Miehelle ei kärsi sanoa mitään.. ei mistään saa huomauttaa!

Miehen motto: vain sinä teet väärin.

Pidän hänen käytöstään ärsyttävänä.

Seuraavalla kerralla ajellessasi nurmikkoa voitkin silputa miehesi vaatteet vahingossa. Hupsista.

Tyypillistä. Kaikki otetaan valittamisena. Jos esim kysyn mieheltä "niin koska ajattelit laittaa sen kaiteen?" ihan vaan että tiedän koska hän tekee sen, etten sovi mitään muuta silloin, niin vastaus on "laitan kun laitan!!" tosi rasittavaa, itse ei voi mitään suunnitella.

Olisit jättänyt sen sähkölaitteenkin sinne. Siinäpä oppisi.

Vierailija kirjoitti:

Olisit jättänyt sen sähkölaitteenkin sinne. Siinäpä oppisi.

Olisi pitänyt.

Tietäisittepä paljonko sillä on keskeneräisiä "projekteja" ja siellä missä jotain projektiaan tekee niin työkalut jne. tippuu siihen paikkaan ja projekti jatkuu ehkä huomenna, tai sit viikon päästä, ensi kesänä tai kahden vuoden päästä.

Eräs kesä alkoi rakentamaan terassia taloomme. Pyysin isäni avuksi ja se piti sellaista komentoa yllä että terassi valmistui. Mies vaan pohti asioita ja mikään ei edistynyt. Ymmärtäs jo ettei ole mikään raksa-reino.

Ap

Miehet on miehiä ja naiset on naisia, pitää osata erottaa tämä asia.

Niin ja vaikea kuvitella että sitä häiritsisi kierrätyskamat mun autossa. Näkisittepä sen karkkipaperi, jätskipaperi, tölkki, pullomäärän sen autossa.

Perkele.

Ap

Hetken jo luulin kirjoittaneeni aloituksen itse :)

Oma mies, rakas ja ihana, mutta käyttäytyy samoin kuin aloittajan. Lisäksi hän on tosi tarkka siisteydestä ja hanakka sanomaan, jos joku muu jättää laittamatta tiskit koneeseen / roskapussin viemättä / suihkun lattian kuivaamatta... Mutta siivoaako itse jälkensä heti? Tuskin ikinä!

Nyt olen katsellut olohuoneen pöydällä olevia likaisia astioita koko viikonlopun. Periaatteesta en siivoa niitä. Kun ehkä illalla kehotan miestä viemään ne tiskikoneeseen, tiedän vastauksen olevan Joo joo, sitten kun KERKIÄN!

Ja aamulla komensi lasta, joka oli jättänyt juomalasin tiskipöydälle eikä ollut laittanut sitä tiskikoneeseen.

Miksi? Osaisiko joku psykologi kertoa?

Pääset herkkänahkaisesta miehestä helposti eroon. Toista on kun on tuommoinen työkaveri jolle ei saa keskeneräisistä ja muita viivyttävistä asioista sanoa. Eikä viitteis pomollekaan koko aika olla vihjailemassa toisen tekemättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Hetken jo luulin kirjoittaneeni aloituksen itse :)

Oma mies, rakas ja ihana, mutta käyttäytyy samoin kuin aloittajan. Lisäksi hän on tosi tarkka siisteydestä ja hanakka sanomaan, jos joku muu jättää laittamatta tiskit koneeseen / roskapussin viemättä / suihkun lattian kuivaamatta... Mutta siivoaako itse jälkensä heti? Tuskin ikinä!

Nyt olen katsellut olohuoneen pöydällä olevia likaisia astioita koko viikonlopun. Periaatteesta en siivoa niitä. Kun ehkä illalla kehotan miestä viemään ne tiskikoneeseen, tiedän vastauksen olevan Joo joo, sitten kun KERKIÄN!

Ja aamulla komensi lasta, joka oli jättänyt juomalasin tiskipöydälle eikä ollut laittanut sitä tiskikoneeseen.

Miksi? Osaisiko joku psykologi kertoa?

