"OLEN VAAN REHELLINEN" oikeuttaa sanomaan ilkeästi? Just, nämä ihmiset ei muutenkaan ole sieltä fiksuimmasta päästä.
Törmään tosi usein näihin itsekkäisiin AIKUISIIN ihmisiin jotka sanovat ilkeästi ja töksäyttelevät ilman että osaavat millään lailla sensuroida itseään. Naurettavinta on, että sitten he nostavat itseään jalustalle, että he puhuvat vaan aina suoraan. Teinipissiksille tämä on ilmeisesti aika yleistä, toki moukkamaista heiltäkin, mutta että edes aikuisena ei osaa puhua vaan kokee että rehellisyys on sitä että paljastaa sanoillaan oman älykkyytensä ja kehitysvaiheensa pysähtymisen?
Eikö näille järjen jättiläisille ole tullut mieleen, ettei suoraan ja rehellisesti puhuminen tarkoita, että voi surutta sanoa mitä sylki suuhun tuo ja loukata toista? Kyllä, siihen tarvitaan hieman älykkyyttä ja tilannetajua että osaa asetella sanat niin että keskustelusta saa jotain irti ja osaa ilmaista asian rakentavasti, mutta kuka kertoisi sen niille jotka on niin"rehellisiä" että sylki ja paska vaan lentää suusta? Vai onko kyse vain aivojen kapasiteeteista ja tällaisia ihmisiä pitää vain sietää?
Niin ja juuri nämä sanat teki mieli kohdistaa yhdelle tietylle ihmiselle (varmaan kaikki tunnemme tällaisia ihmisiä), mutta asettelin ne kuitenkin sivistyneempään ja rakentavampaan muotoon.
Kommentit (24)
Jep. "mä oon tämmöinen suorasanainen" tarkoittaa minulla ei ole mitään käytöstapoja Mutta muiden pitää se vaan hyväksyä.
Joo ja omassa kaveripiirissä se joka kaikkein ronskeimmin kommentoi toisten asioita on myös se jolle ei saa sanoa yhtään mitään. Monesti olen ihmetellyt että miten voi olla niin vaikea pitää suunsa kiinni. Mutta kun hän on vaan rehellinen...ja sen rehellisyyden varjolla voi sitten töräytellä mitä vaan suustaan.
Toinen on ''en minä millään pahalla, MUTTA...''.
Eräs työkaveri harrastaa tätä ja lausetta seuraa jonkun kolmannen osapuolen kritisoiminen tai suoranainen mollaaminen. Suoraan päin naamaa ei kuitenkaan sano, eli kai itsekin jollain tasolla tajuaa ilkeilynsä.
Mun äiti on valitettavasti tuollainen. Onko teillä mitään vinkkiä millä saisi käytöksen loppumaan? En pelkää sanoa vastaankaan samalla mitalla jos se tosiaan toimii, mutta onko kokemuksia mikä oikeasti olisi tehonnut näihin?
Monet myös juoruilee häpeämättömästi ja levittävät ties mitä juttuja sillä tekosyyllä että ovat niin suoria ja rehellisiä. Ja "ihmettelevät vaan".
Niin, se on jännä että miten paljon negatiivisia asioita näiden "rehellisten" mielessä sattuukin pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Jep. "mä oon tämmöinen suorasanainen" tarkoittaa minulla ei ole mitään käytöstapoja Mutta muiden pitää se vaan hyväksyä.
"Mä oon tämmöinen suorasanainen ja rempseä" - lause, joka yleensä saa ainakin minut ottamaan pakkia pari metriä. Työkavereina ihan sietämättömiä ja ihme kyllä, suorasanaisuudesta huolimatta niitä pahimpia juoruilijoita ja ns. selkäänpuukottajia.
Sanotte muutaman kriittisen mielipiteen kyseisestä henkilöstä ja sitten perään että "olen vaan rehellinen" niin ehkä tämä tyyppi jossain kohtaa tajuaa ettei ne kommentit kivalta tunnu.
Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa, mutta toisinaan jatkuva hymistely ärsyttää, ja toivon, jollen itse saa aikaiseksi, että joku ravistelee ja sanoo suorat sanat, tylystikin jos tarvitsee.
Toki esim. tällä palstalla hyväksyn senkin, että kommenttini poistetaan, jos se moden mielestä on liian ilkeästi sanottu.
Jep. Mulla on sellainen alainen. Vuoden oon kuunnellut sitä jauhamista ja koettanut rakentavasti keksiä hänen kanssaan ratkaisuja asioihin. Eilen tuli mitta täyteen ja totesin, että tässä työpaikassa ei ole pakko olla, jos työ tuntuu koko ajan rankalta ja kaikki on huonosti. No mut eihän hän pahalla. Sanoo vaan mitä ajattelee. Ja ihan älyttömän kielteisellä aanensävyllä koko ajan, btw. Mutta sehän on vaan hänen persoonaa ja kaikki pitäis hyväksyä sellaisina kuin on, ei hän tapaansa aio muuttaa.
Ja kyseessä on aikuinen mies, ei mikään nuori kana-aivoinen hempukka.
Itse en jaksa small talkia ja tyhjänpäiväistä jutustelua, mutta mulle ei myöskään ole ongelma olla porukassa hiljaa. Älkää siis väkisin kyselkö minunlaisiltani onko tukka hyvin ja sopiiko tämä paita... Uskokaa ainakin kun sanon että mulle on ihan samantekevää minkä näköisenä tutut eukot lähtee baariin, ettei enää enempää ongita kehuja. No, onneksi tajusin etsiä itselleni paremmin sopivaa seuraa ja keskustelu sujuu vaikkei aina jaksa sensuroida ajatuksiaan.
