MAALISKUISTEN KESKIVIIKKO

Tälle päivälle ei tainnut pinoa ollakaan, joten pääsin jopa pitkästä aikaa aloittamaan.



Vietän täällä kahden viikon sairaslomaa ja tuntuu ihanalta ja ihmeelliseltä saada olla taas päivällä kotona! Olin maanantaina pienessä leikkauksessa, josta seurasi sitten määräys olla rauhassa ja poissa töistä seuraavat kaksi viikkoa. Olo on yllättävän hyvä, joten tämä tuntuu melkein lomalta. Ja olen nauttinut nukkumisesta ihan tosissaan! Maanantai-aamuna sain nukutuksen, jonka jälkeen olin sitten seuraavan vuorokauden aikana hereillä ehkä 4-5 tuntia. Jäin vapaaehtoisesti sairaalaan yöksikin, jotta sain levätä rauhassa. Ainut hankaluus on siinä, että en pysty juuri Lauria hoitamaan, kun kaikenlainen nostaminen on kiellettyä. Mutta onneksi mies on kotona!



Meillä Lauri kävelee ja kiipeilee kovasti, mutta vieläkään ei tule sanoja. Kovasti kyllä yrittää sanoa " poppaa" , " omena" ja " Hessu" , mutta vielä ei aivan onnistu. Meillä alkaa olla " ongelmana" se, että tuntuu siltä että Lauri kaipaisi jo vähän enemmän seuraa ja säpinää. Ollaankin jo vähän mietiskelty, että laitettaisiinko osa-aikainen päivähoitohakemus vetämään (elokuusta alkaen). Miesten on paljon hankalampaa saada sosiaalisia kontakteja muihin lapsiperheisiin, joten päiväkahvittelut muiden mammojen ja lasten kanssa ovat jääneet pois ohjelmasta.



Eipä meille muuta ihmeellistä kuulu. Taidan jatkaa surffailua, kun tätä voi hyvin tehdä sairaslomalainenkin ja Laurikin on vielä päiväunilla.



terkuin Hurtta & Lauri (2.3.)

Missähän kaikki on tänään, kun pinon aloituskin venyi näin pitkälle päivään? :) Kaunis ilma täällä Oulussa ainakin, joten ehkä porukat on ulkoilemassa, mekin just tultiin ulkoa ja Aatu jäi samantien nukkumaan.



Ei meilläkään tule vielä sanoja juurikaan, " äiti" , " isi" ja " nanna" (eli anna) tulee jotenkin.



Minäkin oon miettinyt, että mitenhän on, kun Aatu ei niin kauheasti näe muita lapsia (täällä Oulussa ei ketään mammakaveria eikä tuttavia, kenellä olisi lapsia). Toisaalta me käydään perhekerhossa kerran viikkoon ja muskarissa kanssa kerran viikossa, joten silloin tietysti on muitten lasten kanssa, mutta riittääkö se...? Kaikkea tulee mietittyä ja kaikesta huolta kannettua... Minä olisin kesällä tai viimestään syksyllä menossa töihin ja Aatu hoitoon, mutta toisaalta meillä on suunnitelmat ihan auki, koska mies valmistuu nyt toukokuussa eikä tiedetä, mistä päin Suomea töitä löytyy, joten tuleeko täältä lähtö. Siksi en ole ottanut täällä vielä yhtään selville hoitopaikoista ja toisaalta vielä sekin, että mulla ei ole työpaikkaa oottamassa, eli on työnhaku eessä ja sehän ei ole koskaan varmaa, löytyykö niitä töitä... huhhuh, ahdistaa tämäkin asia!



Niin, tuolla joku oli aloittanut aiheen, että missä vaiheessa lapsi rattaissa kasvot menosuuntaan, eli miten teillä? Meillä on nuo yhdistelmät ja Aatu on miten päin milloinkin. Yleensä kyllä nykysin kasvot menosuuntaan, kun viihtyy paremmin niin.



Minäkin jatkan nyt surffailua, ennenkuin pitää taas lentää, moikat!



