harrastuksilla ja opiskellee työn ohessa. En aina pysty olemaan tukena arjessa kun asumme eripaikkakunnilla.
Olen koittanut joustaa ja olla tukena parhaani mukaan. Tahdon tehdä kaikkeni suhteen jatkumisen puolesta koska mielestäni siinä on kaikki mahdollisuudet palautua vielä ennalleen. Tyttöystäväni haaveissa on suhteemme alkuajat jotka olivat onneliset, niihin ei realistisesti ole paluuta koska rakastuminen tunne on varmasti ohimenevä. Olen ehdottanut että menisimme vaikka pariterapiaan (siis jos hän on valmis, en painosta), ja nyt olemme keskustelleet asioista avoimemmin. Olen päättänyt laittaa korkin kiinni jotta alkoholi ei ole ainakaan sotkemassa tätä hommaa.
Hän on luvannut katsoa vielä palaako tunteet ja luottamus takaisin, olen koittanut oppia virheistäni ja avoimesti ja aidosti pyytänyt niitä anteeksi.
On vaikeaa tasapainoilla liian ettei ahdista häntä liiallisella kyselyllä ja minulla on vaikeuksia antaa aikaa ja etäisyyttä. Hän on hyvin suorapuheinen ja sanoo kyllä jos joku asia painaa tai on huonosti.
Suhde ja hän on ihmisenä minulle tärkeä, minulla on iso vuori kiivettävänä ja tarvitsen konkreettisia toimia jotta suhde korjaantuisi. Tiedän että hän kyllästyy ja hermostuu jos olen iholla kokoajan niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta kun se on niin vaikeaa. Kaipaan signaalia ja varmistusta että asoille voi vielä tehdä jotain, jos kaivan sitä väkisin työnnän toista vain kauemmaksi. Itsetuntoni on vähän heikko ja sama taitaa koskea myös häntä.
Parasta olisi jos kasvaisimme yhdessä ihmisinä tämänkin kriisin yli ja löytäisimme kadotetun yhteyden, pahinta osaltani olisi ero.
Ahdistaa kovasti tämö tilanne, tiedän että olen kärsimätön, ihana juttu on se että juhannus vietetään yhdessä, ja olen jotain muutakin yhdessäoloa on kesälle suunniteltu. Ja aion pysyä visusti alkottomana. Nyt tässä epävarmassa olossa oleminen on vaan niin raskasta että välillä ruokahalu on nolla ja ajatukset on vaikea pitää kasassa. Olisi kaikkein tärkeintä, ettei hosu ja häslää omia.
Tiedän että olen mokannut monta juttua, mutta vastapainoksi olen onnistunutkin monessa hommassa. On vaikea olla vahva, haavoittuvainen ja avoin silloin kun pelkää suhteen puolesta.
Meillä on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä keskusteluyhteys, ja asioista saadaan puhuttua kohtuu hyvin. Miehenä vaan herätys tilanteeseen on tullut vähän liian myöhään, en ole aina osannut ottaa ohjeista vaarin ja siirtänyt ongelmia eteenpäin.
Ongelma on se että joudun lähtemään vähän takamatkalta suhdetalkosiin. Kaikki vinkit tilanteenteeseen ovat tervetulleita.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ainakin se juominen ihan alkajaisiksi.
Olen päättänyt laittaa korkin kiinni jotta alkoholi ei ole ainakaan sotkemassa tätä hommaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ainakin se juominen ihan alkajaisiksi.
Olen päättänyt laittaa korkin kiinni jotta alkoholi ei ole ainakaan sotkemassa tätä hommaa
No hyvä. Sitten pääsette näkemään onko suhteella tulevaisuutta.
No mutta kerro nyt mitä pahaa olet sille naiselle tehnyt? Siis ihan oikeita esimerkkejä. Aloituksesi oli niin yleisluontoinen, että vaikea ottaa kantaa.
