Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö kauheampaa ihmiskohtaloa?
11.06.2017 |
Sairastuin lapsena sairauteen, joka voi edetä jossain kohtaa kuolemaan. Vanhempani kuolivat nuorina; isä ensin ja äiti muutama vuosi sitten. Sisaruksia ei ole. Sukulaisia on mutta eivät välitä. Edellinen mies ei halunnut lapsia. Nykyiselle miehelle odotan lasta mutta parisuhde on yllättäen helvettiä. Tämä johtuu miehen äidistä, joka otti minut raskaaksi tulon jälkeen silmätikukseen. Vahtii koko ajan mitä teen ja syön ym. ja on sisustanut jo vauvalle huoneen hänen asuntoonsa, koska kuulemma parempi olla siellä paljon kuin koko ajan meillä kotona. Ei luota, että osaan huolehtia. Mies vain ihailee huolehtivaista äitiään. Lapsi jää sairauteni vuoksi luultavasti ainoaksi. Sairauden vuoksi myös työkykyni on heikentynyt. En ole koskaan ollut vakitöissä. Ystäviä oli joskus mutteivät pidä yhteyttä enkä minäkään jaksa kohta enää yksipuolista ystävyyttä.
Alan olla aivan loppu. En voi jäädä yksinhuoltajaksi koska minulla ei olisi turvaverkkoa, ei ketään apuna. Olen aina pyrkinyt olemaan positiivinen ja iloita pienistä jutuista mutta nyt taakka alkaa olla liian suuri. Varsinkin kun olen aivan yksin, miehestä ei ole tukea vaikka suhteemme alussa olikin ihana. En usko, että jaksan enää pitkään... tiedättekö ketään joka tällaisesta olisi yksin pystynyt taistelemaan?
Ja ei ole provo, olisikin.............
Kommentit (29)
Älä typerästä anopista välitä vaan pidä puolesi! Mullakin on sellainen joka sekaantuu kaikkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on hyvä, kun kukaan ei tunne niin voi tehdä mitä tahansa. Ei tarvitse miettiä mitä tutut ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvä, kun kukaan ei tunne niin voi tehdä mitä tahansa. Ei tarvitse miettiä mitä tutut ajattelee.
Päinvastoin pelkään ihmisten pitävän minua tosi säälittävänä tapauksena kaiken kokemani takia, vaikka en niille mitään ole voinutkaan :( -ap
Koeta ottaa se positiivisesti.
Hyvähän se on että huolehtii. Älä oo niin ylpiä.
Pitää myös osata ottaa apua vastaan.
Anopit on mitä ovat, mutta yritä ottaa rennosti ja "korvasta sisää toisesta ulos" asenteella. Anoppisi toivottavasti on teidän tukena ja voi olla ajattelemattomuuttakin, että sanoo/tekee liikaa asioita. Suosittelen pyrkimään siihen, että olisitte samalla puolella.
Voit myös neuvolassa puhua asiasta, että ei ole tukiverkostoa. Perhetyöntekijät ovat juuri näitä tilanteita varten. Tukemassa perheitä. Voit myös alkaa käymää esim. Seurakunnan järjestämissä kerhoissa, joissa tapaat muita äitejä ja lapsia. Älä jää yksin. Voimia ja ihania hetkiä pienokaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sairautesi vaan ole perinnöllinen? Lasten hankintaa kannattaa miettiä tuolloin tarkasti, jos tauti on tunnettu, etenevä ja vie aikaiseen hautaan...
Miksi mukavilla ja positiivisilla ihmisillä ei ole koskaan kunnollisia ystäviä ja tukiverkkoa? Jotenkin outoa, kun minulla aika lailla tavallisella suomalaisella on kymmenkunta sellaista kaveria, jonka kanssa rupatella ja kerätä voimia ja jotka auttavat vaikka muutossa tms. Ystäviäkin on muutama, heidän kanssaan voi jakaa kaiken.
Eli voisiko edes joskus syynä ystävättömyyteen olla ap itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna Miettisen tarkasti eroa. Mikäli miestäsi rakastat. Ehkä anoppi ajan myötä rauhoittuu, löydätte tavan olla yhdessä.
Tiedän kauheampiakin kohtaloita. Mutta vertaileminen on mielestäni tyhmää. Elämä on sellaista, että vaikka suurin osa ihmisistä pääsee aika vähällä suurimman osan aikaa, niin joskus kaikki vastoinkäymiset joihin ei itse voi vaikuttaa pakkautuu samalla ihmiselle, tai hyvin lyhyen aikavälin sisään. Siinä sitten kestävyyttä tosiaan koetellaan. Mutta älä anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki päin per**ttä ja lapsi kehiin?! Ihmisten logiikka on joskus käsittämätöntä.
Miksi halusit lisääntyä jos sinulla on jokin vakava sairaus joka johtaa kuolemaan. Vai onko elinajan ennusteesi kuitenkin esim.30 vuotta vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asut? Itsellänikään ei ole pahemmin ystäviä..
Vierailija kirjoitti:
Älä typerästä anopista välitä vaan pidä puolesi! Mullakin on sellainen joka sekaantuu kaikkeen
Kirjoitat vain jo tässä vaiheessa säännöt omalta osaltasi puhtaaksi ja pidät niistä kiinni. Tulee varmaan "hirveitä loukkaantumisia", murjotuksia ym. manipulointeja, ja mieskin asettuu mammansa puolelle, mutta kun tiedät niitä odottaa ja puskea myrskyn läpi, niin jossain vaiheessa pitäisi seestyä. Älä selittele tekemisiäsi anopille, vaan toteat vain, että minä päätän näistä asioita, ja jankkaamisen jatkuttua kenties, että "Sinä ajattelet noin (piste".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän montakin kamalampaa ihmiskohtaloa!
