Lue keskustelun säännöt.
Mulla on hyvin matalat odotukset lapsen suhteen
06.06.2017 |
En ikinä ajattele että hänestä koskaan tulisi akateemista. Uskon ja luulen että käy ammattikoulun ja toivon että saa töitä. Onko paha olla realistinen lapsensa suhteen?
Kommentit (17)
Mikä vika amiksessa? Miksi pohdit? Minkä ikäinen lapsi on?
Ja ennen kaikkea: mitä itse teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pohtii etukäteen, mahtaa olla tärkeä asia.
Mikä oma koulutuksesi on? Äidin koulutus korreloi lasten koulutushaaveiden kanssa. Jos olet itse amis tulet alitajuisesti vaikuttaneeksi lapsen valintaan: ysin keskiarvon tyttö haluaa kampaajaksi äidin jalan jälkiä vaikka matikkapää riittäisi ylioppilaaksi ja dippainssiksi. Ei tarvii painostaa mutta kannattaa tukea lasta ja kannustaa jos lahjoja on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oma koulutuksesi on? Äidin koulutus korreloi lasten koulutushaaveiden kanssa. Jos olet itse amis tulet alitajuisesti vaikuttaneeksi lapsen valintaan: ysin keskiarvon tyttö haluaa kampaajaksi äidin jalan jälkiä vaikka matikkapää riittäisi ylioppilaaksi ja dippainssiksi. Ei tarvii painostaa mutta kannattaa tukea lasta ja kannustaa jos lahjoja on.
Olen amis ja huomannut tässä vuosien saatossa ettei lapsi ole kovin lahjakas koulussa. Toki olemme vanhempina tukeneet ja auttaneet läksyissä. Mies on koulutetumpi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oma koulutuksesi on? Äidin koulutus korreloi lasten koulutushaaveiden kanssa. Jos olet itse amis tulet alitajuisesti vaikuttaneeksi lapsen valintaan: ysin keskiarvon tyttö haluaa kampaajaksi äidin jalan jälkiä vaikka matikkapää riittäisi ylioppilaaksi ja dippainssiksi. Ei tarvii painostaa mutta kannattaa tukea lasta ja kannustaa jos lahjoja on.
Ei aina. Äitini oli vain peruskoulun käynyt (pari vuotta sitten näin aikuisiällä kävi amiksen aikuiskoulutuksena). Itse olen käynyt lukion, ja nyt AMK:ssa. Äitini kyllä jaksaa ihmetellä mistä olen matikkapään saanut, kun hän itse ei sitä osaa (eikä myöskään isäni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään samaa. Lapsi on vasta hyvin pieni, mutta raskaus ei sujunut ihanteellisesti ja sillä lienee vaikutuksensa. En osaa olla murehtimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oma koulutuksesi on? Äidin koulutus korreloi lasten koulutushaaveiden kanssa. Jos olet itse amis tulet alitajuisesti vaikuttaneeksi lapsen valintaan: ysin keskiarvon tyttö haluaa kampaajaksi äidin jalan jälkiä vaikka matikkapää riittäisi ylioppilaaksi ja dippainssiksi. Ei tarvii painostaa mutta kannattaa tukea lasta ja kannustaa jos lahjoja on.
Ei aina. Äitini oli vain peruskoulun käynyt (pari vuotta sitten näin aikuisiällä kävi amiksen aikuiskoulutuksena). Itse olen käynyt lukion, ja nyt AMK:ssa. Äitini kyllä jaksaa ihmetellä mistä olen matikkapään saanut, kun hän itse ei sitä osaa (eikä myöskään isäni).
Ja meillä siis mennyt niin päin, että sisaruksiani kannustettu olan takaa, kun ovat amiksen käyneet (ja nyt työelämässä), itseäni vähäteltiin enemmän vaikka olen jo jatko-opintoihinkin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa outoa arvottamista! Olen itse akateeminen, valtiotieteiden maisteri mutta arvostan/kadehdin heitä, joilla on jotain konkreettista ammattiosaamista tai käytännön taitoa, vaikkapa puutarhureita, nikkareita jne. Ystäväni, yht.k.tiet maisteri jätti akateemiset duunit nelikymppisenä ja luki kosmetologiksi, perusti oman firman. Toinen korkeakoulutettu teki samoin, luki nelikymppisenä puutarhuriksi. Kolmas hierojaksi. Akateemisista ammateista käy kuule aika kato ns. oikeisiin töihin kun sitä hommaa on riittävän pitkään nähty.
Olkaa ylpeitä lapsistanne mikä heidän valintansa onkaan!
Korkeasti koulutetuilla tuttavallasi on siis paljon valinnanvaraa elämänsä suhteen. Sama ei välttämättä päde heikkolahjaisempiin persooniin, joskin osa heistä ehkä saa hyvää opastusta jostain, mikä vähän voi tasoittaa tilannetta.