Tuo on tosi tavallista. Joka toinen eronnut mies on ihan samassa tilanteessa: ymmärtää hyvin myöhään, miten oma käyttäytyminen on toiseen vaikuttanut, ja miten ei ole kyennyt vastaamaan toisen tarpeisiin. Et ole yksin.
Kuulostat kyllä hyvin täysipäisesltä ja analyyttiseltä, ja sinulla on hyvä tuntuma siihen, mitä pitää tehdä. Turhauttavinta on tietysti, ettet voi tehdä kovin paljon. Voit näyttää toiminnallasi, että olet luottamuksen arvoinen ja että ymmärrät, mitä toinen sinulta tarvitsee, ja loppu on tyttöystäväsi käsissä.
Kävi niin tai näin, muista että tulet selviämään. Olet paljon vahvempi kuin sinusta juuri nyt tuntuu. Sanon tämän miehenä, joka selvisi erosta, josta ei uskonut koskaan selviävänsä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta kerro nyt mitä pahaa olet sille naiselle tehnyt? Siis ihan oikeita esimerkkejä. Aloituksesi oli niin yleisluontoinen, että vaikea ottaa kantaa.
Ei kannata sanoa. Täällä o niin paljon ihmisiä, jotka haluavat vain paheksua ja kuluttaa sosiaalipornoa, eivät auttaa. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ainakin se juominen ihan alkajaisiksi.
Eihän se ollut kuin kahdesti mainuttu, että ap on luopunut alkoholista. Olisiko sinulla tuoda jotain uutta aiemmin sanottuun?
Pahinta osaltani olisi ero... ei välttämättä. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja vanhoihin hyviin aikoihin ei voi koskaan palata vaan kaikki pitää aloittaa alusta. Tyttöystäväsi on vähän naivi, jos haaveissa on suhteen alkuajat, jotka on yleensä hetkeen huuma ennen todellista arkea, joka ei ole ikuista sunnuntaita. Tekosi tulee seuraamaan läpi elämänne ja jos niitä jauhetaan joka riidan yhteydessä on ihan hyvä miettiä haluaako elää hyvittäen menneitä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuaikoihin ei ole paluuta? Miksei muka? Tuskin tyttöystäväsi tarkoitti että olisittepa yhtä kiihkeästi ja palavasti rakastuneita ja alkuhuumassa edelleen. Vaan ennemmin ne teot ja sanat, hellyys ja huomiointi oli alkuhuumassa se juttu. Liian moni alkaa kohdalla kumppania itsestäänselvyytenä.
Tunne siitä että on toiselle tärkeä ja kaivattu auttaa jaksamaan ongelmien yli. Mieti miten käyttäydyt alkuaikoina ja vertaa sitä nykyiseen käytökseesi. Jos olit alussa käytökseltäsi rakastava ja huomioiva mutta myöhemmin kylmä ja välinpitämätön, onko ihme jos toisellakin osapuolella tunteet muuttuvat.
Ap tässä.
Joo, ongelma on se että olen juonut liikaa ja humalassa käyttäytynyt sopimattomasti, siis puhunut puuta heinää, joskus loukannut sanoillani tai kun on oltu yhdessä jossain baarissa tms, juhlissa viettänyt aikaa paljon muiden ihmisten kanssa. En ole huomioinut tarpeeksi toista ja hänen tunteitaan. Väkivallan uhkaa ei ole.
Selvinpäin olen suht mukavaa seuraa, tietysti pinna palaa tarpeeksi kun ärsyttää, mutta omasta mielestä osaan pyytää anteeksi jos olen toiminut törkeästi, tai loukannut toista. Alkoholia on kuitenkin kulunut viikonloppuisin ja se ei ole aina ollut hyvä juttu. Ehkä tyttöni kokee että alkoholi ja humalassa olo on minulle tärkeämpää kuin hän? Tai en vaan osaa aina huomoida häntä tarpeeksi.
En ole aina osannut kuunnella, tai olla läsnä. ja joskus olen varmasti myös ajatuksissani ja etäinen. Suhteessa olisi turvaa jos voisi olla erimieltä ilman että tulee tunne että riitely johtaa eroon. Toki osaan myös myötäillä ja joustaa. Aina en ole osannut esittää asioitani suoraan, tai olen lähtenyt liikkeelle väärästä päästä.
