Muutetaan kauemmaksi miehen äidistä ja anoppi haluaa vahtia muuttoa

Konmarittava miniä ei ole kaikkien mieleen. Ei tunnu hyvältä nähdä oman lapsensa tärkeitä leluja ja lahjoja kirppiksellä.

On siinä mielessä, että kotimme rajoja ei kunnioiteta. Ja meillä käydessä kytätään, että "tuossa on se minun antamani sejase. Missäs on sejase, eikö se kelvannutkaan?"

Ei helvetti. Onko teillä yhteisiä lapsia?

siis on antanut lahjoja ja nyt niitä haluaa takas? Vai on antanut lainaan käyttöönne tavaroita?

Tuollainen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"-asenne on just noin. Annan sulle jotain, mutta silloin mulla on valta sinuun ja luovutit päätäntävaltasi ja itsenäisyytesi minulle. Huh. Hyvä että pääsette pois!

Vierailija kirjoitti:

Konmarittava miniä ei ole kaikkien mieleen. Ei tunnu hyvältä nähdä oman lapsensa tärkeitä leluja ja lahjoja kirppiksellä.

Hah. Ei ole siitä kyse. Ei oltais niitä myyty. Vaan pidetty edelleen käytössä ja tallessa.

Jos ei oltais tarvittu, oltais palautettu hamstraavalle anopille. En tosin omia tai lasten tavaroita antais hänelle hamstraukseen. Ihan kenelle tahansa muulle.

Lahjat on annettu omaksi, lainat vaan lainaksi. Eikö miehelläsi ole mitään mieltä tilanteeseen? En ymmärrä tätä miksi miniän pitäisi tämmöinen tilanne hoitaa, eikö poika sano äidilleen mitään?

Onnittelut kun pääset tuollaisesta sekopäästö kauemmaksi!

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että kotimme rajoja ei kunnioiteta. Ja meillä käydessä kytätään, että "tuossa on se minun antamani sejase. Missäs on sejase, eikö se kelvannutkaan?"

Voi kamala, mutta kiitos "vertaistuesta".

Lapsille pitää siis opettaa, että älkää ottako anopilta mitään vastaan... no ei sentään, tiedän, että kaikki anopit eivät ole tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa takaisin kaikki tavarat, mitkä on antanut kotiimme käyttöön, ml. joululahjat ja miehen lapsena lahjaksi saadut lelut, astiat tms... OK. Mutta ärsyttää, kun pitää olla tarkkana, että mukaan ei lähde minun tai lasteni tavaroita. Ja ei, en enää koskaan ota häneltä mitään vastaan. Vaikka tavarat ovat olleet tarpeellisia ja käytössä, niin silti niissä on ollut aina leima: anopin.

Vähän tietysti nyt harmittaa, kun pitää alkaa hankkia alusta asti ihan perustavaroita ja -huonekaluja.

Emmekä ole mieheni kanssa eroamassa. Mies lähtee mukana. Olisiko hänetkin pitänyt palauttaa?

Kiitos ja anteeksi.

Onko muilla tällaista?

Ei anopilla ole oikeutta vaatia mitään takaisin. Lahja on lahja ja omistusoikeus on silloin siirtynyt lahjansaajalle. Miehen lapsena saamat lahjat kuuluvat miehelle, eivät anopille. Käske sen suksia kuuseen.

Kuinka lapasia te olette?

Uusi osoite luovutsukieltoon ja puhelinnumerot myös,anoppihan on ihan selkeästi p-häiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa takaisin kaikki tavarat, mitkä on antanut kotiimme käyttöön, ml. joululahjat ja miehen lapsena lahjaksi saadut lelut, astiat tms... OK. Mutta ärsyttää, kun pitää olla tarkkana, että mukaan ei lähde minun tai lasteni tavaroita. Ja ei, en enää koskaan ota häneltä mitään vastaan. Vaikka tavarat ovat olleet tarpeellisia ja käytössä, niin silti niissä on ollut aina leima: anopin.

Vähän tietysti nyt harmittaa, kun pitää alkaa hankkia alusta asti ihan perustavaroita ja -huonekaluja.

Emmekä ole mieheni kanssa eroamassa. Mies lähtee mukana. Olisiko hänetkin pitänyt palauttaa?

Kiitos ja anteeksi.

Onko muilla tällaista?

Ei anopilla ole oikeutta vaatia mitään takaisin. Lahja on lahja ja omistusoikeus on silloin siirtynyt lahjansaajalle. Miehen lapsena saamat lahjat kuuluvat miehelle, eivät anopille. Käske sen suksia kuuseen.