Nyt ei myöskään tiedetä, millainen maa tämä on lastemme aikuistuessa. Muistelen vaan poliitikkojen maalanneen visiota jostain ideayhteiskunnasta tms. joka juurikin perustuu koulutukseen ja kilpailukykyyn tieteen, kaupan ja tekniikan alueella.
Myös puhutaan,,että tekniikan kehittyminen vie pois yhä enemmän matalan koulutustason ammatteja. Ja ellei ihmeitä tapahdu, tänne on muodostumassa työnjako ja palkkaus akselilla maahanmuuttajataustaisten duunit - kantisten asiantuntijatehtävät. Vaikka ei rasisti olisikaan, niin kuka rehellisesti haluaa lapsensa siihen aliarvostettuun matalapalkkaryhmään, jossa ei oman näköistä väkeä näy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen korkeakoulutettu kympin tyttö, mieheni on amis, joka pääsi peruskoulun läpi vitosen papereilla. Koulutus on minulle tärkeää, mutta pyrin asennoitumaan niin, että lähdetään siitä miehen vitostasosta ja kaikki mikä tulee sitä parempana, otetaan ilolla vastaan. En halua lytätä lapsen oppimisiloa liian isoilla odotuksilla.
Lapset perivät älykkyyttä enemmän äidiltä kuin isältä.
Saavutustaso riippuu paljolti motivaatiosta ja ahkeruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset perivät älykkyyttä enemmän äidiltä kuin isältä.
Saavutustaso riippuu paljolti motivaatiosta ja ahkeruudesta.
Voi helv**** apukoululainen! Mihin tämä idioottimainen luulo perustuu että äidiltä tulee enemmän älykkyys? Yksikään tuntemani koulutettu ihminen ei koskaan sanoisi näin. Olisi parempi, ettet synnyttäisi noilla geeneillä yhtään lasta pilaamaan tätä maailmaa.
Lienee uudemman ajan tuomia ilmiöitä tuo koulutuksen periytyminen äidiltä. Olen syntynyt maalla vuonna 1966 ja mun kanssa kirjoittaneista suurin osa oli tavallisia maatalojen tyttöjä ja poikia. Maistereita tuli tosi monesta ja joukossa on useampi tohtoriksi väitellyt. Oma äitini mm. ei osaa mitään vierasta kieltä eikä niitä ole hänelle kansakoulussa opetettu (synt. -39). Mä luin lukiossa kaikkia kieliä, mitä opetettiin (engl., ruotsi, saksa, ranska). Kirjoitin kaikki arvosanoilla LLLM. Sellaista taitojen periytymistä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen korkeakoulutettu kympin tyttö, mieheni on amis, joka pääsi peruskoulun läpi vitosen papereilla. Koulutus on minulle tärkeää, mutta pyrin asennoitumaan niin, että lähdetään siitä miehen vitostasosta ja kaikki mikä tulee sitä parempana, otetaan ilolla vastaan. En halua lytätä lapsen oppimisiloa liian isoilla odotuksilla.
Mielenkiintoisen miehen valitsit. Taitaa olla varsinainen jännämies, joka saa pöksyt kastumaan.
Ei toki mikään jännämies. Kilttimies, joka on erinomaisen rakastava isä lapselleen, todella hyvä kokki ja kätevä käsistään missä tahansa puuhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen korkeakoulutettu kympin tyttö, mieheni on amis, joka pääsi peruskoulun läpi vitosen papereilla. Koulutus on minulle tärkeää, mutta pyrin asennoitumaan niin, että lähdetään siitä miehen vitostasosta ja kaikki mikä tulee sitä parempana, otetaan ilolla vastaan. En halua lytätä lapsen oppimisiloa liian isoilla odotuksilla.
Mielenkiintoisen miehen valitsit. Taitaa olla varsinainen jännämies, joka saa pöksyt kastumaan.
Ei toki mikään jännämies. Kilttimies, joka on erinomaisen rakastava isä lapselleen, todella hyvä kokki ja kätevä käsistään missä tahansa puuhassa.
Ja seksuaaliset tarpeesi tyydytätkin sitten jonkin tuhmemman sedän luona?
Mieheni jätti joskus nuoruudessa kaikki koulut kesken. Lähti työelämään ja pärjää nykyään hyvin. Isossa firmassa esimies asemassa. Työpaikka kouluttanut.... joku vaan kulkee erillaista tietä.
Se on tervettä, ettei oleta lapsesta tulevan joku/jotain.Minusta vanhemman tehtävä on rakastaa lastaan/kasvattaa/opettaa käytöstavat ja kannustaa lasta löytämään oman polkunsa ja vahvuutensa. Ja olemaan aito oma itsensä.