Äidit, ja miksei isätkin. Mitä lapsesi pitäisi tässä maailmassa tehdä, että hylkäisit hänet?
Tätä mietittiin oman teinini kanssa ja itse ajattelin, että mitään niin pahaa tuo lapsi ei voisi tehdä, että rakkauteni loppuisi.
Tuntisin oloni petetyksi ja olisin täysin ulalla jos teinini esimerkiksi tappaisi ihmisen. Mutta että hylkäisin hänet? En usko. Kävisin katsomassa vankilassakin ja rakastaisin.
Kai? Ei ole kokemusta, mutta jäin miettimään.
Kommentit (29)
"En minä häntä hyljännyt, hän hylkäsi meidät valitsemalla moraalittoman elämäntavan" -- äitini transsukupuolisesta veljestäni
Eli nyt äitini voi hyvällä omalla tunnolla sanoa ettei hylkäisi lapsiaan koskaan mistään syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea kysymys. Pojan juominen ja kaikki siihen liittyvä oli aikanaan tosi raskasta, neuvottiin heittämään pihalle, onneksi en totellut, sillä nyt kun häntä ei enää ole , en tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä ,että olisin hänet hyljännyt. Auttamaan en pystynyt ,mutta siitä ei voi itseään syyllistää. Sain aikanaan äidiltäni taulun
jossa on teksti: Äiti on hän joka ojentaa kätensä kun koko muu maailma kääntää selkänsä! Äiti ei ollut enää näkemässä ,kuinka osuvat sanat oli lahjoittanut .Olit siis alkoholistin juomisen mahdollistaja. Hoidit ja hyysäsit, että pojalla oli aikaa juoda?
Sinä viisaana varmaan olisit osannut toimia oikein.
Sen verran, mitä alkoholismista tiedän, niin olisin pakottanut pojan ottamaan vastuun elämästään. Alkoholisti juo niin kauan, kun joku antaa siihen mahdollisuuden. Alkoholismi on sairaus, joka ei parane pelkällä lähimmäisenrakkaudella.
Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä maassa ei olis yhtään juoppoa jos sivusta määräämällä juominen loppuis ,eikä se juominen loppunut kotoa muuttamalla ,päinvastoin silloin se vasta oikein repesi ja luuletko että vaan päätä silitin,kyllä siinä kaikki keinot oli käytössä.
Jaa, olen kyllä vierestä seurannut kuinka eräs äiti hyysäsi poikaansa vaikka poika tuomittiin tapon yrityksestä. Olen myös seurannut vierestä kuinka toinen äiti kehuu ja puolustaa oikeudessa poikaansa joka tuomittiin (minun) raiskaamisesta. Se oli oksettavaa, pakko sanoa.
Vaikea olisi edes kuvitella milloin hylkäisin jonkun lapsistamme. Kun olemme niin läheisiä meille tulee kaikkea arkista riitaa vähän väliä. Eniten kinaan vanhimman pojan kanssa. Hän on siis naimisissa ja perheellinen. Ei juo ,ei polta, on koulutettu ja hyväpalkkaisessa vak, työssä. Nuorena hänellä oli taipumusta hakeutua tosi huonoon seuraan. Näistä kavereista on osa jo kuollut. Katson, että oli osittain meidän kotiväen voitto, että se kauhea vaihe ohitettiin. Myös miniä on kaikin puolin ihana ihminen, huumorintajuinenja älykäs, hyväkäytöksinen ja lisäksi huippupaikassa. Joskus aikoinaan jouduimme antamaan porttikiellon pojan kavereille, nyt ajatellen se oli aivan oikein. Olen myös pistänyt pisteen seurustelulle, jossa tyttöystävä oli varsinaisesti kriminelli, poika oli silloin vasta lukiossa, ei itse tajunnut olevansa vaarassa.Omiani en siis hylkäisi, mutta lasten läheisiäkin kavereita ole joutunut vaarallisina hylkäämään. Olen siis elämässäni lähinnä poistanut rikolliset ja vaaralliset tyypit.
En halua olla vanhempi, joten ihan se riittäisi, että nainen kieltäytyisi abortista ja päättäisi pakottaa lapsen maailmaan vastoin tämän tahtoa ja minun tahtoani.
Ainoa, jonka keksin olisi oman lapsen, lapsenlapseni! tappaminen niin että synnyttäisi salaa ja surmaisi..
Kaiken muun voisin antaa anteeksi, murhat ja huumeet.
Sen todellinen ymmärtäminen on hieman karmeaa, mutta en voisi hylätä.
Tämä muuten ei tarkoita samaa kuin, että hyväksyisin minkä tahansa teon.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla lapselleni minkään väärinkäytön mahdollistaja ja kaikissa murhajutuissa homma olisi kyllä kerrasta poikki. Toki olisin erityisen pettynyt itseeni etten kyennyt kasvattamaan lapsesta ihmistä. Tuskinpa Breivikin äiti kovin kaiholla ajatteli poikaansa.
Breivikin äitihän oli osasyy miksi Breivikistä kasvoi hirviö.
Sama.