Neiti+Aatu 1v.

En ole tälle taaperopuolelle kirjoittanutkaan, lueskellut kyllä olen teidän muiden juttuja. Eli onnittelut kaikille synttäreitä viettäneille, tämän päivän sankareille ja jos en nyt maaliskuussa enää kirjoitakaan, niin myös tuleville 1-vuotiaille!:)



Tuossa maaliskuun alussa täällä oli niin ihania tekstejä, kun oli selvästi havaittavissa haikeutta maalislapsosten kasvaessa taaperoiksi.. Muistelen, että LAPULLAl ja TELillä oli samansuuntaisia ajatuksia kuin itsellänikin. Meillä on kaksi lasta ja luulen, että tässä ne nyt sitten on, vaikka kovasti kutkuttaskin ajatus vielä vauvasta.. Jotenkin ne vauvat on vaan niin ihania!:) Meillä tytöt ovat olleet helppoja tapauksia, mitä nyt viimeisin vuosi on ollut esikoiselle rankka, kun isosiskona oleminen ei ole aina niin helppoa. Mitään kauhukuvaa vauva-ajasta ei ole, sen suhteen siis vois hyvinki pyöräyttää vaikka useamman ( vaikkei lapsia tehdä tosta vain ). Mene ja tiedä, miten tässä käy.. Mutta nuoremman kasvua on ollut todella haikeaa seurata, aika ajoin olisin voinut haluta pysäyttää ajan tai " sulloa vauvan pulloon" , että mulla ois aina se vauva.. Mutta toisaalta niin ihanaa kun kasvavat, saavat enemmän toisista seuraa ja sen tappelukaverin..



Meillä neidillä on kova halu kiivetä, sohvalle ei vielä pääse, mutta kaikki mihin suinkin pääsee, niin kiipeää ja taiteilee ( Ikean keinuhirven päällä seisoo ilman, että pitää mistään kiinni ). Naamassa on tällä hetkellä parantumassa olevia haavoja, kun kaatui pihalla jäiseen lumikokkareeseen ja se rikkoi ihon.. Pallolla tykää leikkiä pihalla, erityisen kivaa on se, että häntä pidetään kainaloiden alta kiinni ja heilautetaan, jotta jalat voi potkasta palloa, kunnon kikatukset pääsee..:) Esikoisen vuoksi meillä on pihaleluja, mutta en ole leikkinyt nillä vielä tän nuoremman kans, ensinnäkään peukalo ei ole edes peukun paikalla hanskoissa, joten ei tavarat oikein pysy käsissä, isommat sangot kylläkin.



LEHTOVIN Helmikö oli alkanut itkeskellä öisin? Meillä sama ilmiö tuli viikonloppuna. Itse epäilen hampaita, kun ylös pitäs olla tulossa lisää, ainakin iltaisin syö sormiaan kovin. Tai sit jogurtti, joka jätettiin pois hetkeksi, kun sai reaktion onnistuttuaan kaatamaan maitolasin pöydältä ( tuli punaisia läikkiä keholle, silmä turpos ), mutta neuvolalääkärin mukaan nyt katotaan eteenpäin ja annetaan hapanmaitotuotteita. Maitoa en ollut onneksi ehtinyt antaa, enkä annakaan vielä hetkeen, vaan mennään tissimaidolla eteenpäin.



Meillä myös tyttö tykkää märistä pyykeistä ( muistelen, että NEITI81:n pojalla samoja elkeitä ). Eritoten kiinnostaa jo telineeseen kuivumaan laitetut vaatteet, ei ne märät, jotka odottavat ripustamista. Helpommin sais korista märän vaatteen kuin mitä repii märkää vaatetta telineestä pois, huvinsa kullakin.



Valokuvien katselusta meillä tykätään. Tyttö alkaa heti nauraan, kun hänet vie kuvan lähelle, hassua.



Aha, nyt alkoi pihalta kuulua jutustelua, se on moro!