Mies ei pidä vaimoa ja lapsia yhtä arvokkaana kuin itseään. Huono juttu.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Hetken jo luulin kirjoittaneeni aloituksen itse :)

Oma mies, rakas ja ihana, mutta käyttäytyy samoin kuin aloittajan. Lisäksi hän on tosi tarkka siisteydestä ja hanakka sanomaan, jos joku muu jättää laittamatta tiskit koneeseen / roskapussin viemättä / suihkun lattian kuivaamatta... Mutta siivoaako itse jälkensä heti? Tuskin ikinä!

Nyt olen katsellut olohuoneen pöydällä olevia likaisia astioita koko viikonlopun. Periaatteesta en siivoa niitä. Kun ehkä illalla kehotan miestä viemään ne tiskikoneeseen, tiedän vastauksen olevan Joo joo, sitten kun KERKIÄN!

Ja aamulla komensi lasta, joka oli jättänyt juomalasin tiskipöydälle eikä ollut laittanut sitä tiskikoneeseen.

Miksi? Osaisiko joku psykologi kertoa?

Sen kun tietäisi.

Omalla miehelläni on ainakin sellainen äiti, joka varmasti mukisematta siivosi lastensa jäljet aikoinaan, sieltäkö se malli tullut sitten?

Ei tosiaan voi sanoa mitään. Kerrankin mainitsin että voisi laittaa pyykit narulle kun näkee varmasti että kone on pessyt ja ne on siellä märkinä. Jotenkin se keskustelu sitten siirtyi siihen kuinka minäkään en ikinä mitään .. ja pyydän aina perusteluja. Milloin olen jättänyt tekemättä ja miksi hän ei ole sanonut asiasta silloin. Se saa kyllä miehen suun tukkoon. "No en mä nyt muista milloin mut sä et IKINÄ ja sä AINA ja sä et KOSKAAN .. blaa blaa blaa".

Hirvee tarve saada aina syyllinen jostain muusta. On tässä muutakin, kireet välit ja historiassa painolastia vaikka muille jakaa, koko ajan tässä ajaudumme erillemme ja tilanteeseen kun ei edes kiinnosta ... eroa harkitsen vakavasti. Ihan kaikista muistakin syistä.

Pääsisi mies leikkimään marttyyria oikein tosissaan. "Kun en mä mitään mutta se eukko....!"

Hohhoijaa.

Ap

Onko pakko nalkuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Hetken jo luulin kirjoittaneeni aloituksen itse :)

Oma mies, rakas ja ihana, mutta käyttäytyy samoin kuin aloittajan. Lisäksi hän on tosi tarkka siisteydestä ja hanakka sanomaan, jos joku muu jättää laittamatta tiskit koneeseen / roskapussin viemättä / suihkun lattian kuivaamatta... Mutta siivoaako itse jälkensä heti? Tuskin ikinä!

Nyt olen katsellut olohuoneen pöydällä olevia likaisia astioita koko viikonlopun. Periaatteesta en siivoa niitä. Kun ehkä illalla kehotan miestä viemään ne tiskikoneeseen, tiedän vastauksen olevan Joo joo, sitten kun KERKIÄN!

Ja aamulla komensi lasta, joka oli jättänyt juomalasin tiskipöydälle eikä ollut laittanut sitä tiskikoneeseen.

Miksi? Osaisiko joku psykologi kertoa?

Keittiöpsykologina arvaan, että miehillä on joku kuvitelma että he ovat maailman napa, heillä on aina oikeus ja syy kaikkeen, heidän ei tarvitse noudattaa sääntöjä eikä ottaa huomioon muita tai kuulla "nalkutusta", mutta heillä on oikeus ja velvollisuus valvoa muita ja huomautella asioista toisille. Noilla miehillä siis taitaa olla jokin kuvitelma omasta erityislaadusta.

Näille miehille kannattaa huomauttaa että nykyisin eletään tasa-arvossa ja lapsille paras esimerkki on vanhempien tapa toimia, ei se että karjahtaa jostain lapsen jättämästä lasista vaan se että se isukki ihan itsekin korjaa ne omat jälkensä.

Jos puhuminen ei vaikuta, sitten pitää ottaa järeämmät aseet esiin. Voi esimerkiksi ruveta pitämään blogia "Mieheni jälkeensä jättämät tavarat" ja siihen sitten päivittää vaikka ne nurmikolla lojuvat laitteet ja vaatteet ja keittiönpöydälle jääneet ruoka-astiat. Kannattaa merkitä tarkkaan päivämäärä ja kellonaika. Tilanteesta voi sitten ottaa tietyin aikavälein uusintakuva ja lisätä napakan kommentin: "Vaatteet ja sähkölaitteet ovat lojuneet numrikolla nyt 14 päivää, tällä hetkellä sataa" tai "Keittiönpöydälle jääneeseen astiaan on jo alkanut muodostua hometta", jne.