Kuinka lapasia te olette?

Uusi osoite luovutuskieltoon ja puhelinnumerot myös,anoppihan on ihan selkeästi p-häiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti. Onko teillä yhteisiä lapsia?

Lapset ovat yhteisiä. En raaskisi joitain lasten leluja palauttaa. Eikö se olisi vähän törkeääkin palauttaa lahjaksi saatuja juttuja? Saa toki takaisin, jos pyytää. En ole varas enkä mitään anopilta vailla. Edelleenkään. En ollut tavatessa, vaikka hän niin luuli. Enkä ole näiden yhteisten vuosienkaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

siis on antanut lahjoja ja nyt niitä haluaa takas? Vai on antanut lainaan käyttöönne tavaroita?

Sekä-että. Kaikki takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa takaisin kaikki tavarat, mitkä on antanut kotiimme käyttöön, ml. joululahjat ja miehen lapsena lahjaksi saadut lelut, astiat tms... OK. Mutta ärsyttää, kun pitää olla tarkkana, että mukaan ei lähde minun tai lasteni tavaroita. Ja ei, en enää koskaan ota häneltä mitään vastaan. Vaikka tavarat ovat olleet tarpeellisia ja käytössä, niin silti niissä on ollut aina leima: anopin.

Vähän tietysti nyt harmittaa, kun pitää alkaa hankkia alusta asti ihan perustavaroita ja -huonekaluja.

Emmekä ole mieheni kanssa eroamassa. Mies lähtee mukana. Olisiko hänetkin pitänyt palauttaa?

Kiitos ja anteeksi.

Onko muilla tällaista?

Ei anopilla ole oikeutta vaatia mitään takaisin. Lahja on lahja ja omistusoikeus on silloin siirtynyt lahjansaajalle. Miehen lapsena saamat lahjat kuuluvat miehelle, eivät anopille. Käske sen suksia kuuseen.

Kuinka lapasia te olette?

Uusi osoite luovutsukieltoon ja puhelinnumerot myös,anoppihan on ihan selkeästi p-häiriöinen.

Meillä on aina ollut se tyyli että riidan yhteydessä vaaditaan kaikki lahjat takaisin. En lapsena ikinä tiennyt että keneltä saadut yleensä on vielä neillä ja millä saa leikkiä.

Nyt aikuisena on tää rasittava "laitan tämän rämän polkupyörän nyt ns suvun lapsille - ei ole ketään muita kuin meidän lapaet - ns kiertäväksi lahjaksi, joten se on nyt teillä koska minä sanon niin mutta se ei ole teidän.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"-asenne on just noin. Annan sulle jotain, mutta silloin mulla on valta sinuun ja luovutit päätäntävaltasi ja itsenäisyytesi minulle. Huh. Hyvä että pääsette pois!

Joo, pieni etäisyys tekee varmasti hyvää itse kullekin.

Vierailija kirjoitti:

Lahjat on annettu omaksi, lainat vaan lainaksi. Eikö miehelläsi ole mitään mieltä tilanteeseen? En ymmärrä tätä miksi miniän pitäisi tämmöinen tilanne hoitaa, eikö poika sano äidilleen mitään?

Ei poika sano mitään, vaan kysyy kaikista tavaroista, onko tämä äidin, onko tämä äidiltä.

Mulla alkaa verenpaine nousta aika kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa takaisin kaikki tavarat, mitkä on antanut kotiimme käyttöön, ml. joululahjat ja miehen lapsena lahjaksi saadut lelut, astiat tms... OK. Mutta ärsyttää, kun pitää olla tarkkana, että mukaan ei lähde minun tai lasteni tavaroita. Ja ei, en enää koskaan ota häneltä mitään vastaan. Vaikka tavarat ovat olleet tarpeellisia ja käytössä, niin silti niissä on ollut aina leima: anopin.

Vähän tietysti nyt harmittaa, kun pitää alkaa hankkia alusta asti ihan perustavaroita ja -huonekaluja.

Emmekä ole mieheni kanssa eroamassa. Mies lähtee mukana. Olisiko hänetkin pitänyt palauttaa?

Kiitos ja anteeksi.

Onko muilla tällaista?

Ei anopilla ole oikeutta vaatia mitään takaisin. Lahja on lahja ja omistusoikeus on silloin siirtynyt lahjansaajalle. Miehen lapsena saamat lahjat kuuluvat miehelle, eivät anopille. Käske sen suksia kuuseen.

