Onko lapsesi sanonut vihaanvansa sinua?

Minä olen sanonut äidilleni sen jälkeen kun hän löi minua.

-15v

Ovat sanoneet vihaavansa eivätkä halua tavata. Asuvat isänsä ja mummonsa kanssa vuorotellen. Ja kyllä, olen ihan sysipaska äitinä ja ihmisenä.

Olen teininä sanonut vihaavani äitiäni, jostain aivan naurettavasta syystä. Kuten etten saanut olla aamuneljään asti kylillä vaan kotiintuloaika oli puoliltaöin. Eiköhän äitini tiennyt, että murrosikä hormoneineen se tyttöä kiukuttaa. Olemme kuitenkin aina olleet hyvissä väleissä, kuten yhä vieläkin :).

Näin jälkikäteen (äiti olen nykyään itsekin) kyllä harmittaa, että tuollaisia on tullut huudeltua.

Jäin oikein miettimään... ei ole.

Olen kyllä pilannut hänen elämänsä jne, mutta vihattu ei ole. Vaihe kesti nelivuotiaasta kymmenvuotiaaksi, sitten me vanhemmat erosimme ja kaikki nämä kirkumiset ja huudot jäivät kertalaakista pois.

Onpa tuo kuultu meilläkin. Mutta sitä en tässä tajua, että seitsemästä yksi on tuon sanonut, miksi ei muutkin jos olen äitinä täysin epäonnistunut. Tätä vihaajaa en ole kyllä seitsemään vuoteen nähnytkään, joten kai se sitten vihaa oikein sydämensä pohjasta. Että olen sitten se huono äiti, perijuuria myöten.

Kasvukipuja. Ihan normaalia. Lapsi ei tunnista vielä tunteita ja hän ei vihaa sinua vaan sääntöjäsi. Rajat on kuitenkin rakkautta. Ei ole normaalia jos lapselle ei aseta rajoja eikä olisi normaalia jos lapsi ei niitä koittaisi rikkoa tai arvostella niiden laatijaa. 

Omat lapset on vielä pieniä, mutta joskus saattaa tulla tuo päivä että lapsi sanoo sammakoita, voi kauhistus. 

Viha on kuitenkin vahva tunne, kaikki aikuisetkaan ei tunnu ymmärtävän mikä on vihaa ja mikä pettymystä, mikä katkeruutta, sääliä.. Onhan näitä! Oleellista ei ole se huudetaanko vaan mitä huudetaan, ihan samanlailla oleellista ei ole että pysyy aina hiljaisena ääneltään vaikka sisällään onkin sitten solmussa eikä käsitä omia, saati muiden tunteita. Näitä on aikuisillakin! 

Kannattaa pysyä siinä omassa kannassaan ja tottakai aina kun lapsi oppii jäsentää asioitaan, voisi itse tulla myös lasta vastaan ja uskoa hänen kasvaneen. Silloin voisi joustaa ja tästäkin jutella lapselle, näin teille muodostuu yhteisymmärrys ja opitte toisianne. Ei se sinun lapsi ole ihmisenä valmis kun täyttää 18, kuten et sinäkään ole valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa tuo kuultu meilläkin. Mutta sitä en tässä tajua, että seitsemästä yksi on tuon sanonut, miksi ei muutkin jos olen äitinä täysin epäonnistunut. Tätä vihaajaa en ole kyllä seitsemään vuoteen nähnytkään, joten kai se sitten vihaa oikein sydämensä pohjasta. Että olen sitten se huono äiti, perijuuria myöten.

Jos toi on totta, niin kannattaa miettiä miten on lapset kasvattanut ja miten ne muutkaan lapset jaksaa. Se että yksi sanoo vastaan, voi tarkoittaa että ne loput lapset on kasvaneet kilteiksi ja unohtaa omat tarpeet ja halut. Ei sekään ole kasvatuksen tarkoitus. Kiltin lapsen syndrooma on myös paha asia.

Ei, kerran sanoi että olen tyhmä jonka jälkeen itki lohduttomasti huonosta omastatunnosta ettei tarkoittanut.

Rauhoittelin että en loukkaantunut.

Sanoin omalle äitilleni teininä vihaavani ja käskin tappaa itsensä. Äitini oli ajoittain melko surkea tehtävässään ja alkoholi oli tärkeämpää. Nykyisin olen kuitenkin hyvissä väleissä enkä todellakaan vihaa vanhempiani vaikka he eivät ole osanneet olla normaaleja vanhempia.

Kohta aikuinen lapseni ei ole ikinä sanonut minulle yhtään pahaa sanaa. Olen todella kiitollinen, että olen saanut noin ihanan lapsen.

Hävisikö mun kommentti missä kerroin lapseni haukkuneen minua sanoilla jotka vihjaavat maksullinen naisen eri nimikkeitä, sanonut minun olen fyysisesti isokokoinen, sanonut että haluaisi minun olevan ajasta ikuisuudessa?

Käytin oikeita termejä, mutta en tiedä oliko ne jollekin uhkaksi (poistettu viesti asiattomana), vai onko täällä automaattinen moderaattori kun poistaa nuo sanat?

Vastasin vielä että olen huono äiti, olen kasvattanut lapseni tilaan jossa hän sanoo noita asioita toisille.

Ja ei, en ole ylpeä, olen äärettömän surullinen.