Sinä 70-80-luvulla syntynyt, mitkä asiat olivat lapsuudessasi ja nuoruudessasi paremmin?

Minulla oli köyhä lapsuus, mutta silti suurin osa asioista oli paremmin. Tekniikka on helpottanut asiointia, mutta tuonut myös paljon pahaa, lihavuudesta helppoihin pommiohjeisiin.

Vm-71. en kyllä keksi mitään, mikä mulla olisi ollut paremmin kuin omilla lapsilla on. Ja hyvä niin. Mulla ei ollut kuin 6v synttärit, muuten "juhlittiin" vaan perheen (ml. isän uusioperhe) kesken. Olin yksinäinen ja ujoi, älypuhelinten kautta ehkä mullakin ois ollut kavereita. Vaatteet oli ihan karmeaa tekokuitua, nykyään sentään tuossa on tajuttu jotain. Ja koulussa otetaan paljon paremmin nykyään huomioon erilaiset lapset, aikoinaan ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli köyhä lapsuus, mutta silti suurin osa asioista oli paremmin. Tekniikka on helpottanut asiointia, mutta tuonut myös paljon pahaa, lihavuudesta helppoihin pommiohjeisiin.

Somen haittana on, että kaikki pääsevät purkamaan omaa pahaa oloaan/epäonnistumistaan internetiin. Esim yksinäiset ja ilman naista jääneet miehet pitävät palopuheita tasa-arvoa vastaan. Kun eivät tajua, että vanhaan aikaankaan ei naisia ole voitu pakottaa tällaisia miehiä ottamaan ja tasa-arvo on vaikuttanut lähinnä naisten työssäkäyntiin, kotitöiden jakamiseen jne.

Suomessa oli turvallista ja oli mahdollista liikkua ulkona öisin yksin, ei tullut mieleenkään pelätä. Olen syntynyt 1979.

Ei ollut nettiä, joten ei altisttu kaikenlaiselle roskalle läheskään siinä määrin kuin nykynuoret.

Ja ennen taisi olla enemmän edullisia liikuntamahdollisuuksia. Joillakin vuosikymmenillä vapaa-ajan liikuntaa järjestettiin useiden koulujen tiloissa, joten oli helppoa mennä vaikka jumppaan tai pelaamaan (myös aikuisten).

Ei internetiä, jonne jumittua ja josta saada ties mitä vaikutteita. Ekaluokkalaiset eivät pelanneet jotain GTA:ta. Ajatelkaa miten helppoa tuossa asiassa oli vanhemmillamme: kuinka usein tarvitsi sanoa, että nyt se puhelin pois tai mitähän tuokin pelaaminen aiheuttaa. No toki omat vääntönsä oli, mutta tuo nykytekniikka on ihan huumetta aivoille. Minään paratiisina en kouluaikoja kyllä muistele. Minusta meillä kiusaaminen oli paljon hyväksytympää kuin omien lasteni kouluissa.

sheehs kirjoitti:

Suomessa oli turvallista ja oli mahdollista liikkua ulkona öisin yksin, ei tullut mieleenkään pelätä. Olen syntynyt 1979.

Plussasin, mutta sitten tuli mieleen että kyllä mun vanhemmat ja isovanhemmat pelkäsivät jos häippäsin iltakävelyille kodin ja mummolan pikkupaikkakunnilla. Taisi olla raiskaajia ja itsensäpaljastelijoita ainakin. Niistä jutuista ei meille lapsille ja nuorille kuitenkaan paljon puheltu, suojeltiin lähinnä vastustamalla iltamenoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä, joten ei altisttu kaikenlaiselle roskalle läheskään siinä määrin kuin nykynuoret.

Ja ennen taisi olla enemmän edullisia liikuntamahdollisuuksia. Joillakin vuosikymmenillä vapaa-ajan liikuntaa järjestettiin useiden koulujen tiloissa, joten oli helppoa mennä vaikka jumppaan tai pelaamaan (myös aikuisten).

Tämä oli hyvä pointti. Asumme kyllä kaupungissa, mutta täällä ei ole mitenkään hyvät bussiyhteydet. Minulla ei ole edes ajokorttia. En ennen lasten saamista edes ajatellut, että kaikki hallit ovat kaupungin toisella puolella. Vieressä on kuitenkin urheilukenttä ja muistelin, että omassa lapsuudessani kouluissa oli kerhoja. Yllätys oli aika suuri, kun sain tietää, että kouluilla järjestetään jotain urheilukerhoja vain pikkulapsille, ekaluokkalaisten oletetaan pakkautuvan jo yhteen isoon halliin oikein asiantuntevan valmentajan ohjaukseen. Ja urheilukentällä ei ole mitään käyttöä.