Sopivassa tilanteessa sitten näyttää blogin miehelleen ja katsoo vilahtaako korvien välissä mikään ymmärrys.

Meillä on sama asenne, suuttuu heti jos jostain pienestä asiasta sanoo (hän kyllä jaksaa huomautella kärkkäästi jos vaikka tiskiharja on "väärässä" paikassa) tai kysyy asiaa, joka ei ole sillä hetkellä olekaan mieluinen.

Esim. Yhteinen auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Ei mihinkään korjaajalle kannata viedä, kun pystyy ite korjaamaan ja tulee halvemmaksi, kuulemma. Aina kauhea riitä kun kysyin koska sen sitten vois korjata. Enkä kysellyt kovin usein (juuri tuon riitelyn vuoksi). Ja jos sanoin että vien sen nyt vaan korjaajalle, niin riita aina siitäkin. Yli vuosi meni kun sai sen korjattua, ostin itelleni jo oman autonkin siinä.

Toinen on tuo meidän kuisti, jota mies rakentaa ystäväni kanssa. Ystävä kyselee minulta, koska jatkettaisiin, mies suuttuu aina kun kysyn koska olisi tarkoitus taas rakentaa tai koska olisi aikaa. Nyt on töitä, ei pysty. Nyt on vapaa, ei jaksa. Loma, liian kuuma jne. Mutta hirveä riita aina. Kolmas vuosi menossa siinä rakennuspuuhassa, viime vuonna ei tapahtunut siinä muuta kuin että maalailin sen mitä maalattavissa oli. Mutta any day now..

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli jättänyt viikolla jo pihalle työkamat ja jotain vaatetta, keskelle nurtsii ja siellä ne on olleet vuoroin paahteessa ja vuoroin sateessa.

Oon niitä siinä kattellu, yhen sähkölaitteen vein suojaan jo. Sanoin sit tänään asiasta ja vastaus oli "no minäpä VIEN, ite jätät aika autoon kierrätykseen menevät ja jäkäti jäkäti"

Niin, kyllä. Jätän. Autoon jolla ajelen itse. Ei miehen siitä tarvitse huolehtia.

Tuossa nurtsilla noi kamat vaan menee paskaks, ja roskiakin oli siinä niin ei kivan näköisyä. Miehellä tapana jättää asioita levälleen, vaivihkaa siivoilen pois ei mies sitä varmaan edes tajua.

Nyt vituttaa!

Miks pitää aina hyökätä tolleen. Jos sitä ne kierrätykseen menevär kamat häiritsee miksi HÄN EI OLE sanonut asiasta aiemmin. Mutta nyt kun itse sanoin toisesta asiasta, hyökkäsi heti verbaalisesti mäkättämään kuin mikäkin ...

Ärsyttää .

Jos mies ei halua että sinä huomauttelet asioista, niin ÄLÄ huomauttele! Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää! Älä huomauttele! Se suuttuminen johtuu ihan siitä, kun sinä et sanomisesta huolimatta usko! Ihan asiastahan tuo hyökkää! Jos kamat seisoo pihalla ja menee pilalle, anna mennä! Kyllä se siperia opettaa, jos tarvitsee uusia ostaa sen tähden että meni vaikka työkalut pilalle. Sinä tässä olet ongelma, ei mies!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama asenne, suuttuu heti jos jostain pienestä asiasta sanoo (hän kyllä jaksaa huomautella kärkkäästi jos vaikka tiskiharja on "väärässä" paikassa) tai kysyy asiaa, joka ei ole sillä hetkellä olekaan mieluinen.

Esim. Yhteinen auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Ei mihinkään korjaajalle kannata viedä, kun pystyy ite korjaamaan ja tulee halvemmaksi, kuulemma. Aina kauhea riitä kun kysyin koska sen sitten vois korjata. Enkä kysellyt kovin usein (juuri tuon riitelyn vuoksi). Ja jos sanoin että vien sen nyt vaan korjaajalle, niin riita aina siitäkin. Yli vuosi meni kun sai sen korjattua, ostin itelleni jo oman autonkin siinä.

