Nyt mä tajuan miksi ihmiset tykkää arvostella ja pilkata muita ennemmin kuin iloita ja kehua

Näinhän se ikävä kyllä on.

Mites sä täm nyt sitten huomasit? Omasta kokemuksesta?

Mikään ei oikeasti tee niin huonoa oloa kuin nähdä toisten onni kun itsellä menee huonosti. On paljon helpompaa kun katsoo kaikkea paskottuneiden lasien läpi.

Itseä älykkäämpiä myös dissataan kummastelemalla heidän ratkaisujaan, ja sillä saadaan oma olo taas tuntumaan "ei-tyhmältä".

Myös toisten viitsimistä saatetaan paheksua, vaikka oikeasti kannattaisi sanoa, että "vau, ei musta vaan tuohon olisi".

Ja sitten kuulija luulee olevansa moittijoita huonompi tai heikompi ihminen... :((

Vierailija kirjoitti:

Koska omaan elämäänsä pettyneenä on helpompaa pilkata muita pahan olonsa purkamiseksi kuin yrittää tehdä omasta elämästään mielekkäämpää ja sitä kautta pystyä näkemään muutkin ihmiset positiivisemmassa valossa.

Minulla on taas päinvastoin. Elämään pettyneenä paskaluuserina (akateemisena 2 tutkintoa omaavana esimiesasemassa työskennelleenä herkkiksenä) mun on kiva seurata facebookista, kun muilla elämä hymyilee. Olen onnellinen sen pienen hetken kun huomaan jonkun muun olevan onnellinen. En toivoisi kohtaloani kenellekään (paitsi yhdelle minua vaurioittaneelle). Upeata, kun muilla on kauniit perheet, joiden kanssa rakentaa yhteisiä juttuja tehdä kaikenlaista tai ihanaa, kun sinkkuystävillä menoa ja meininkiä elämässä riittää. Muiden onni ei ole minulta pois. Se vain osoittaa kuinka hyvää tämä elämä saattaa joskus olla. Itse en ole pitkiin aikoihin enää kohdannut omakohtaista hyvää, siksi minun onkin myös helpompi irrottautua tästä kaikesta. 37 vuotta riittää. Sain kokea monta asiaa, mutta koskaan en oikein kuulunut mihinkään. Näin on ihan hyvä ja näin on ihan hyvä päättää tämä minun tarinani.

Rakkautta ja Onnea kaikille - ne kantaa elämässä pitkälle.

Ihminen, joka jatkuvasti arvostelee muita, voisi miettiä, miksi on tarve arvostella muita.

Työpaikalla näitä ikivalittajia näkee. Jos joku asia on huonosti, miksi oletetaan että se on muiden tehtävä huolehtia asiasta? Jos asia häiritsee, tartu toimeen! Asia hoidettu. Järkevät ihmiset toimivat eivätkä jää vain valittamaan asiasta.

Mutta ne valittajat itse eivät tee mitään, vain valittavat. Vuodesta toiseen. Ja usein tuntuu, että se valitus/viha/ katkeruus toimii ikään kuin omien pettymysten/surun/ahdistuksen kanavoimisena, omat paskat fiilikset kaadetaan muihin ihmisiin, muut ihmiset toimivat ikään kuin paskakasana mihin omat ikävät tunteet maadoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska omaan elämäänsä pettyneenä on helpompaa pilkata muita pahan olonsa purkamiseksi kuin yrittää tehdä omasta elämästään mielekkäämpää ja sitä kautta pystyä näkemään muutkin ihmiset positiivisemmassa valossa.

Minulla on taas päinvastoin. Elämään pettyneenä paskaluuserina (akateemisena 2 tutkintoa omaavana esimiesasemassa työskennelleenä herkkiksenä) mun on kiva seurata facebookista, kun muilla elämä hymyilee. Olen onnellinen sen pienen hetken kun huomaan jonkun muun olevan onnellinen. En toivoisi kohtaloani kenellekään (paitsi yhdelle minua vaurioittaneelle). Upeata, kun muilla on kauniit perheet, joiden kanssa rakentaa yhteisiä juttuja tehdä kaikenlaista tai ihanaa, kun sinkkuystävillä menoa ja meininkiä elämässä riittää. Muiden onni ei ole minulta pois. Se vain osoittaa kuinka hyvää tämä elämä saattaa joskus olla. Itse en ole pitkiin aikoihin enää kohdannut omakohtaista hyvää, siksi minun onkin myös helpompi irrottautua tästä kaikesta. 37 vuotta riittää. Sain kokea monta asiaa, mutta koskaan en oikein kuulunut mihinkään. Näin on ihan hyvä ja näin on ihan hyvä päättää tämä minun tarinani.

Rakkautta ja Onnea kaikille - ne kantaa elämässä pitkälle.

Ihan kuin minä paitsi että minulla on vain yksi akateeminen tutkinto enkä koskaan edennyt esimiesasemaan vaikka kyvyt olisivat siihen riittäneet. Tykkään seurata elämässään onnistuneita ihmisiä facessa. Olen samoin ajatellut että 37 vuotta riittää. Minä kuuluin viimeksi johonkin 15 vuotiaana, sen jälkeen en. Se on pitkä aika.

Jos jostain korkealta hyppäisi, tosi korkealta niin varmistaisi ettei jää kitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka jatkuvasti arvostelee muita, voisi miettiä, miksi on tarve arvostella muita.

Työpaikalla näitä ikivalittajia näkee. Jos joku asia on huonosti, miksi oletetaan että se on muiden tehtävä huolehtia asiasta? Jos asia häiritsee, tartu toimeen! Asia hoidettu. Järkevät ihmiset toimivat eivätkä jää vain valittamaan asiasta.

Mutta ne valittajat itse eivät tee mitään, vain valittavat. Vuodesta toiseen. Ja usein tuntuu, että se valitus/viha/ katkeruus toimii ikään kuin omien pettymysten/surun/ahdistuksen kanavoimisena, omat paskat fiilikset kaadetaan muihin ihmisiin, muut ihmiset toimivat ikään kuin paskakasana mihin omat ikävät tunteet maadoitetaan.

No näinhän se menee.