Kuinka lapasia te olette?

Uusi osoite luovutsukieltoon ja puhelinnumerot myös,anoppihan on ihan selkeästi p-häiriöinen.

Niin. Joittenkin tavaroitten kohdalla pitää kyllä miettiä, onko järkeä lähteä uutena ostamaan. Tai jos on miehelle/lapsille tunnearvoa.

Ei me siltoja polteta, mutta pieni etäisyys tekee hyvää. Toivottavasti. En oo psykiatri enkä osaa diagnooseja tehdä, mutta huonoina hetkinä kaikki käy mielessä.

Jos anopilla tulee lähtö ennen teitä, pääsette setvimään kuolinpesää. Se on mahtavaa, kun on rojua katosta lattiaan. Hamstraajat pitäisi laittaa holhoukseen.

Kunhan osoittaa mieltään kun viet lastenlapset kauemmas.. Meillä anoppi myös lapsellinen ja omistushaluinen. Emme saisi käyttää lasta ilman häntä lomamatkoilla, tivolissa yms, alkaa kauhea jäkätys miten hän haluaa viedä että se ois hänen ja lapsen yhteinen perinne. Harmi vaan että kaikki olisi perinteitä, tivoli, uimahalli, huvipuisto, ulkomaanmatka yms mökkeily. :D Me ei saataisi viedä minnekkään. Yrittää myös 400km:n päästä ohjailla mitä meidän pitäisi tehdä viikonloppuisin, yrittää päättää tytön harrastukset, verhot, polkupyörän jne jne.

Kaikki mitä me teemme on väärin.

Muutimme ihan syystäkin toiseen kaupunkiin. Toki työ oli se suuri syy, mutta töitä olisi ollut myös kotikaupungissamme.. ei todellakaan oltaisi jaksettu enää yhtään sen eukon määräilyjä.. Homma alkoi jo silloin kun lapsi syntyi..

Ostimme talon täältä jossa on poreamme, iso piha ja ranta. :D Asumme nyt siis järvi-suomessa joten edullisia rantakiinteistöjä on paljon. Anoppi sai raivarit ettei lapsi pidä enää mummolan paljua ja piha uima-allasta minään kun kotona on kaikki.. aiemmin asuimme hänen lähellään rivarissa..

Leikkimökkiäkään emme olisi saaneet tänne laittaa kun mummolassa on jo. :DD

Nyt kun kirjoitan tätä niin ei helkkari en kestä.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan osoittaa mieltään kun viet lastenlapset kauemmas.. Meillä anoppi myös lapsellinen ja omistushaluinen. Emme saisi käyttää lasta ilman häntä lomamatkoilla, tivolissa yms, alkaa kauhea jäkätys miten hän haluaa viedä että se ois hänen ja lapsen yhteinen perinne. Harmi vaan että kaikki olisi perinteitä, tivoli, uimahalli, huvipuisto, ulkomaanmatka yms mökkeily. :D Me ei saataisi viedä minnekkään. Yrittää myös 400km:n päästä ohjailla mitä meidän pitäisi tehdä viikonloppuisin, yrittää päättää tytön harrastukset, verhot, polkupyörän jne jne.

Kaikki mitä me teemme on väärin.

Muutimme ihan syystäkin toiseen kaupunkiin. Toki työ oli se suuri syy, mutta töitä olisi ollut myös kotikaupungissamme.. ei todellakaan oltaisi jaksettu enää yhtään sen eukon määräilyjä.. Homma alkoi jo silloin kun lapsi syntyi..

Ostimme talon täältä jossa on poreamme, iso piha ja ranta. :D Asumme nyt siis järvi-suomessa joten edullisia rantakiinteistöjä on paljon. Anoppi sai raivarit ettei lapsi pidä enää mummolan paljua ja piha uima-allasta minään kun kotona on kaikki.. aiemmin asuimme hänen lähellään rivarissa..

Leikkimökkiäkään emme olisi saaneet tänne laittaa kun mummolassa on jo. :DD

Nyt kun kirjoitan tätä niin ei helkkari en kestä.

Minulla ihan samanlaista oman äitini ja siskoni kanssa. Kaikki tekemiset olisi "heidän perinteitään". Järjetön sota nousi, kun en antanut periksi siinä, että kuka leipoo esikoisen viisivuotissynttärikakun. Äiti ei sitten tullut ollenkaan synttäreille, vaan tuli viikon päästä oman kakun lanssa, koska "vain hän tiesi, mitä lapsi oikeaati halusi".

Siis aikuistenoikeesti,