miksi joillakin on eri rahat avioliitossa?

Helposti

Meillä on omat elintasomme ja niiden lisäksi perheen elintaso johon molemmat kantavat oman kortensa kekoon. Eli 3 elintasoa yhteensä. Jos tulee ero, ei oma elintaso muutu.

Meillä on aina ollut miehen kanssa erilliset rahat, vaikka mentiin nuorena naimisiin. Ei ole koskaan ollut yhteistä tiliä, kumpikaan ei ole koskaan nähnyt mitä toisella on pankkitilillä, en ole koskaan edes katsonut veroilmoituksesta mitä omaisuutta miehellä on. Yhteinen talous on, eli kumpikin maksaa mitä laskuja ehtii, ehkä menee suurinpiiretein tasan tai en tiedä. Kummallakin hyvä palkka. Itselläni jää säästöönkin.

Pitäähän sitä omat rahat olla, mutta yhteinen elintaso.

Mutta mikä idea siinä on, että on eri elintasot? Avioliittohan solmitaan loppuelämän ajaksi, eikä sitä elämäänsä voi muutenkaan elää niin, että yrittää suojata omaansa.

Miksi paremmin tienaava ei halua jakaa onneaan toisen kanssa? Mitä ihmettä se paremmin tienaava edes tekee niillä rahoilla YKSIN?

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä omat rahat olla, mutta yhteinen elintaso.

Miksei voi olla yhteiset rahat?

Avioliitossa tarvitaan sekä omaa rahaa - omaa päätäntävaltaa - että yhteisiä rahoja ja yhteistä elintasoa.

Meillä tulot ovat tällä hetkellä jotakuinkin samat, mutta mikäli jompi kumpi tienaisi enemmän, hän laittaisi yhteiselle tilille enemmän rahaa.

Yhteisistä rahoista maksetaan yhteiset kulut, itselle jäävästä osuudesta (joka on molemmilla n. 500€/kk), maksetaan henkilökohtaiset laskut, ostetaan omat ostokset ja maksetaan vuorotellen joitakin "ylimääräisiä menoja", esim. ravintolaruokailut.

Yhteisistä rahoista on helpompi säästää investointeja tai isompia hankintoja varten. Tai säästää ihan muuten vaan. 

Miksi pitäisi olla yhteiset rahat? Minulle avioliitto ei ole mikään tapa elää toisen maksamana.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tarvitaan sekä omaa rahaa - omaa päätäntävaltaa - että yhteisiä rahoja ja yhteistä elintasoa.

Meillä tulot ovat tällä hetkellä jotakuinkin samat, mutta mikäli jompi kumpi tienaisi enemmän, hän laittaisi yhteiselle tilille enemmän rahaa.

Yhteisistä rahoista maksetaan yhteiset kulut, itselle jäävästä osuudesta (joka on molemmilla n. 500€/kk), maksetaan henkilökohtaiset laskut, ostetaan omat ostokset ja maksetaan vuorotellen joitakin "ylimääräisiä menoja", esim. ravintolaruokailut.

Yhteisistä rahoista on helpompi säästää investointeja tai isompia hankintoja varten. Tai säästää ihan muuten vaan. 

Jos minulla ja puolisollani olisi yhteiset rahat, omistaisin nyt osan pientä yritystä, joka tarjoaa toimeentulon vain yhdelle eli puolisolleni. Koska rahat ovat erikseen, omistan 3 sijoitusasuntoa ja kesämökin. Omistaan on helpompi säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä omat rahat olla, mutta yhteinen elintaso.

Miksei voi olla yhteiset rahat?

Jos pariskunnalla olisi vain yksi tili - yhteinen tili - monelle kävisi ylivoimaiseksi elää säästäväisesti.

Jos pariskunnassa molemmilla elämäntapa on sellainen, että tilit ovat nollilla joka tapauksessa ennen palkkapäivää, ei asialla tietysti ole niin suurta merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tarvitaan sekä omaa rahaa - omaa päätäntävaltaa - että yhteisiä rahoja ja yhteistä elintasoa.

Meillä tulot ovat tällä hetkellä jotakuinkin samat, mutta mikäli jompi kumpi tienaisi enemmän, hän laittaisi yhteiselle tilille enemmän rahaa.

