Vanhempien naisten itsekeskeisyys ja itserakkaus

Perheettömien, iäkkäiden naisten osalta tuo on tavallaan ymmärrettävää. Koska puuttuu mahdollisuus lapsilla, lapsenlapsilla kehuskeluun, niin sitten se pitää korvata omalla tärkeydellä töissä/harrastuksissa jne. Toki väsyttävää se on jos koko ajan on kuunneltava

Tunnen paljon näitä tapauksia. Luulen että se on joku tapa mikä syntyy kun ihminen lähenee "viimeisiä vuosiaan". Tulee ehkä jokin tarve jättää itsestä jotain tarinoita jälkeen. Monilla mummoilla ja vaareilla on juuri tällainen tapa, kysyvät ehkä jonkun kysymyksen, mutta kysymyksen tarkoitus on johdattaa tarina heidän omaan elämäänsä.

Odotapas vaan, kohta jo itseäsikin koskee huomiosi...

Aika moni vanhus on pihalla omasta elämästään ja elämästä ylipäänsä. Sen heille sallin. Usein takana on ollut todella vaikea lapsuus, kyvyttömyys kohdata elämä rehellisesti, työn tai jonkun typerän harrastuksen kautta elämistä jne. Kukin tyylillään. Eipä heitäkään minun juttuni kiinnosta, joten miksi en heitä kestäisi? Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Minulla 55-vuotias tuttava, joka vetää kaikki puheenaiheet itseensä. Ei sellaista aihetta, ettei hän keksisi siitä aasinsiltaa itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni vanhus on pihalla omasta elämästään ja elämästä ylipäänsä. Sen heille sallin. Usein takana on ollut todella vaikea lapsuus, kyvyttömyys kohdata elämä rehellisesti, työn tai jonkun typerän harrastuksen kautta elämistä jne. Kukin tyylillään. Eipä heitäkään minun juttuni kiinnosta, joten miksi en heitä kestäisi? Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Minun tutuissani he eivät ole millään lailla vanhuksia, vaan ihan vireitä, osa työikäisiäkin. Mutta jostain syystä kaikki huomio on vedettävä aina itseensä.

Esim. ulkonäöllä kehuskeleminen, mikä on jo vähän kiusallista. Minusta tuntuu, että ulkonäöllä kehuskelua harrastavat teinipissikset ja sitten nämä yli 60-vuotiaat. Toki puhe on vähän erilaista, iäkkäät kehuvat miten "minua kehaistaan nuorekkaan näköiseksi, ei olisi kuulemma millään voinut arvata että olen kohta jäämässä eläkkeelle".... Tosiasiassa näyttävät tismalleen ikäiseltään....

Joku juttu siinä tulee, että kun se oma ns. seksuaalinen viehätys on mennyt, niin sitä on jotenkin muisteltava ja painotettava tosi paljon. Oma äitini ei tällaiseen sortunut (ainakaan minun kuullen), joten on aika hämmentävää kuunnella 60+ ikäisen miehenvalloituksia jostain muutaman vuosikymmenen takaa. Ja jotenkin seksuaalisesti itsekorostaen koko tarina. Pelottavimpia miesten kannalta ovat tietysti nämä kypsemmät naiset, jotka ihan pokerina yrittävät iskeä nuorempia miehiä... Pelottaviahan ne ovat tietysti naisillekin toisinpäin....

Olen yli 50 vuotias . Kyllä perheellisten kanssa puhe kääntyy aina lapsiin tai lemmikkieläimiin. Minulla ei ole kumpiakaan, joten minusta ei puhuta ja hyvä niin. Harrastuksista, matkoista tai ystävistäni ja sukulaisistani puhun vain jos erikseen kysytään. Luulenpa että ap on niitä ihmisiä, jotka haluavat puhua aina itsestään ja siksi eivät siedä itsensäkaltaisia ihmisiä.

Ihmisen perusluonne ei muutu. Kyllä nuo ihmiset ovat olleet samanlaisia jo kaksikymppisinä. Ja vastaavasti ne herttaisemmat luonteet ovat samanlaisia vielä eläkeiän kynnykselläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50 vuotias . Kyllä perheellisten kanssa puhe kääntyy aina lapsiin tai lemmikkieläimiin. Minulla ei ole kumpiakaan, joten minusta ei puhuta ja hyvä niin. Harrastuksista, matkoista tai ystävistäni ja sukulaisistani puhun vain jos erikseen kysytään. Luulenpa että ap on niitä ihmisiä, jotka haluavat puhua aina itsestään ja siksi eivät siedä itsensäkaltaisia ihmisiä.

Itse asiassa pidän toisten ihmisten keskeyttämistä ja päällepuhumista äärimmäisen töykeänä tapana. Siihen sorrun äärimmäisen harvoin, enkä varsinkaan keskeytä lapsia jotka kertovat innoissaan omasta asiastaan...

Itse asiassa olen aika usein viime aikoina seurannut keskustelua sivusta, koska tiedän kaavan. Esim. sukujuhlissa Täti X kertoo omia kuulumisiaan, johon ikääntynyt MinäItse rupeaa puhumaan päälle ja täti X hämmentyneenä hiljenee ja lopettaa oman asiansa. Kohta MinäItse kuulee Setä Yn kertovan tien reunassa olleista peuroista ja puhuu päälle kertoen hurjia tarinoita mökkitien varrella olleista eläinlaumoista.... Setä Y kuuntelee alistuneena, oma juttunsa jäi kesken.  Koko juhla jatkuu samalla lailla, itse keskityn kakun syömiseen :)

Tunnen myös nuorempia, joiden peruskeskustelutapa (tai siis monologi) on aina kääntää kaikki itseensä.

Olen kyllä huomannut, että joillakin 50+ naisilla (ehkä miehilläkin??) on tapana puhua nuoremmista jotenkin piiloväheksyvästi, korostaen sitä, että vain, koska ovat vanhempia, ovat sitä myötä myös automaattisesti henkisesti kypsempiä. Monet varmasti ovatkin, mutta ensimmäisenä ei tule mieleen nuo itsensäkorostajat.

Vanhempien naisten kohdalla tulee kuitenkin mieleen, olisiko heidät kasvatettu jotenkin huonoitsetuntoisiksi ja jonkin vanhan mallin naisen paikan tietäväksi. Sitten vanhempana jotkut patoumat alkavat purkautua.

Olin naimisissa diagnosoidun narsistin kanssa, ja hänen kanssaan "keskustelu" oli tuollaista mutta potenssiin kymmenen. Hän keskeytti, puhui päälle ja kehui itseään ja vähätteli muita. Onhan tuollaisen perustärkeilijänkin maailma aina jotenkin narsistisesti värittynyt. Mutta yleensäkään ihmiset eivät minusta nykyään pysty kauhean hyvin kuuntelemaan muita, en itsekään, tunnustan. Mutta mulla tuli kuuntelua liitossani mitta täyteen, joten kun joku alkaa pitää pitkiä omanapaisia puheita, kuuloni kytkeytyy pois päältä.