Olipa kiva nähdä että täällä on uusiakin naamoja :) Tai vanhoja mutta harvemmin näkyviä.

Ulkona taas hirvittävä myräkkä. Sais tulla jo kevät! :)

Jaahans, tästä taitaa tulla taas valitusvirsi. Eilen siis isäntä tuli vatsataudissa kotiin, on siitä nyt kutakuinkin toipunut. Nyt minulle taitaa tulla flunssa ja tyttökin tuossa yskii vähän :( Minulla taas lämpöä ja kurkussa asuu kaktus. Taitaa tulla oikein koettelemusten kaksiviikkoinen ennenku työt alkaa maanantaina.

Kummityttöni oli ihanan reipas ja tuli koulun jälkeen meille. Lähti sit likan kanssa pitkälle lenkille ja myö saatiin ukon kanssa huilia. Hain sit hesburgerista ateriat tälle retusakille, kukaan ei jaksanu tehä ruokaa :)



Joops, eipä tänne muuta kummempia. Galluppiakin oli mutta oon unohtanu sen jo ihan tyystin että mitä se koski :/

Niin, rattaista!

Meillä on vain yhdistelmän rattaat ja tyttö on niissä kasvot minuun päin. Viihtyy ihan hyvin niinkin ja likasta on hauskaa kun äiti pelleilee :) Matkarattaat tarttis hommata tässä keveemmällä. Ollaan odoteltu parempia rahapoliittisia kausia ja huhtikuussa se korjaantuu. Mitkähän sitä ostais? Gracoa olen ajatellu kun meillä on tuo Gracon autobaby kaukalo. Jos vaikka joskus on sit pikkukakkonen niin kaukalon saa Gracon rattaisiin näpsäytettyä kiinni.

Sairaalasta kotiuduttu eilen..kaksi päivää oli tyttö hoidossa lasten infektio-osastolla rotavirus-ripulikuumeen takia. Oli rankkaa, mutta nyt onneksi kaikki jo hyvin :) Tuossa tuo pikku potilas jo leikkii tyytyväisenä ja ruokakin maistuu jälleen. Jäi kyllä tosi paha maku suuhun siitä, että viime lauantaina illalla jonotimme ensiksi 3 tuntia lääkärille, joka lähetti meidät takaisin kotiin ---> eipä paljon nukuttanut la-su välisenä yönä, kun olin niin kauhean huolissani :( No, sunnuntai-aamuna lähdimme heti takaisin lääkäriin, ja nyt paikalla oli eri lääkäri. TAAS meinasi lähettää meidät takaisin kotiin, vaikka tyttö oli jo veltto ja äiti ihan " hysteerinen" . Ajatelkaa, että tuossa vaiheessa ei lapsi ollut juonut kuin muutamia kulauksia miltei 24 tuntiin ja tämän lääkärin mielestä tyttö ei ollut kuivunut, koska iho ei jäänyt " teltalle" kun puristaa käsivarresta. Antoi sitten erittäin vastahankaisesti lähetteen lastenpolille, sen jälkeen kun olin uhkaillut etten aio poistua sieltä mihinkään ennenkuin lähete on kourassa. Sanoi vielä, että " saan kyllä tästä nyt varmasti noottia, että teen tämän lähetteen" ! On se kamalaa, kun tuohon jamaan on menty, että edes pieni lapsi ei meinaa päästä hoitoon! Lasten polille päästyämme tytöllä oli verensokerikin enää 1.7 ja nenä-mahaletkun kautta sai osmosalia litran ennenkuin pääsimme osastolle. Eli kyllä kannatti pitää pintansa sen lähetteen kanssa :( Eikös tässä juuri vähän aikaa sitten joku pieni poika menehtynyt juuri tuohon rotan aiheuttamaan ripuliin, kun lääkäri oli ollut sitä mieltä, että kotihoito riittää.



No, loppu hyvin kaikki hyvin!



pahis



PS. Nasulinalle vielä MATKARATTAISTA, että meillä on Gracon Citisportit ja ne on olleet ihan älyttömän hyvät! Halusimme mahdollisimman kevyet jotta minäkin jaksan niitä heitellä helposti auton perään.