Yhteisistä rahoista maksetaan yhteiset kulut, itselle jäävästä osuudesta (joka on molemmilla n. 500€/kk), maksetaan henkilökohtaiset laskut, ostetaan omat ostokset ja maksetaan vuorotellen joitakin "ylimääräisiä menoja", esim. ravintolaruokailut.

Yhteisistä rahoista on helpompi säästää investointeja tai isompia hankintoja varten. Tai säästää ihan muuten vaan. 

Jos minulla ja puolisollani olisi yhteiset rahat, omistaisin nyt osan pientä yritystä, joka tarjoaa toimeentulon vain yhdelle eli puolisolleni. Koska rahat ovat erikseen, omistan 3 sijoitusasuntoa ja kesämökin. Omistaan on helpompi säästää.

Meillä on helpompi elää siten, että molemmille jää käteen pienempi osa palkasta ns. humputtelurahoiksi.

Yhteiselle tilille ei kummallakaan ole korttia, joten siitä maksetaan lähinnä isoja laskuja ja lainanlyhennystä.

Teillä tilanne on eri, ilmeisesti tulonmuodostus on jo aivan toisenlainen kuin meillä.

Ai niin, on kyllä meilläkin sijoitusasunto - yhteisillä säästöillä ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä omat rahat olla, mutta yhteinen elintaso.

Miksei voi olla yhteiset rahat?

Jos pariskunnalla olisi vain yksi tili - yhteinen tili - monelle kävisi ylivoimaiseksi elää säästäväisesti.

Jos pariskunnassa molemmilla elämäntapa on sellainen, että tilit ovat nollilla joka tapauksessa ennen palkkapäivää, ei asialla tietysti ole niin suurta merkitystä.

No voihan niistä yhteisistä rahoista yhdesä säästää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä omat rahat olla, mutta yhteinen elintaso.

Miksei voi olla yhteiset rahat?

Me kokeiltiin joskus vuosia sitten yhteisiä rahoja. Ei toiminut meillä. Minulla on ihan pakko olla rahaa, joka on vain minun. Minä itse päätän, mitä rahalla teen, en ole kenellekään tilivelvollinen. Jos haluan jotain, ostan sen enkä soittele miehelle, että riittääkö meillä rahat vai oletko itse suunnitellut jotain rahoille. Tiedän tilieni saldot joka hetki.

Ikinä en suostuisi yhteisiin rahoihin. Haluan määrätä itse rahoistani enkä olla selitysvelvollinen ostoksistani miehelle. Yhteiseloa avioliitossa 18 vuotta.

Minä en missään tapauksessa alistuisi täysin yhteisiin rahoihin. Haluan, että voin omilla rahoillani ostaa mitä haluan ilman että minun pitää ensin kysyä tai miettiä mieheni mielipidettä. Elintaso meillä on kuitenkin sama. Kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin tulojensa mukaan.

Naimisissa olemme olleet yli 25 vuotta, ja kertaakaan emme ole riidelleet rahasta. Jos meillä olisi yhteiset rahat, riitoja olisi todennäköisesti viikoittain.

Jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari, niin yhteiset rahat ei vain toimi. Itse ainakaan en haluaisi antaa itse tienaamiani rahoja toisen tuhlattavaksi. Yhteiset menot maksetaan tulojen mukaisessa suhteessa. Usein enemmän ansaitsevalla on rahat aina loppu ja vähemmän ansaitsevalla monen kymppitonnin säästöt, joita ei olisi edes olemassa, jos rahat olisivat yhteisessä käytössä.

Myös meillä erilliset rahat ja tämä on itselläni tärkeää. En halua kertoa miehelleni kaikkia ostoksiani ja toisaalta mun tekis pahaa katsella jos mies on ostanut hemmetin kalliita hifilaitteita tai moottoripyörätarvikkeita. Mies on ehkä myös jollain tasolla tuhlaavaisempi kuin minä, itselläni on esim säästöjä n. 10 000 euroa ja miehellä 0 euroa vaikka meillä samat tulot. Mulle on tärkeää että tilillä on pahan päivän rahaa, miehelleni ei. Meillä erilliset rahat toimii hyvin, asuntolaina toki yhteinen ja lasten kuluja maksellaan miten sattuu, ei se ole niin tarkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tarvitaan sekä omaa rahaa - omaa päätäntävaltaa - että yhteisiä rahoja ja yhteistä elintasoa.