Joskus vain tulee sammakoita suusta, ja se on jopa lapsellista välillä.
epäluottamusta herättää jos törttöilen jatkossakin, aiheutan turvattomuuden tunnetta, tai käyttäydyn ajattelemattomasti, sanon tai teen jotain tyhmää. Olen kirjoittanut tyttöystävälleni kirjeen jossa kerron omista ajatuksistani ja koittanut myös kertoa mitä hänessä arvostan jne.
Suhteen puolesta olen valmis taistelemaan, vaikka välillä olen täysin maassa ja itkun partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat todella epätoivoiselta, jos minä olisin tuossa tilanteessa, antaisin itselleni ohjeeksi että relaa vähän, katso miten asiat menee, ja teen itse aina parhaani tietty ja jollei se riitä niin ei riitä.
Xman kirjoitti:
Ap tässä.
Joo, ongelma on se että olen juonut liikaa ja humalassa käyttäytynyt sopimattomasti, siis puhunut puuta heinää, joskus loukannut sanoillani tai kun on oltu yhdessä jossain baarissa tms, juhlissa viettänyt aikaa paljon muiden ihmisten kanssa. En ole huomioinut tarpeeksi toista ja hänen tunteitaan. Väkivallan uhkaa ei ole.
Selvinpäin olen suht mukavaa seuraa, tietysti pinna palaa tarpeeksi kun ärsyttää, mutta omasta mielestä osaan pyytää anteeksi jos olen toiminut törkeästi, tai loukannut toista. Alkoholia on kuitenkin kulunut viikonloppuisin ja se ei ole aina ollut hyvä juttu. Ehkä tyttöni kokee että alkoholi ja humalassa olo on minulle tärkeämpää kuin hän? Tai en vaan osaa aina huomoida häntä tarpeeksi.
En ole aina osannut kuunnella, tai olla läsnä. ja joskus olen varmasti myös ajatuksissani ja etäinen. Suhteessa olisi turvaa jos voisi olla erimieltä ilman että tulee tunne että riitely johtaa eroon. Toki osaan myös myötäillä ja joustaa. Aina en ole osannut esittää asioitani suoraan, tai olen lähtenyt liikkeelle väärästä päästä.
Joskus vain tulee sammakoita suusta, ja se on jopa lapsellista välillä.
epäluottamusta herättää jos törttöilen jatkossakin, aiheutan turvattomuuden tunnetta, tai käyttäydyn ajattelemattomasti, sanon tai teen jotain tyhmää. Olen kirjoittanut tyttöystävälleni kirjeen jossa kerron omista ajatuksistani ja koittanut myös kertoa mitä hänessä arvostan jne.
Suhteen puolesta olen valmis taistelemaan, vaikka välillä olen täysin maassa ja itkun partaalla.
Miksi haluat taistella suhteesta jota epävarmuus tulee koettelemaan? Rakkaus ei riitä vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta enää suhdetta tule jonka yksi tärkeimmistä perustoista on luottamus. Menneet teot ei tule unohtumaa ja tyttö tulee käyttämään niitä aina ap vastaan kun ei saa tahtomaansa. Miksi kukaan edes haluaa epätoivoisesti roikkua löysässä hirressä?
Xman kirjoitti:
Ap tässä.
Joo, ongelma on se että olen juonut liikaa ja humalassa käyttäytynyt sopimattomasti, siis puhunut puuta heinää, joskus loukannut sanoillani tai kun on oltu yhdessä jossain baarissa tms, juhlissa viettänyt aikaa paljon muiden ihmisten kanssa. En ole huomioinut tarpeeksi toista ja hänen tunteitaan. Väkivallan uhkaa ei ole.