Parempi tv-ohjelma, vaikka vähemmän kanavia. Oli kunnon opistoja eikä mitään leikkiyliopistoja

Netittömyys, jatkuva ulkona leikkiminen ja huolettomuus. Ihan jostain 6-vuotiaasta asti vanhemmat uskalsivat päästää ulos ilman valvontaa.

Lisää tuli mieleen:

-hyötyliikuntaa oli enemmän luonnostaan. Lapsia ei kuljetettu kaikkialle, kuten nykyään. Mekin pyöräiltiin uimahalliin monta kilometriä tai sitten käveltiin parin kilometrin matka mukisematta.

-roskaruokaa ei ollut niin paljon ja lihavuutta ei ollut yhtä paljon. Ei me nyt tosin terveellisesti syöty, mutta ei ainakaan ostettu karkkia ja herkkuja joka päivä.

-pornoa ei ollut saatavissa helposti eikä se porno ollut sellaista, että heti ruutuun lävähtää ekana lähikuva anaaliyhdynnästä, pelkistä elimistä

Ei tarvinnut pelätä lähellekään niin paljoa terrori-iskuja kuin nyt.

Samoja räkänokkia oltiin niin herrojen kuin duunarien muksut. Koko kylä kasvatti. Vapaus rakentaa majoja puuhun, seikkailla lähimetsissä ja uimarannoilla. Ei ollut narkkareita ja kylähullut pääsivät sairaalaan kun tilanne niin vaatii. Mummot ja ukit olivat lastenlasten kanssa ja opettivat leipomaan karjalanpiirakoita ja veistämään kaarnalaivoja. Ruotsinristeily oli luxusta ja laivalta sai viinikumikarkkeja koko pussin vain itselle.

Elämä ei ollut harrastuksesta toiseen juoksemista vaan koulun jälkeen sai leikkiä. Äiti leipoi pullaa niin että koko rappukäytävä tuoksui. Pettymys oli suuri kun se tuoksu joskus tulikin naapurista.

Vm74

Saanko kertoa väliin huonoja puolia? Netistä ei voinut hakea tietoa, jos olit erilainen esimerkiksi lääketieteellinen, olit erilainen, mitään tukiryhmiä et löytänyt kuten nykyaikaan. Alkoholia ja tupakkaa käytettiin jo nuorena, meillä kolmetoista vuotiaana. Seksikin aloitettiin samoihin aikoihin, ja pojat haukkuivat tyttöjä julmasti ulkonäön perusteella, lisäksi koulussa kohtasi paljon lääppimistä. Homoja kiusattiin, parempi oli pitää matalaa profiilia. Tyttöjen asema on selvästi parempi nykyään. Erilaisuutta siedettiin huonosti ja vääränvärisiä kiusattiin armotta. Toisaalta tulevaisuus oli valosa, töitä oli ja luokkajako ei ollut niin selkeä kuin nykyään. 

Olen tosin syntynyt 60-luvulla, mutta:

- kylmän sodan takia maailma oli hyvin vakaa, ei ollut kansainvaelluksia, terrorismi (jos sitä oli, lähinnä Länsi-Saksassa ja Italiassa) oli aika pitkälti kotoperäistä

-Euroopassa saattoi liftata ja reilata aika turvallisin mielin niin idässä, lännessä, etelässä, pohjoisessa (kävin kaikkialla muualla paitsi Albaniassa)

-myös lähi-idässä pystyi matkustelemaan, ei tosin niin vapaasti kuin Euroopassa, mutta esim. naisystäväni reilasi arabaimaissa, itse liikuin lähinnä Pohjois-Afrikassa

-Helsingissäkin öisin liikkuminen oli pääsääntöisesti vaaratonta (kun et mennyt Kaisaniemen puistoon umpikännissä tai vttuillut porukalle nakkikioskin jonossa) niin naiselle kuin miehelle 

-vanhempi väki muisti tietysti sodan aikaisen ja jälkeisen erittäin väkivaltaisen ja turvattoman ajanjakson, joten heitä hirvitti enemmän kuin minun sukupolveani, joka sai syntyä kaksinapaiseen, ydinpelolla kyllästettyyn, mutta paradoksaalisesti erittäin vakaaseen maailmaan (yksi pisimpiä rauhan jaksoja Euroopassa!)

