Käytätkö/ oletko käyttänyt mielialalääkkeitä?

Käytän alkoholia mielialalääkkeenä. Tulokset vaihtelevia.

Käytin vuoden verran. Oli paljon univaikeuksia. Todettiin, että myös masennusoireita. Kumpi johtui kummasta, en tiedä. Univaikeudet helpottuivat kyllä, vaikkakaan eivät ole täysin pois. Unettomuus on minun tapa reagoida stressitilanteissa. Ei tullut haittavaikutuksia muuta kuin alussa vähän ahdistunutta oloa.

Käytin 6 vuotta sitten, kun olin todella ahdistunut. Auttoivat. Nykyään ahdistuskohtaukseni menevät ohi itsestään, silloin eivät.

Käytin. Olin hullun miehen kanssa. Ei auttanut. Lihoin, en tuntenut mitään. Söin joka ilta purkin jäätelöä että tuntisin edes jotain. Huusin ihan tosta noin vaan lapsille. Hirveetä myrkkyä

Kokeillut. Tappavat myös positiivisia tunteita ja kyvykkyyttä moneenkin.

Mikäli tarvii lääkettä ahdistuksiin, paras olisi oikeat ystävät. Mistä niitä saa väsyneenä, jos ei jo ole, onkin vaikeampaa. Mistä?

Oltaisiinpa vastaanottavaisempia uusillekin kavereille, eikä mietittäisi kummallisuuksia jonkin luulon tai tiedon mukaan, tosiasiat uudesta tittavuudesta saattavatkin olla ihan muuta kuin ne ennakkoluulot. Positiivisiakin.

Sitten lyhyelle ajalle ahdistukseen bentsodiatsepiinit.

Mielialalääkkeitä syötetään ja syödään usein vuosikausia, eikä niitäkään voi lopettaa ilman vieroitusoireita.

Olen käyttänyt muutama vuosi sitten kahdenvuoden ajan. Paniikkiin, ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen. Auttoivat.

Vierailija kirjoitti:

Kokeillut. Tappavat myös positiivisia tunteita ja kyvykkyyttä moneenkin.

Mikäli tarvii lääkettä ahdistuksiin, paras olisi oikeat ystävät. Mistä niitä saa väsyneenä, jos ei jo ole, onkin vaikeampaa. Mistä?

Oltaisiinpa vastaanottavaisempia uusillekin kavereille, eikä mietittäisi kummallisuuksia jonkin luulon tai tiedon mukaan, tosiasiat uudesta tittavuudesta saattavatkin olla ihan muuta kuin ne ennakkoluulot. Positiivisiakin.

Sitten lyhyelle ajalle ahdistukseen bentsodiatsepiinit.

Mielialalääkkeitä syötetään ja syödään usein vuosikausia, eikä niitäkään voi lopettaa ilman vieroitusoireita.

Miten se ystävien olemassaolo auttaa ahdistukseen? Mulla oli ja on kyllä ihan oikeita ystäviä mutta silti aikoinaan kärsin ahdistuksesta. Ei kai ystävät voi olla vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä.

Ja riippuu ihmisestä ja mielialalääkkeestä voiko lopettaa ilman viekkareita, itselleni oli ihan helppo juttu.

Käytän kahta mielialalääkettä. Ekan alotin noin 8kk sitten joka auttaa myös nukkumaan. Lääkkeen alotuksen jälkeen oon nukkunu hyvin mutta mielialaa ei kohottanut yhtään, siksi sain myös toisen lääkkeen jota oon syöny nyt noin 4kk. Olo on paljon parempi, pystyn keskittymään asioihin, olen saanut perustunteet takaisin ja jopa jaksan tehdä kotityöt ja hakea töitä.

Suurinpiirtein kaikki kokeiltu. Hyi S... 2015 lopetin neuroleptit koska kone meinasi hajota. Ja kas, toimintakykyni palasi... En enää vain nuku ja syö, vaan olen mennyt harppauksella eteenpäin. 

Minä kiitän, itseäni.

En ole koskaan käyttänyt.

N48

Lasketaanko bentsot mielilääkkeiksi? Niitä on tullut käytettyä pelkästään, kaljan kanssa sekaisin, pajan kansa sekaisin sekä darraan ja laskuihin.

Olen käyttänyt mielialalääkkeitä joskus vuosia sitten. En muista tarkkaan, mihin vaivaan lääkkeet oli määrätty. Johonkin sosiaalisten tilanteiden pelkoon, autismiin liittyviin oireisiin ja vastaaviin.

Lääkkeet auttoivat, vaikka en silloin tajunnutkaan muutoksen johtuvan lääkkeistä. Lääkkeitä käyttäessäni olin kiinnostunut muistakin asioista kuin omista autistisista mielenkiinnonkohteistani. Olin tunteellisempi ja hellempi. Vastasin ihmisille, jos he kysyivät minulta jotain. Olin siis kaikin tavoin normaalimpi ihminen lääkkeiden kanssa kuin ilman lääkkeitä.