Selvinpäin olen suht mukavaa seuraa, tietysti pinna palaa tarpeeksi kun ärsyttää, mutta omasta mielestä osaan pyytää anteeksi jos olen toiminut törkeästi, tai loukannut toista. Alkoholia on kuitenkin kulunut viikonloppuisin ja se ei ole aina ollut hyvä juttu. Ehkä tyttöni kokee että alkoholi ja humalassa olo on minulle tärkeämpää kuin hän? Tai en vaan osaa aina huomoida häntä tarpeeksi.
En ole aina osannut kuunnella, tai olla läsnä. ja joskus olen varmasti myös ajatuksissani ja etäinen. Suhteessa olisi turvaa jos voisi olla erimieltä ilman että tulee tunne että riitely johtaa eroon. Toki osaan myös myötäillä ja joustaa. Aina en ole osannut esittää asioitani suoraan, tai olen lähtenyt liikkeelle väärästä päästä.
Joskus vain tulee sammakoita suusta, ja se on jopa lapsellista välillä.
epäluottamusta herättää jos törttöilen jatkossakin, aiheutan turvattomuuden tunnetta, tai käyttäydyn ajattelemattomasti, sanon tai teen jotain tyhmää. Olen kirjoittanut tyttöystävälleni kirjeen jossa kerron omista ajatuksistani ja koittanut myös kertoa mitä hänessä arvostan jne.
Suhteen puolesta olen valmis taistelemaan, vaikka välillä olen täysin maassa ja itkun partaalla.
Olet siis parisuhteessasi käyttäytynyt naisesi sivuuttaen, etäisesti ja rivien välistä osoittaen, että hän ei ole sinulle kovin tärkeä vaan muut asiat on tärkeämpiä. Sitä on aika vaikea paikata. Tummensin noita kohtia, jossa ilmaiset tuon asian. Voi olla, että nainen on koko ajan ollut oikeasti sinulle hyvin tärkeä, mutta jostain syystä olet käyttäytynyt kuin ei olisi. Nainenhan ei tiedä mikä on sinun vilpittömin totuutesi, hän näkee vain käyttäytymisesti, ja teot painavat aina paljon enemmän kuin vaikkapa tuhat sanaa. Toisen ihmisen rakkaus hiipuu, jos hänestä tuntuu että hän ei ole tärkeä. Nytkään et oikein sanoilla voi pelastaa tilannetta, vain teot merkitsee, ja niiden avulla onnistut jos onnistut. Nainen on kuitenkin ilmeisesti menettänyt luottamuksen siihen että sinä rakastat häntä ja rakkautesi pysyy. Menetetyn luottamuksen palauttaminen voi olla vaikeaa. Sinun ehkä kannattaisi nyt huolella miettiä, että MIKSI olet käyttäytynyt piittaamattomasti ja etäisesti. Luulen, että tilanteesi ratkeaa vain siten, että löydät syyn toiminnallesi. Sillä vasta sitten pystyt pysyväisluonteisesti muuttamaan toimintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Miksi sinä kohtelit sitä naista huonosti. Kerro rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi sinä kohtelit sitä naista huonosti. Kerro rehellisesti.
Tässä on juuri se oleellinen kysymys.
Miksi kohtelit tyttöystävääsi kuin paskaa? Kostoksi?
Mielestäni hyvää tässä on, että olet herännyt tilanteeseen jo ennen eroa ja on mahdollista saada asiat vielä korjattua. Jos rakkautta on molempien puolelta, mielestäni ei kannata heittää suhdetta romukoppaan. Mutta kyllä tyttöystävän täytyisi tulla jollain lailla pystyä tulemaan vastaan, olla myötämielinen yrityksellesi parantaa tapasi.
Oma exäni tajusi asian vasta eron jälkeen, jolloin velloi siinä surussa yli vuoden perässäni roikkuen ja itkien. Vasta nyt 2 vuotta eron jälkeen tapasin hänet ilman että hän itki. Viimeiseen minuuttiin asti ennen eroa kaikki oli minun syytäni, kun en luota ja rajoitan häntä jne. Vaikka hän oli se, joka kohteli kuin paskaa (humalapäissään) ja heilasteli muiden naisten kanssa. Meidän suhde kesti kuitenkin kymmenen vuotta.
