Omituisin syy mihin olette kaataneet ystävyytenne?

Kaverille, jonka vaimon kanssa en tule pätkääkään toimeen, soittaessa kaveri puhuu aina kaiuttimella ja vaimo huutaa koko ajan kuin pirttihirmu taustalla: "Meidän mies ei tee sitä, meidän mies ei sano tuohon mitää...", niin ihan muista syistä puhelinnumeroa vaihtaessa unohdin kaverin listalta... Moikataan me kun kaupungilla nähdään, mutta siinä se sitten on. Ennen oltiin kuin paita ja pehva.

M 38

Klassinen syy eli yksipuolisuus. Toinen ei viestitellyt, ei sopinut tapaamisia, ei ollut kiinnostunut kuulumisista. Häivytin elämästä.

Puhui yhteisille kavereille selän takana paskaa minusta ja muista.

Pani mahdollisesti eksää, oli ainakin jotain tapaamisia säätänyt sen kanssa selkäni takana. En jäänyt kyselemään asiasta, mielestäni jo se oli luottamuksen loukkaus ettei noista tapaamisista oltu minulle kerrottu, mitä niissä sitten tapahtuikin. Tämä entinen kaverini tosin varmaan ajattelee että pistin välit poikki syyttä suotta. Eipä kyllä yrittänyt asiaa juuri selvittääkkään.

Tiesikö kaveri oikean syyn ystävyyssuhteen irtisanomiselle, vai jäikö siihen uskoon, että kyse oli jostain ihan typerästä pikkusyystä?

Ylempi siis ap:n. t. Ap

Kateellisuus. "Ystävä" ei osannut iloita koskaan minun onnesta ja menestymisestä kuten kun sain haluamani työpaikan tai löysin miehen. Ei onnitteluja eikä sanaakaan, ei voinut kehua mistään koskaan mutta itse tarvi jatkuvaa kannustusta. Toinen päti lapsillaan ja hänen omassa elämässään ei tapahtunut ikinä mitään. Ei ole kiinnostavaa kuulla vain lapsista kun etsii aikuisseuraa. Lasten kautta eläjät on maailman tylsimpiä. Kolmas oli muuten vain epäluotettava, pummasi rahaa ja valehteli.

Kaveri oli patologinen valehtelija ja koitti aina kalastella kehuja mm. ulkonäöstään kertomalla piimäisiä tarinoita siitä, miten jotkut vieraat tyypit kaduilla ja kaupoissa tulivat kertomaan hänelle hänen näyttävän "kauniilta keijulta" tai "prinsessalta" ja tarjoilemaan mallisopimuksia. Ja kyseinen henkilö oli yli 20-vuotias eikä 12. Nimenomaan tuo "keiju" tai "prinsessa"- kehu toistui jatkuvasti, noita sanoja mukamas häntä kuvaamaan käyttivät niin keski-ikäiset miehet kaduilla ja 18-vuotiaat örveltävät teinipojat baareissa.

Lisäksi tarinat olivat ihan älyttömiä muutenkin. Esimerkiksi kaupassa ollessamme, mikäli poikkesin naapurihyllylle kahdeksi minuutiksi, oli siinä välissä jo joku iso kiho tullut tarjoamaan mallisopimusta kaverilleni Lontoossa, sanoen tämän olevan kaunein nainen minkä hän on koskaan nähnyt. Ja tämä kaverini kuulemma ei vain halunnut malliksi, sen takia oli kieltäytynyt ottamasta miehen käyntikorttia (vaikka kyllä oli nuorempana myös pyrkinyt malliksi).

Jos noihin tarinoihin ei reagoinut mitenkään, juttu jatkui aina 15 minuutin välein tyylillä: "oli se kyllä kumma kun se mies tuli siellä kaupassa sanomaan mulle niin. Kuulemma työkseen scouttaa malleja ja olen silti kaunein nainen jonka on ikinä nähnyt. Aika hassusti sanottu, eikö vaan? Tosi kummallista, eikö? Siis miten se silleen tulikin sanomaan?"

Ei tuota vain oikeasti jaksanut enää aikuisiällä. Monta vuotta hänet kyllä tunsin ja hänessä on paljon hyvääkin. Tuo piirre ja jatkuva huomionhakuisuus kuitenkin aiheutti sekä minussa että monessa muussakin aika kielteisiä reaktioita kyseistä naista kohtaan.