Toinen on tuo meidän kuisti, jota mies rakentaa ystäväni kanssa. Ystävä kyselee minulta, koska jatkettaisiin, mies suuttuu aina kun kysyn koska olisi tarkoitus taas rakentaa tai koska olisi aikaa. Nyt on töitä, ei pysty. Nyt on vapaa, ei jaksa. Loma, liian kuuma jne. Mutta hirveä riita aina. Kolmas vuosi menossa siinä rakennuspuuhassa, viime vuonna ei tapahtunut siinä muuta kuin että maalailin sen mitä maalattavissa oli. Mutta any day now..

Asumme omakotitalossa. Nyt alkoi kolmas kesä, jolloin voisi (ja pitäisi!) hoitaa yksi asia, johon omat fyysiset voimani eivät riitä.

Ensimmäisenä kesänä ei tullut hoidettua "kun eihän sillä nyt kiire ole". Viime kesänä mies oli työtön, eli aikaa oli, mutta ei tehnyt sitä hommaa (eikä mitään muutakaan), kun "v-tutti koko ajan". Nyt miehellä on työ, mutta työpäivinä se ei jaksa ja vapaapäivinä "pitää ottaa rennosti".

Kokeiltu on sitäkin, että ehdotin, että mun sukulaismies tulisi hoitamaan (kauhea riita) tai ostaisin vaikka ihan omalla rahalla ammattimiehen sen tekemään (kauhea riita).

Näyttää jo siltä, ettei mitään tapahdu tänäkään kesänä. Kohta alkaa jo talon arvo alentua sen takia, prkl.

Samaa settiä oli täälläkin, ja aina sitä iänikuista "kyllä sinäkin silloin kerran" -ulinaa. Paras oli, kun esimerkkinä jolloin minäkään en jotain asiaa ollut tehnyt oli kerta jolloin en kyennyt tekemään hommaa loppuun koska (yksinäni kahden hengen hommaa tehdessäni, kun mies vaan ei jaksanut taaskaan osallistua) olin kaatunut ja murtanut pari kylkiluuta. Juu, en tehnyt loppuun kun piti lähteä ensiapuun. Omien kiireidensä kanssa painiskeleva naapurihan (joka oikeasti ei olisi ehtinyt muiden ihmisten hommia hoitamaan, mutta oli niin mukava että repesi sitten meitäkin auttamaan) siinä sitten saatiin apuun säälipisteillä ja patalaiska mieskin hetkeksi ryhdistäytyi kasvojen menetyksen uhan alla. Ja tätä tilannetta sitten roikutettaan minun ylläni tilanteena jolloin minäkin jätin jotain kesken. Noh, erohan siitä tuli, tämä luonteenpiirre osasyyllisenä ratkaisuun, ja kyllä on ollut huomattavasti helpompaa ihan ilman sitä äijää. Kyllähän tuo valittaa pitkin kyliä miten pirttihirmu jätti ihan ilman mitään syytä, mutta valittakoon. Toimii varmaan lapatossun karkoiteena nuo jutut, ettei kukaan vastaava laiskamato tule turhaan vikittelemään.

Meillä on öljykattila vuosimallia -62, mies osti uuden toissa syksynä. Silloin sitä ei voinut vaihtaa, kun ilmat kylmeni. Uusi jäi ulos, kun ei mahtunut talliin.

Viime kesänä ei saanut aikaiseksi. Aina joku syy kaverille ei sopinut, liian kuuma, töissä kiire jne. Saas nähdä miten tänä kesänä käy, huoh. Tuo on vain yksi esimerkki.

Kyllä näitä oman elämänsä Uuno Turhapuroja riittää. Meillä syytetään nalkuttamisesta jos yrittää tiedustella tekemättömien pientenkin hommien aikatauluja. Ja todellakin kauniisti ja rakentavastikin kysyttäessä.

Hyi hemmetti millaisia vässykkämiehiä!  Noista kannattaa hankkiutua eroon ja heti.

Sitten kun tulevat miesten vaihdevuosiin niin niistä kehittyy oikeita

ankeuttajaperkeleitä.