Perheeni kuitenkin suhtautui kielteisesti lääkitykseen, siksi lopetin lääkkeiden käytön. Lääkäri oli ollut vahvasti lääkkeiden kannalla, siksi lääkitys alunperin aloittetiin kielteisistä mielipiteistä huolimatta. Koska lähipiirini, nettikeskustelijat ja muukin ympäröivä yhteiskunta inhoavat lääkkeitä, en itsekään uskonut positiivisen muutoksen johtuvan lääkkeistä. Nyt myöhemmin olen kuitenkin tajunnut parantuneen tilanteeni olevan nimenomaan lääkkeiden ansiota.

Mitään sivuoireita lääkkeistä ei tullut alun lievää pahoinvointia lukuunottamatta. Mitään riippuvuusoireitakaan ei syntynyt. Monet sanovat lääkkeiden turruttavan tunteet, mutta minulla oli aivan päinvastoin. Olin tunteellisempi lääkkeiden ansiosta.

cipra kirjoitti:

Käytin. Olin hullun miehen kanssa. Ei auttanut. Lihoin, en tuntenut mitään. Söin joka ilta purkin jäätelöä että tuntisin edes jotain. Huusin ihan tosta noin vaan lapsille. Hirveetä myrkkyä

Eli sinä söit psyykelääkettä vaikka olit terve? Mutta miehesi mielenterveys ei ollut kunnossa ja hän ei ollut lääkityksellä? Mitä minä en nyt tajua tästä?

Syötkö esim. verenpainelääkettä vaikka sinulla ei ole verenpainetautia? Tai sytostaattia vaikka sinulla ei ole syöpää?

Miten ystävät auttavat?

Siten ainakin, että ilman ystäviä on vieläkin vaikeampaa. Nimenomaan ystävät. Ne jotka eivät katoa kun sinulla on ongelmia. Auttaa paljon enemmän kuin ilman ystäviä.

Kokemusta on. Jos ei ole, ei ehkä ymmärrä. Yksinäisyys tekee olosta vielä vaikeampaa. Vaikka olisi joskus hyvä päivä itsensä kanssa ja jaksaisi tehdäkin jotain, niin jos ei ole ketään seuraksi, se pahentaa oloa.

Istut yksin ja näet kun muut kulkevat autoillaan kuka mihinkin. Jonkun kanssa. Sinä mietit mitä tekisit. Yksin.

Auttaa ne ystävät jos niitä on. Itselle parempina päivinä.

Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt kahta lääkettä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Miten ystävät auttavat?

Siten ainakin, että ilman ystäviä on vieläkin vaikeampaa. Nimenomaan ystävät. Ne jotka eivät katoa kun sinulla on ongelmia. Auttaa paljon enemmän kuin ilman ystäviä.

Kokemusta on. Jos ei ole, ei ehkä ymmärrä. Yksinäisyys tekee olosta vielä vaikeampaa. Vaikka olisi joskus hyvä päivä itsensä kanssa ja jaksaisi tehdäkin jotain, niin jos ei ole ketään seuraksi, se pahentaa oloa.

Istut yksin ja näet kun muut kulkevat autoillaan kuka mihinkin. Jonkun kanssa. Sinä mietit mitä tekisit. Yksin.

Auttaa ne ystävät jos niitä on. Itselle parempina päivinä.

Juu, mutta ei voi ajatella, että en syö tarvitsemiani lääkkeitä koska ystävät kannattelevat minua ja parantavat minut. Ei se ole ystävien velvollisuus, tilapäisesti tottakai ystävä tukee, mutta jos kärsii ihan pitkäkestoisesta ahdistuksesta sairautena niin kyllä se vastuu omasta paranemisesta on ihan omalla itsellä (osittain myös hoitotaholla).

Olen ollut mielialalääkityksellä nyt kahdeksan vuotta eikä lopettamisesta ole puhettakaan. Kärsin pitkittyneestä vaikeasta masennuksesta, pakko-oireista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Lääkityksen ansiosta olen toimintakykyinen ja jaksan huolehtia itsestäni. Ilman lääkettä eristäydyn kotiini, jumitun asioihin, nukun vaan tai valvon ylettömästi, en syö enkä näe mitään toivoa tai tarkoitusta missään.

Ystävistä. Ei ystävien olemassaolo tietenkään lääkityksen tarvetta poista.

Joka tietää mitä on olla ilman ystäviä, lääkityksen kanssa tai ilman, tietää, että sosiaalisen elämän mahdollisuus parempina päivinä auttaa ja paljon.

Lääkitys auttaa, vaan ilman ystäviä, pysyt hengissä, mitä muuta teet?

Tutkimuksia on yksinäisyyden tuhoista. Lukekaa. Tai kokekaa, vaikken sitä toivokaan kenellekään.

Lääkkeet naamaan ja yksin istuskelemaan, ei auta.

Ystävistä. Aiheesta kommentoijilla taitaa olla niitä joitakin kavereita tai ystäviä lääkityksen lisäksi, jollei ymmärrä kuinka suuri merkitys ystävillä tai yksinololla on.

Onneksi on jos on! Ystäviä.

Olin aikanaan alkoholin ja mielialalääkkeiden kierteessä. Jätin alkoholin pois ja söin sen jälkeen vielä yhden kuurin (Venlafaxin) ahdistukseen, mutta en tullut siitä hullua hurskaammaksi. Tupakoinnin pois jättäminen paransi oloa entisestään.

M 42