Tiedän pienen 6v pojan, jonka vanhemmat ja pikkusisko kuolivat kolarissa.
Tiedän miehen, jonka vaimo, lapset ja vanhemmat kuolivat tsunamissa.
Tiedän miehen, jonka vaimo ajoi rekan alle perheen lapset mukanaan.
Tiedän naisen, jonka lapset lähtivät pyöräilemään ja rattijuoppo ajoi lasten päälle.
Ja sitten olet sinä, jolla on kamala anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Anopit on mitä ovat, mutta yritä ottaa rennosti ja "korvasta sisää toisesta ulos" asenteella. Anoppisi toivottavasti on teidän tukena ja voi olla ajattelemattomuuttakin, että sanoo/tekee liikaa asioita. Suosittelen pyrkimään siihen, että olisitte samalla puolella.
Voit myös neuvolassa puhua asiasta, että ei ole tukiverkostoa. Perhetyöntekijät ovat juuri näitä tilanteita varten. Tukemassa perheitä. Voit myös alkaa käymää esim. Seurakunnan järjestämissä kerhoissa, joissa tapaat muita äitejä ja lapsia. Älä jää yksin. Voimia ja ihania hetkiä pienokaisen kanssa.
Paljon on paikkakunnasta varmaan kiinni mitä palveluita perheille on tarjolla, mutta mä olen ainakin positiivisesti yllättynyt meidän kunnan tarjoamista vertaistuki/perhetyöstä. Toivottavasti myös teidän kunnalla ois hyviä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi mukavilla ja positiivisilla ihmisillä ei ole koskaan kunnollisia ystäviä ja tukiverkkoa? Jotenkin outoa, kun minulla aika lailla tavallisella suomalaisella on kymmenkunta sellaista kaveria, jonka kanssa rupatella ja kerätä voimia ja jotka auttavat vaikka muutossa tms. Ystäviäkin on muutama, heidän kanssaan voi jakaa kaiken.
Eli voisiko edes joskus syynä ystävättömyyteen olla ap itse?
No hienoa, kun sulla on noin hieno tilanne. Ei taida nyt auttaa ap:tä sun ystävät. Joskus sitä vaan erkaantuu ystävistä eri elämäntilanteista johtuvista syistä. Ei sais tapahtua, mutta jokaisella meistä on omat työnsä, opiskelut, lapset, sairaudet yms. Mikä ajaa siihen ettei olla yhteyksissä usein. Sitä huomaakin olevansa yksin.
Tiedän paljon pahemman kohtalon joten älä valita.
Anoppi aisoihin.
On niitä pahempiakin kohtaloita mutta jokaiselle se oma voi olla se pahin koska sitä elämää on elettävä.
Kävikö tässä niin että liian nopealla aikataululla laitettiin lapsi alulle.
Mikähän se sinun sairautesi on? Jokainen meistä kuolee joskus myös se anoppi.
Puhu neuvolassa ongelmistasi, tarvittaessa saat tukea. Älä luovuta lasta anopille.
Anoppi olisi voinut auttaa sisustamaan teidän kotiin lastenhuonetta. Ymmärrän tuohtumuksen että koet että lapsesi ollaan viemässä mutta älä anna sen tapahtua.
Ole mahdollisimman hyvä äiti lapsellesi, älä anna hoitoon ja yökylään. Imetä pitkään (noin vuosi) niin se mahdollistuu, saat luotua vauvaan hyvän ja kiinteän suhteen. Näytä kaikille että pärjäät.
Äitiä ja vastasyntynyttä ei saa erottaa jos äiti on kykenevä hoitamaan pienokaista.
Jos koet ettet pysty miehen kanssa jatkamaan niin mene ensi- ja turvakotiin. Googlettamalla löytyy tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mukavilla ja positiivisilla ihmisillä ei ole koskaan kunnollisia ystäviä ja tukiverkkoa? Jotenkin outoa, kun minulla aika lailla tavallisella suomalaisella on kymmenkunta sellaista kaveria, jonka kanssa rupatella ja kerätä voimia ja jotka auttavat vaikka muutossa tms. Ystäviäkin on muutama, heidän kanssaan voi jakaa kaiken.
Eli voisiko edes joskus syynä ystävättömyyteen olla ap itse?
No hienoa, kun sulla on noin hieno tilanne. Ei taida nyt auttaa ap:tä sun ystävät. Joskus sitä vaan erkaantuu ystävistä eri elämäntilanteista johtuvista syistä. Ei sais tapahtua, mutta jokaisella meistä on omat työnsä, opiskelut, lapset, sairaudet yms. Mikä ajaa siihen ettei olla yhteyksissä usein. Sitä huomaakin olevansa yksin.
Suurin osa ei erkaannu ystävistään, koska ystävyys on jotain sellaista, mikä säilyy elämäntilanteista huolimatta. Tosin kun on konmaritettava kavereita, niin ap:n tapaiset valittajat lähtevät ensimmäisenä.
Alue: Aihe vapaa
Terapiasta olisi varmasti iso apu sulle!