Minulla on sellainen tunne että minusta ei pidetä työpaikallani
Onkohan tunne vain omaa kuvitelmaani vai voiko vaistoon luottaa?
Työ on muuten ihan mukavaa mutta jotenkin häiritsee se ajatus etten usko minusta pidettävän siellä.
Kommentit (14)
Ehkä tunne on oikea. Kannattaisiko vaihtaa paikkaa?
Mihin tapahtumiin perustat tunteesi? Eihän se yksinään synny.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tunne on oikea. Kannattaisiko vaihtaa paikkaa?
Koulutuksellani ei niin vain vaihdetakaan.
Ap
Teetkö siellä töitä vai ystävystyt työtovereihin? Ota uusi asenne. Ole itse mukava kaikille (älä kuitenkaan kynnysmatto), mutta jos sinusta ei pidetä niin voi kyynel. Olet siellä tekemässä töitä etkä viihdyttämässä työtovereita.
Ai jaa. Helluntailaiset eivät pidä minusta...
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Helluntailaiset eivät pidä minusta...
Minuun ovat ihmeen mieltyneitä. Ulkonäköni pettää
Tuo on todella ikävää. Siksi yritän itse ottaa kaikki huomioon enkä KOSKAAN puhu muista selän takana muuta kuin positiivista.
Osa työkavereista ymmärtää tämän ja toimii itsekin samoin. Sitten on niitä, jotka karttelevat minua ja minulle puhumista, koska ovat huomanneet etten lähde pöyristelyihin ja nälvimisiin mukaan... Mutta ei haittaa, olen kyllä tarpeeksi vahva kestääkseni sen :)
Jaksamista ap:lle!
Mulla on vähän sama fiilis. Mulle ei kerrota asioita, hyvä jos tervehditään ja muutenkin suhtaudutaan nuivasti ideoihini. Kahvihuoneeseen tulee hiljaista jos menen sinne.
Työpaikkana päiväkoti ja mielestäni olisi tärkeää että työntekijöillä synkkaa ja yhteistyö sujuu hyvin. Muuten ei niin kiinnostaisikaan. Onneks on vain määräaikainen paikka. Enää pari kuukautta...
Musta lakataan tykkäämästä sinä päivänä kun ilmoitan etten tee toisten töitä jatkuvasti. Eli voin tuurata joskus, mutta en joka hetki. Ei se kiukuttelu haittaa jos ei kiusaamiseksi muutu. Sama jos en ota osaa kuppikuntiin tai työnantajan haukkumiseen, silloin saa äkkiä kusipään leiman. Yleensäkin jos viihtyy työssään eikä pidä työpaikkaa koko elämänä missä pitäisi jakaa huolet ja murheet ja vastustaa jokaikistä muutosta on kusipään leima varmasti otsassa.
Toisille työpaikka on joku ihmeellinen toinen parisuhde tai vanhemmuussuhde tai mikä lie traumanpurkupaikka ja toisille se on vain paikka mistä tienaa rahat elämiseen.
Mitä sitten?
On turha edes yrittää miellyttää kaikkia.
(Se ei onnistu kuitenkaan)
Olen todenäköisesti itsekin jonkun inhokkilistoilla/välttelyn kohteena.
Miksi? En tiedä, eikä kyllä liiemmin kiinnostakkaan.
Olen ihan peruskohtelias, teen työni, keskityn täysin työasioihin ja erittäin satunnaisesti osallistun myös siihen sosiaaliseen kanssakäyntiin.
Työpaikoilla on ihan turha lähteä tekemään jotain syväanalyysejä muiden käytöksestä.
Sinne mahtuu kuitenkin niin paljon erinlaisia persoonia ja tyyppejä ettei niiden kaikkien kanssa voi mitenkään "klikata".
Kyllä ne hengenheimolaisetkin sieltä aikanaan löytyy, jos malttaa olla oma itsensä ja hoitaa hommatkin kunnolla.
Jos et pysty perusteleen, niin oikohan paranoidisuutta? Onko ollut psykooseja, skitsofreniaa?
No ootko sellainen joka työntää muille omia tehtäviään kun itse ei ''ehdi''.? Valitatko kiirettä vaikka ehdit työpäivän aikana hyvin selailla kännykkääsi muutenkin kuin tauoilla? Juoruatko muista selän takana ja kuljetko naama nurinpäin töissä? Sanotko aina ''ei kuulu mulle'' jos joku pyytää apua? Handlaatko ylipäätään omat tehtäväsi vai joutuuko joku muu aina paikkaamaan sinua? Oletko jatkuvasti saikulla epämääräisistä syistä?
Tässä esimerkki millaisesta ihmisestä meidän työpaikalla ei liiemmin välitetä. Etäisen kohteliaita ollaan kyllä.
...