Naisilla on järjestään listassa alkupäässä se että miehellä pitää olla hyvä huumorintaju, mites ne joilla ei ole?
Miksi miehet ei usko sitä että huumorintaju on todella tärkeä asia parisuhteessa, jos et saa naista nauramaan edes baarissa, niin miten pärjäisitte arjessa?
Ja mites sitten jos miehellä on vaan ihan helkkarin huono huumorintaju, kukaan ei koskaan naura, edes toiset miehet, niin onko pakko tyytyä ikisinkkuuteen? Tai etsiä nainen jolla ei itselläänkään ole huumorintajua?
Kommentit (16)
Ei ole olemassa mitään universaalia "hyvää" huumorintajua. Eiköhän tuolla tarkoiteta sitä, että tahtoo löytää kumppanin, jolla on samankaltainen huumorintaju kuin itsellä. Muuten elämä käy aika hankalaksi kun koko ajan tulee väärinkäsityksiä.
Ei tuo aina taida vaatia niinkään huumorintajua vaan sitä että on esim. lääkäri, lakimies, lentäjä yms. Silloin ne vitsitkin alkaa kummasti naurattaa naisia paremmin.
Miehelläni ei ole kovin hyvä huumorintaju, mutta minuun se uppoaa. Jotenkin se huumorintaju alkoi kukkimaan kun minä tulin vastaan ja luulinkin häntä pitkään tosi huumorintajuiseksi mieheksi, mutta se olinkin lähinnä minä, joka sitä huumoria ymmärsi ja jonka seurassa sitä tulee ihan itsestään.
Eli sinuna en heittäisi hanskoja tiskiin vielä, vaan yrittäisin etsiä sen ihmisen, joka sinua tajuaa ja jonka seurassa omanlaisesi huumori löytyy. Yhdessä oltujen vuosien aikana olen hieman saanut koulittua miehestä enemmän seurallisemman ja jalostettua hänen vitsinsä ja omaperäisen huumorinsa enemmän kansantajuisemmaksi. Nyt huumori ei ole enää niin tosikkomaisen insinöörimäistä, vaan mukana on jo ihan keveää perushuumoriakin. Turhille höpinöille mieheni ei yhä vieläkään naura, mutta ymmärtää hieman sille nauravia.
No tuossa toisessa ketjussa missä luetellaan asioita joihin miehessä ihastui aikoinaan, niin huumorintajun mainitsee suurin osa. Varmaan se on aika ylhäällä myös miehillä, koska kuka haluaa itselleen hyvännäköisen mutta erittäin tosikon naisen, tai naisen jonka huumori on jotain sairasta?
Ja joo, se "hyvä huumori" on tietysti myös kiinni yksilöllisistä mieltymyksistä, mutta kyllä tietty huumori tehoaa suurimpaan osaan ihmisiä ja taas joku toinen ei. Mun jutuille lähes kaikki nauraa, samoin mieheni, joten oletan että meillä on aika hyvä huumorintaju, ja siksi meillä klikkasi aikoinaan kun puhuttiin vaikka ei vielä oltu nähty toisiamme.
Myös tuttavapariskunnista ja sukulaisista olen huomannut sen seikan, että huumori yhdistää. Isäpuoleni siskolla on aika ällö huumori mun mielestä, mutta hän löysi miehen itselleen joka on varsinainen hupiveikko (omasta mielestään) ja he ovat olleet pitkään naimisissa ja joka kerran kun heidät tapaan, mies sanoo jotain ja vaimo nauraa. Voin kuvitella että sekin suhde kestää elämän vastoinkäymiset paremmin kuin joku toinen. Mun suvussa on erottu hyvin vähän muutenkaan, ja meillä nauretaan aina paljon.
Joo, jos treffeillä nainen ei naura tai edes vilpittömästi hymyile jutuilleni, se on gamer over siinä vaiheessa.
Kai nyt kaikilla jonkunlainen huumorintaju on, ettii semmosen jolla on itselle sopiva. Itseeni esimerkiksi ei uppoa mikään piereskely mutta onhan täälläkin kerrottu että jotkut pariskunnat piereskelevät kilpaa.
Hauskat miehet alkavat tympäsemään aika pian. Tasapainoinen ittensä kanssa toimeentuleva on paras valinta. Esiintymiskuumeiset täysin noloja itsekkyydessään.
Kyllä huumorintajutontakin miestä joku aina kestää, esim. minä, mutta jollakin se huumorintajuttomuus pitää kompensoida parisuhteessa. Muuten puoliso kuolee epätoivoon.
Huumorintaju ei ole vitsailua, vaan oikeastaan sitä, miten viestitään. Olisi tarkempaa puhua viestintätajusta.
Vituttaa kaikki tosikot. Ei välttämättä tarvitse vitsiä heittää, mutta eikö edes joskus voisi vähän löysätä pipoa?
Itse kuulun radikaaliin äärihuumoriliikkeeseen.
Meitä on enää vain minä, sillä se toinen kuoli.
Ei huumorintajusta ole mitään apua, jos on ruma. Jos naisilta pyytää listan hauskimmista miehistä ja seksikkäimmistä miehistä (mielellään ei peräkkäin), niin ei taida löytyä yhtään samaa nimeä molemmilta listoilta
Vierailija kirjoitti:
Ei huumorintajusta ole mitään apua, jos on ruma. Jos naisilta pyytää listan hauskimmista miehistä ja seksikkäimmistä miehistä (mielellään ei peräkkäin), niin ei taida löytyä yhtään samaa nimeä molemmilta listoilta
Eikä pelkkä seksikkyyskään parisuhteeseen riitä.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Itse kuulun radikaaliin äärihuumoriliikkeeseen.
Meitä on enää vain minä, sillä se toinen kuoli.
Ai niin:
Aion vaatia vähemmistöoikeuksia, joiden turvin voin paheksua kaikkia niitä jotka eivät hyväksy huumoriani.
Huumorintajuja on erilaisia. Tärkeää on että nämä osuvat yksiin. Ja ei kaikki arvosta huumorintajua kärkeen. Kyllä niillä tosikkomiehille ja naisillekin löytyy hyvä puoliso. koko jutun juuri on siinä, että ominaisuuksien ja omituisuuksien pitää osua yhteen. Se mikä jossain ärsyttää voi toista ihastuttaa.