Meillä tulot ovat tällä hetkellä jotakuinkin samat, mutta mikäli jompi kumpi tienaisi enemmän, hän laittaisi yhteiselle tilille enemmän rahaa.

Yhteisistä rahoista maksetaan yhteiset kulut, itselle jäävästä osuudesta (joka on molemmilla n. 500€/kk), maksetaan henkilökohtaiset laskut, ostetaan omat ostokset ja maksetaan vuorotellen joitakin "ylimääräisiä menoja", esim. ravintolaruokailut.

Yhteisistä rahoista on helpompi säästää investointeja tai isompia hankintoja varten. Tai säästää ihan muuten vaan. 

Jos minulla ja puolisollani olisi yhteiset rahat, omistaisin nyt osan pientä yritystä, joka tarjoaa toimeentulon vain yhdelle eli puolisolleni. Koska rahat ovat erikseen, omistan 3 sijoitusasuntoa ja kesämökin. Omistaan on helpompi säästää.

Meillä on helpompi elää siten, että molemmille jää käteen pienempi osa palkasta ns. humputtelurahoiksi.

Yhteiselle tilille ei kummallakaan ole korttia, joten siitä maksetaan lähinnä isoja laskuja ja lainanlyhennystä.

Teillä tilanne on eri, ilmeisesti tulonmuodostus on jo aivan toisenlainen kuin meillä.

Ai niin, on kyllä meilläkin sijoitusasunto - yhteisillä säästöillä ostettu.

Joo, mutta käytännössä myös teillä on omat rahat ja tilit, jos molemmat sijoittavat osan palkastaan yhteiselle tilille laskujen maksua varten.

Ei meillä ole kahta eri elintasoa, vaikka yhteistä tiliä ei olekaan. Puolisoni tulot ovat noin kolminkertaiset omiini verrattuna, ja hän maksaa myös laskuja huomattavasti enemmän kuin minä. Ensisijaisesti meillä kumpikin päättää itse omasta rahankäytöstään yhteisten laskujen jälkeen. Jos suunnitteilla on jokin hankinta, joka vaikuttaa kummankin raha-asioihin, siitä tietenkin keskustellaan ensin. Käytännössä keskustelun raja on asettunut noin tuhanteen euroon. Kaupunkilomia on tehty niin, että puoliso maksaa vaikka lennot ja minä hotellin. Ateriat ja sen sellaiset maksetaan milloin mitenkin. Kummallakaan ei ole hinkua tuoda matkoilta kauheaa määrää tuliaisia, joten parin suklaapaketin tai viinipullon hinnasta ei tarvitse käydä erillistä keskustelua.

Osittain kyse on myös siitä, miten elintason ajattelee. Kyse ei ole yksin tilillä olevasta varallisuudesta ja siitä, paljonko sinne kertyy rahaa. Arki koostuu pääosin jostakin muusta kuin ostamisesta. Molemmat saamme asua samassa, mukavassa asunnossa, kumpikin saa syödä jääkaapista laskematta, että kuka minkäkin jogurttipurkin osti jne. Puolisollani on auto, koska hän tarvitsee sitä työssään. Minä kuljen kurssille pääosin polkupyörällä, koska haluan huolehtia kunnostani ja se on edullista. Voisin hankkia auton, jos ehdottomasti haluaisin, mutta mielummin käytän rahojani pariin harrastukseeni.

Aina ei ole ollut helppoa. Meistä kumpikin on ollut välillä todella vähissä varoissa, mutta yhdessä on mietitty, että mihin rahat riittävät ja se on maksanut laskuja, jolla rahaa on. Puolisoni opiskellessa toista tutkintoa minä maksoin yksiön vuokran ja muut laskut ja hän ruoan siltä osin kuin kohtuudella pystyi.

Sanoisin, että kyse on järjestely- ei tunneasiasta.

Minulla ei ole mitään tarvetta jakaa mieheni moottoripyöräharrastusta eikä miehellä minun matkustusharrastustani. Siksi meillä on omat rahat. Yhteiset menot maksetaan puoliksi. Jos meillä olisi yhteiset rahat, meillä käytäisiin varsin usein kädenvääntöä siitä, kumman harrastus on tärkeämpi. Kun on omat rahat, kumpikin voi käyttää omia rahojaan harrastuksiinsa ihan niinkuin haluaa.