Että oon täynnä tätä Suomen terveydenhuoltoa. Meidätkin passitettiin kerran käytävältä kotiin jossa lääkäri totesi että 1kk ikäinen tyttö on ihan kunnossa. No eipä ollu, sairaalaan joutui. Ei ollu siis oma lapsi, olin käyttämässä vaan sukulaista. Pahikselle siis ISOT sympatiat, oon kuullu niin järettömiä juttuja ja näitä näköjään vaan kuulee lisää. Ihan kauheeta! Vaikka meillä oli vain tavallinen vatsatauti niin olin jo siitäkin hysteerinen. Että voin kuvitella vaan sinun olotilaasi!

Mutta pääasia että lapsi taas kunnossa!

Niin ja kiitos rataskommentista :-D

mä vielä kuluttelen aikaa, ennen kuin on pakko alkaa väsätä taas niitä työhakemuksia. Täällä siis toinen, jota työasiat AHDISTAA. Uutta pitäis löytää, mutta ei mitään käsitystä mitä haluaisin tehdä. Ja sit tuntuu, että osaanko mä edes mitään?? Kun on tehnyt yhden sorttista työtä kuutisen vuotta, niin on hirmu vaikea aloittaa jonkun uuden työn parissa ihan alusta. Ja tyytyä mahdollisesti huonompaan palkkaankin. Ja sit pitäis vielä ajoituksen osua kohdalleen eli uudessa hommassa pitäisi aloittaa elokuussa, kun Kaisa menee hoitoon. Plääh. Joinakin hetkinä tuntuu, että entä jos mä sittenkin menisin takaisin sinne vanhaan... Oikeesti se ei ole mikään ratkaisu, sinne mä vasta ahdistuisinkin.



Meillä taas ilmassa hammaskitinöitä. Päiväunet oli tänään myöskin mielenkiintoiset. Kaisa kekkuloi itiksen reissun hereillä ja sammahti välittömästi kun lähdettiin sieltä kotiin. Nukkui ruhtinaalliset 20 min, (heräsi siis ennen kuin päästiin edes Alepaan suklaaostoksille). Kotona onneksi sain vielä nukkumaan omaan sänkyynsä, jossa unta riittikin ihan mukavasti. Ruoka ei taaskaan kelpaa ja ikeniä hierotaan. Viime yönä Kaisa jopa heräsi kerran itkemään.



Kävelyharjoitukset myös jatkuvat. Eilen matka piteni jo huomattavasti ja tänään intoa riitti hetken verran, kunnes paha mieli vei mielenkiinnon.



Mutta nyt on vaan aloitettava cv:n muokkaaminen. Kyllä se siitä!



kua ja Kaisa

Kua, pääsit helpolla. Meillä oli 8 herätystä viimekin yönä. Hampaat vai mitä, ei oo tietoa :(

Onneksi nyt kaikki ok! Ja että pääsitte sitten kuitenkin lääkäriin. Joskus tosiaan kannattaa olla hurjistunut leijonaemo, jotta asiat sujuisivat.



Töitä täälläkin. Olen lukenut jo pari tuntia oppilaiden tekstejä, ja silmät ovat ihan sameat jo. Vielä menee hommiin varmaan toiset kaksi tuntia.. Kääks! Onneksi meillä lapsukaiset nykyään nukkuvat hieman pidempään (tänään kylläkin poitsu ähki pinniksessä kakkia viideltä, mutta nukahti vaipparuljanssin jälkeen viereeni vielä tunniksi) - kuopuksella asiaan vaikuttaa se, että aamunokoset ovat jäämässä pois. Pari päivää meni yksillä unilla, tänään oli taas nukkunut aamullakin.



Joo, tähän on lopetettava ja palattava leipätyöhön.. Kirjahyllyssäkin polttelisi ja houkuttelisi pari kirjaa, mutta on vain käännettävä niillekin selkänsä.



Öitä! P