Eron jälkeen en voinu enää perääntyä, koska en voinut yhtään luottaa häneen. Hän ei tehnyt ennen eroa mitään suhdettamme auttaakseen vaan kaikki oli aina minun vika. Yritin joustaa ja ymmärtää ja mennä vastaan, turhaan kun toinen ei tehnyt osuuttaan.
Minun ex-avomies heräsi heti eron jälkeen siihen, että oli kohdellut minua piittaamattomasti ja etäisesti ja välinpitämättömästi. Minä siis jätin hänet. Koska hän oli käytöksellään jo pari vuotta antanut ymmärtää, että en ole hänelle kovin tärkeä ja parisuhteemme ei ole hänelle kovin tärkeä. Hän itki perääni yli vuoden sen jälkeen kun olin siitä liitosta lähtenyt, ja aneli minua takaisin. Hän katui vilpittömästi piittaamattomuuttaan ja vakuutteli että muuttuu ja rakastaa ja tekee kaikkensa että olen onnellinen jos vain palaan hänen kanssa yhteen. Uskoin kyllä hänen vilpittömyyden, mutta en vain voinut palata, koska luottamus häneen oli mennyt. Ei meilläkään pettämismielessä, vaan luottamus hänen rakkauteen. En tiedä mitä hän olisi voinut tehdä saadakseen minut palaamaan, luulen että mikään ei olisi enää palauttanut luottamustani.
Ap
Tein sen koska olin idiootti ja en osannut ajatella tarpeeksi läheisteni tunteita ja olin itsekäs.
Suhteemme ei ole ollut ei ole ollut aina helppo, mutta se on ollut molemmille myös tärkeä. Tiedän ettei asioita voi korjata taikanapista tai nopeasti, mutta en näe sitä silti täysin mahdottomana.
En halua vähätellä tekojani tai paeta vastuuta ihan asioiden tilasta. Joskus luottamus on mennyt ja tilanne on epätoivoinen, ja välillä tämäkin tuntuu siltä. Mutta silti koen tärkeäksi katsoa kortit viimeiseen asti.
En ole aina se sika jota esitin,,,
Xman kirjoitti:
Ap
Tein sen koska olin idiootti ja en osannut ajatella tarpeeksi läheisteni tunteita ja olin itsekäs.
Suhteemme ei ole ollut ei ole ollut aina helppo, mutta se on ollut molemmille myös tärkeä. Tiedän ettei asioita voi korjata taikanapista tai nopeasti, mutta en näe sitä silti täysin mahdottomana.
En halua vähätellä tekojani tai paeta vastuuta ihan asioiden tilasta. Joskus luottamus on mennyt ja tilanne on epätoivoinen, ja välillä tämäkin tuntuu siltä. Mutta silti koen tärkeäksi katsoa kortit viimeiseen asti.
En ole aina se sika jota esitin,,,
Se on jo hyvä alku, että olet tajunnut syynä olleen itsekkyytesi. En kuitenkaan ihan usko, että se on koko syy. Kun moni itsekäs ihminen ei kuitenkaan toimi kuten sinä. Kirjoitat, että esitit sikaa. Jäin miettimään sitä. Miksi esitit sikaa? Joskus ihminen esittää etäistä kusipäätä, koska läheisyys on hänelle vaikeaa. Jos on päästää toisen liian lähelle, saattaa sattua. Ja liian läheltä etäännytetään tuollaisella kuvaamallasi käytöksellä. Osunko oikeaan? Onko (henkinen) läheisyys sinulle vaikeaa?
Joskus taas kuvaamasi käytös johtuu siitä, että ei arvosta kumppaniaan. Haluaa kyllä olla hänen kanssa (haluaa omistaa kumppanin, haluaa olla parisuhteessa jne) mutta ei aidosti arvosta juuri häntä ihmisenä.
Lopeta nyt ainakin se juominen ihan alkajaisiksi.