Tuolle jolla ongelma äidin kanssa: Sano suoraan heti kun loukkaannut, että miltä sanat sinusta kuulostaa. Jos ei auta, ota etäisyyttä.
No mutta toimiiko se jos sanoo takaisin ihan samalla tavalla? Aion kokeilla äitiini jos todistettavasti toimii. Aiemmin olen vaan ollut hiljaa ja mielessäni pyöritellyt silmiäni, mutta ilkeät kommentit osuu silti. Vai, tehoaako jos sanoo suoraan että kommenttisi tuntuu pahalta?
Okei, kokeilen sanoa että tuntuu pahalta seuraavan kerran kun noin tapahtuu.
Ja teinien keskuudesta tuttu "kaikel rakkaudel", esim. "Toi sun uus takki on kyl ihan hirvee, siis kaikel rakkaudel" ja ihan varmasti loukkaa toista teiniä joka on just hetki sitten ollut tosi onnellinen uudesta takistaan. Ei yhtään osaa muotoilla, tai selittää kauniisti tai miettiä, mitkä on niit asioita jotka kannattaa jättää sanomatta. Sitä paitsi mun mielestä valkoinen valhe on usein kauniimpi kuin se rehellinen paska.
Ilmeisesti nämä ihmiset on juuri noita teinejä joiden kehitysvaihe (ja ehkä kasvatuskin) on jäänyt kesken?
Minulla tällainen "minä vain sanon asiat suoraan"-tyyppi työkaverina. Joskus minunkin tekisi mieleni sanoa hänelle asiat suoraan. Voisin esimerkiksi sanoa, että hän on vanha, ruma, lihava, nipo ämmä, mutta en sano, koska minusta "suoraan sanojiakin" koskee samat kohteliaisuussäänöt kuin kaikkia muitakin.
Mitä ilmeisimmin työkaverini ei ole samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Tuolle jolla ongelma äidin kanssa: Sano suoraan heti kun loukkaannut, että miltä sanat sinusta kuulostaa. Jos ei auta, ota etäisyyttä.
Tämän allekirjoitan, lähinnä omien lapsien kasvatukseen liittyen. Mun teini-ikäiset pojat saattoi sanoa mulle "ihan läpällä" tai sitten suutuksissaan jotain ilkeää. Saatoin suutahtaa ja sanoa takasin, mut se ei auttanut yhtään. Mut sit otin uuden taktiikan mikä oli itseassa mun mielestä myös aidompi tapa. Ensin olin hetken hiljaa ja ehkä lähdin toiseen huoneeseen et huomas et nyt osu ja seuraavan kerran kun avasin suuni, kysyin että sanoitko sen ihan vaan siksi että halusit loukata, koska se kyl sattu muhun. Enkä sanonut vihaisesti vaan surullisena ja silmiin katsoen. Tässä vaiheessa pyysivät jo anteeksi ja olivat aidosti pahoillaan. Muutaman kerran jälkeen ymmärsivät lopettaa, koska eivät oikeasti halunneet mulle pahaa mieltä. Ja mikä parasta, lopettivat myös toistensa nälvimisen, kun puutuin siihenkin. Kysyin kahden kesken, että ansaitsiko veli nyt oikeasti tuollaisia sanoja. Samalla kerroin miltä musta äitinä tuntui kuunnella kun mun äärettömän rakkaille ihmisille puhutaan tohon sävyyn ja pitääkö kenenkään kuulla sanoja jotka sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Ja teinien keskuudesta tuttu "kaikel rakkaudel", esim. "Toi sun uus takki on kyl ihan hirvee, siis kaikel rakkaudel"
Millainen kaveri oikeasti noin sanoo. Pistää tosiaan vihaksi. Jos toinen on onnellinen uudesta takistaan, niin oikeesti millaisen ihmisen pitää olla jos menee pilaamaan toisen ilon. Mihin on jäänyt se, että kaverin onni on tärkeä. Nyt pitää päästä pätemään ja haukkumaan toisen takki vain siksi että kokee itsensä tärkeämmäksi ja että juuri minulla on paras maku vaatteiden ja kaiken muunkin suhteen ja parhaat mielipiteet jotka kaikkien on pakko kuulla ja kehu mua ja kato mua...
Oikeesti ihmiset, kasvattakaa niitä lapsianne koska aikuisena toi on ihan karmeeta!!!
Vierailija kirjoitti:
No mutta toimiiko se jos sanoo takaisin ihan samalla tavalla? Aion kokeilla äitiini jos todistettavasti toimii. Aiemmin olen vaan ollut hiljaa ja mielessäni pyöritellyt silmiäni, mutta ilkeät kommentit osuu silti. Vai, tehoaako jos sanoo suoraan että kommenttisi tuntuu pahalta?
Riippuu ihmisestä, mutta todennäköisesti tuo et sanoo kommentin tuntuvan pahalta ei toimi. Ei tollasiin mulkkuihin toimi muu kuin antaa samalla mitalla takaisin ja mielellään vähän pahemminkin. Voi tosin johtaa siihen, että äitisi ei puhu sulle enää jos loukkaat riittävästi, mutta eipähän tarvitse ilkeitä kommenttejakaan kuunnella.