Sinä entinen helluntailainen lapsi - minkälainen oli lapsuutesi?

Tässä yksi aiheeseen liittyvä artikkeli:

http://www.inhimillisiauutisia.fi/aiti-tiedan-etta-tarkoitit-hyvaa/1339…

Hyvä, rauhallinen, mukava lapsuus. Ei peloteltu eikä syyllistetty mistään. Enää en ole helluntailainen eikä tämäkään ole vanhempia haitannut.

Mieheni on "helluntailaisesta" perheestä, itse olen ihan tavallisesta jumalattomasta perheestä. Lapsuuteeni kuuluu ihan tavallinen vanhempien avioero ja etävanhemman tavallinen alkoholismi. Ei mitään erityistä kaltoinkohtelua vaan ihan tavallista vanhemmuutta tavallisilla eväillä. Tavallinen kunnon tolkun isäpuolikin järjestyi heti tavallisen pettäjäpuolison tilalle.

Ja minusta tuli sitten ihan tavallinen rikkinäinen ihminen, jota ei suojeltu, ei sitten yhtään miltään. Hoidin velvollisuuteni tunnollisesti ja se riitti. Vanhempani rakastivat minua parhaan kykynsä mukaan, mutta ei heillä sitä kykyä kovin kummoisesti ollut, ihan tavallisesti kuitenkin.

Jumalasta eivät tienneet mitään, joten en minäkään, lukuunottamatta sitä tietoa mitä nyt kaikilla on. Kunnollisin heistä eli isäpuoli oli ateisti ja äitini on tavallinen taikauskoinen pakana. Isääni sain vain pinnallistunteellisen suhteen.

Joskus tietysti rukoilin jumalaa suurimmissa teini-iän hädissäni, mutta en osannut yhdistää koulun uskonnonopetusta jumalaan liittyväksi.

Kun olin jo lähes aikuinen minua houkuteltiin pariinkin lahkoon ja seurakuntaan, mutta minua kammoksutti kaikki sellainen.

Appivanhempani eivät ole tavallisia ihmisiä määritelmän mukaan, koska he ovat uskovaisia. Voin vakuuttaa silti, että heissä ei ole mitään muuta eroa minun vanhempiini kuin että he uskovat Jumalaan. Tästä johtuen appiukkoni raitistui omasta alkoholismistaan jo ennen kuin mieheni edes syntyi. Ja anoppini on omistautunut aikanaan lastensa hoitamiseen. Appivanhemmat ovat kaukana täydellisyydestä ja heidän sietämisensä käy joskus työstä, mutta perusta on kunnossa ja se näyttää olevan paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Oma äitini on paljon rakkaampi, mutta täysin moraaliton. Nyt kun meillä on vielä tämä juopa välissämme, niin juonittelu meitä vastaan on vallan mahdotonta.

Mieheni on ystävällinen, oikeudentuntoinen ihminen omine persoonallisine heikkouksineen. Mitään rikki mennyttä ei löydy, vaan kaikki haasteet liittyvät luonnolliseen ihmiseen psyyken kasvuun ja kehitykseen. Minulla taas on ollut paljon tekemistä edes löytää itseni, hankkia itsetunto, opetella kunnioittamaan ihmisiä ja kohtelemaan heitä oikein, opetella olemaan oikeudenmukainen, opetella luottamaan muihin, opetella rakastamaan itseäni.

Helluntailaisuudesta en usko eron johtuvan, vaan ihan siitä että tuntee Jumalan ja palvelee Häntä. Siitä tulee siunaus kaikkeen elämään. Helluntainen saattaa olla jumalatonkin tai vähintään käyttäytyä jumalattomasti joissain asioissa.

Miten lapsen ja nuoren hengellinen tarve täyttyy jumalattomissa ja uskonnollisissa perheissä? Jumalattomien lapset kärsivät tavalla tai toisella siitä, koska heidän vanhempansa kieltävät Jumalan tai kapinoivat häntä vastaan. Minua ei suojeltu lapsuuden ja nuoruuden tyhmyyksiltäni, vaikka se on täysin korvaamatonta. Minua myös opetettiin ajattelemaan ihan väärin ja myös tekemään väärin. Menetin aikuisuudestanikin monta vuotta "synnin teillä", koska minulle väitettiin jokapuolelta ettei Jumalaa ole.

No perinteinen kristitty uskoo aina Jeesukseen ei uhraa mitään ei elukoita ja ei mieti maailman loppuja eikä pelkää koska Jeesus on apuna aina ikuisesti . Pitää auttaa toisia ei saa varastaa mitään mistään .

Lisää?

Minun vanhempani olivat vapaakirkollisia ja kaikkien vapauden suuntien kannalla. Tutuissa oli kaikkea. Tiedän, mitä helluntailaisuus on, koska muistan sen pelottavana. 

 

Negatiivin asia lapsuudestani on pelon lietsominen. Ja syyllisyyden nostattaminen. 

sen tiedän aikuisiältä, että entiset helluntailaiset on kyllä päästään eniten sekaisin.

Lapsena pelkäsin maailmanloppua erityisesti sitä että vanhemmat ja muu perhe temmataan taivaaseen koska ovat tosi uskovia ja minä jäisin maan päälle yksin.

12-vuotiaana vanhemmat painostivat minut kasteelle lahjomalla että saisin sitten liittyä Facebookiin (silloin kova juttu) jos menen. Muistan että odotin kastetta paljon, eikä se tuntunut, no, miltään.

Fifteenleirillä pullonpalautuspelissä oli kysymys: oletko koskaan runkannut? Vastasin että katson pornoa päivittän. Tämän jälkeen mut lapset alkoivat kiusaamaan minua koska olen heidän mielestään ihme pervo. Levittivät juorua että olisin ottanut suihin joskus. Muut siis olivat ehkä kerran elämässään katsoneet pornoa. 

Joskus siinä ylä-asteen loppupuolella luovuin uskosta jumalaan, mutta vasta aikuisiällä olen oppinut elämään kunnolla ilman kasvatukseni rajoittavia moraaleja.