-lapset leikki ulkona pitkälti ilman valvontaa (siksi Jammu Siltavuori ja kahden lapsen tappaminen olivat niin järkyttävä asia aikoinaan)

-turvallista oli myös se, että töitä riitti. Jos ei joku homma kiinnostanut, niin pystyi olemaan varma siitä, että muita hommia löytyi, jos ei ollut liian nirso. Niinpä esim itse olen ollut töissä maanmittaustoimistossa, lakiasiaintoimistossa, siivoojana, hyttiemäntänä, kassana, puutarhurina, tehdastyössä kokoonpanijana, varastossa trukinpyörittäjänä jne

-oli myös itsestään selvää, että koulutuksen jälkeen sai töitä, siksi juuri kannatti kouluttautua

Tuossahan noita on tullut aika hyvin: ei ollut samanlaista kilpavarustelua synttäreissä tai muussakaan - muotivaatteetkin oli huomattavasti marginaalisempi juttu; ei ollut somea, kun tavattiin, oltiin oikeasti läsnä ja tehtiin jotain kivaa, eikä vaan yritetty saada someen kuvia kadehdittavaksi; harrastuksiin ja kavereille mentiin omatoimisesti kävellen, pyörällä, bussilla, eikä aina tarvittu vanhempia kuskaamaan; koulussa oli kuri ja järjestys...

Vapaus liikkua. Kaikki tunsivat sen omituisen miehen joka höpötti omiaan sekä kassi-Alman. Pyöräilimme kaikkialle. Nyt kouluun saa pyöräillä vasta kolmannella luokalla ja omaa pihaa kauemmas ei ole asiaa ilman huoltajaa. Tämä siis 20min Helsingin keskustasta

Vierailija kirjoitti:

Saanko kertoa väliin huonoja puolia? Netistä ei voinut hakea tietoa, jos olit erilainen esimerkiksi lääketieteellinen, olit erilainen, mitään tukiryhmiä et löytänyt kuten nykyaikaan. Alkoholia ja tupakkaa käytettiin jo nuorena, meillä kolmetoista vuotiaana. Seksikin aloitettiin samoihin aikoihin, ja pojat haukkuivat tyttöjä julmasti ulkonäön perusteella, lisäksi koulussa kohtasi paljon lääppimistä. Homoja kiusattiin, parempi oli pitää matalaa profiilia. Tyttöjen asema on selvästi parempi nykyään. Erilaisuutta siedettiin huonosti ja vääränvärisiä kiusattiin armotta. Toisaalta tulevaisuus oli valosa, töitä oli ja luokkajako ei ollut niin selkeä kuin nykyään. 

Kukaan ei ole väittänyt, että huonoja puolia ei olisi ollut, mutta oma ketju niille voisi olla paikallaan.

Turvallisuus. Toisaalta kiusaamista oli enemmän, mutta hyvinvointiyhteiskunta tuntui turvaavan perusturvallisuuden aggressiivisemman rikollisuuden osalta ja loi tunnetta, että kaikista välitettiin. Neuvolat, lastentarhat, koulut ym. tuntuivat paikoilta, jossa oli riittävästi työntekijöitä, rauhaa ja resursseja. Lähipalveluita oli pikkukylissäkin. Alle tuhannen asukkaan kotikylässäkin, jossa oli kaksi kerrostaloa, oli lähikauppa ja postipankki. Fillaroitiin ostamaan irtokarkkeja. Lapsia ei lomalla paljoa valvottu. Elämän tahti tuntui leppoisammalta. Aggressiivisia muiden kulttuurien edustajia ei näkynyt, ihmiset tunsivat toisensa ja toisten lapset ja kaikkien kieltä osattiin. Kaikki kävivät seurakunnan kerhossa ja menivät samaan lähikouluun.

Kun ihmisillä ei ollut paljon varaa huippuelämyksiin kuten maailmanmatkailuun pienet asiatkin tuntuivat suurilta. Huvipuistoreissu tai risteily oli kesän kohokohta. Nykylapsille tämmöiset jutut tuntuvat olevan aika "meh" ja joku mannertenvälinen lentomatkailu arkea. Tekniikka tuntui kehittyvän koko ajan. Aina tuli hienompia kotimikroja, telkkuja, leffoja ym. Oli tunne, että asiat menevät maailmassa parempaan suuntaan.

minä koen että nyt asiat ovat paremmin. Toki ihmemies mc gyverit ei ollut uusintoja! No, mieleen tulee että lapsuus oli vapaampaa. En voisi kuvitella että antaisin omien lasteni tulla ja mennä kuin omassa lapsuudessani. Meitä ei vahtinut kukaan, koko kylän lapset, me kuljettiin yhdessä useiden kilometrien päässä kotoa. Toinen piti toisestaan huolta. Vanhemmilla oli summittainen käsitys missäpäin lapset voisi olla. Illalla joku vanhempi tai sisarus alkoi huutelemaan missä vekarat on. Illalla oli aina kova nälkä kun päivä oli mennyt 0syönnillä...