Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä apua sydänsuruihin?

Vierailija
06.06.2017 |

Osaisiko joku auttaa?
Neljän vuoden suhde loppui pari kuukautta sitten siihen, kun mies sanoi, että hänellä on toinen, ja yhtä tuntuu yhtä pahalta kuin jätetyksi tulemista seuranneena päivänä. En enää kehtaa vaivata edes ystäviäni märehtimiselläni, mutta en pääse eteenkään päin. :'(
Työt auttavat, mutta näkee kai kaikki, että itketty on. Asuntokin on aavemainen, kun mies oli ystävineen hakenut tavaransa pois sinä aikana, kun olin viikonlopun yli vanhempieni luona. Illat kävelen ympäri kaupunkia.
Aikaisemissa suhteissa minä olen halunnut erota tai suhde on vain väljähtänyt. Nyt luulin, että oli vielä kipinää. Oli joo, jonkun toisen kanssa.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa-a. Jotain fyysistä tekemistähän tuossa tarvitsisi.

Jollei muutto asunnosta ole vaihtoehto, niin sisusta hyvä ihminen se uudelleen. Ihan vaikka vaan muutostarpeen takia väännät sohvan ja kirjahyllyn toiseen asentoon, ei haittaa vaikka se ei olisi se optimaalinen asettelu.

Vaihda verhot, hanki taulu.

Osta uudet petivaatteet!

Vierailija
2/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jotain fyysistä tekemistähän tuossa tarvitsisi.

Jollei muutto asunnosta ole vaihtoehto, niin sisusta hyvä ihminen se uudelleen. Ihan vaikka vaan muutostarpeen takia väännät sohvan ja kirjahyllyn toiseen asentoon, ei haittaa vaikka se ei olisi se optimaalinen asettelu.

Vaihda verhot, hanki taulu.

Osta uudet petivaatteet!

Kiitos vinkistä! Hyvä idea laittaa edes koti kuntoon. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen, ja vielä inhottavammaksi tekee sen kun täysin yllärinä tulee. On varmasti voimaton olo kun itse olisi halunnut jatkaa. Aika vaan on se joka auttaa. Ja ystävät. Nyt keskity itseesi tee kaikkea kivaa mistä sinä itse pidät, hemmottele, tee jotain hullua, kunhan se vaan ei liity exääsi millään lailla. Oli se sitten lenkkeily, musikki, elokuvat, eläimet, kokkaus... Tsemppiä!

Vierailija
4/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suru on ihan oikeutettu tunne, mutta sitten kun lipsuu itsesäälin puolelle niin kannattaa jo tosiaan miettiä vaihtoehtoja toiminnallaan.

Itsesääli toimii ihan hyvin pieninä annoksina ja omassa rauhassa, mutta pidemmän päälle siitä ei ole elämänfilosofiaksi.

Aikuisena lisäksi surutyö ei voi olla kokopäiväistä, vaan se pitää paloitella osiin. Töissä ollaan ammattimaisia ja tehdään töitä, illat voi käyttää sitten itkeskelyyn tai kaduilla vaelteluun. Mutta jos aina kotiinpaluu lyö tyhjyydellään vastaan, niin onhan siinä selkeä epäkohta elämässä.

Monikin asia olisi helpompi käydä läpi, jos raha ei olisi ongelma. Itse sain eron jälkeen voimaa siitä, että raahasin kotiin kirppislöytöjä, joita kunnostin. Ja taitoni eivät ole järin kummoiset, mutta kummasti ihan pelkkä maali ja kangas riittivät. Niin ja töistä pöllitty nitoja ja omasta takaa löytyvä kuumaliimapyssy.

Vierailija
5/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, ja vielä inhottavammaksi tekee sen kun täysin yllärinä tulee. On varmasti voimaton olo kun itse olisi halunnut jatkaa. Aika vaan on se joka auttaa. Ja ystävät. Nyt keskity itseesi tee kaikkea kivaa mistä sinä itse pidät, hemmottele, tee jotain hullua, kunhan se vaan ei liity exääsi millään lailla. Oli se sitten lenkkeily, musikki, elokuvat, eläimet, kokkaus... Tsemppiä!

Kiitos. Hankala miettiä mielekästä tekemistä, kun meilä oli miehen kanssa, niin samanlainen maku harrastusten suhteen, mutta yritän keksiä vaikka jotain seinäkiipeilyä seinille kiipeilyn sijasta.

Vierailija
6/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Googlaa mielenterveysseuran kriisikeskus?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suru on ihan oikeutettu tunne, mutta sitten kun lipsuu itsesäälin puolelle niin kannattaa jo tosiaan miettiä vaihtoehtoja toiminnallaan.

Itsesääli toimii ihan hyvin pieninä annoksina ja omassa rauhassa, mutta pidemmän päälle siitä ei ole elämänfilosofiaksi.

Aikuisena lisäksi surutyö ei voi olla kokopäiväistä, vaan se pitää paloitella osiin. Töissä ollaan ammattimaisia ja tehdään töitä, illat voi käyttää sitten itkeskelyyn tai kaduilla vaelteluun. Mutta jos aina kotiinpaluu lyö tyhjyydellään vastaan, niin onhan siinä selkeä epäkohta elämässä.

Monikin asia olisi helpompi käydä läpi, jos raha ei olisi ongelma. Itse sain eron jälkeen voimaa siitä, että raahasin kotiin kirppislöytöjä, joita kunnostin. Ja taitoni eivät ole järin kummoiset, mutta kummasti ihan pelkkä maali ja kangas riittivät. Niin ja töistä pöllitty nitoja ja omasta takaa löytyvä kuumaliimapyssy.

Kiitos ajatuksistasi. Itsesääli on sietämätöntä, se on totta. Haluaisin olla edes vihainen, mutta olen vain maassa ja niin kiinni entisessä.

Vierailija
8/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luepa kirjallisuutta ja self-help oppaita, joissa kerrotaan tunteiden käsittelystä ja irtipäästämisestä. Todella hyviä neuvoja, koska se surussa vellominen on nimenomaa pahinta. Pienin askelin olen itsekin sieltä noussut. Älä jää kuitenkaan yksin, hakeudu ystävien seuraan ja pyydä vaikka etukäteen, että ette puhu erostasi, vaan teette jotain ihan muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika on ainoa, joka parantaa.

Olen pahoillani entisen miehesi kuvottavasta käytöksestä.

Uusi suhdekin auttaisi sinua, mutta minä en ainakaan pystynyt seurustelemaan parisuhteen päättymisen jälkeen.