Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa epäonnistunut gradu
05.06.2017 |
Olen aika kunnianhimoinen perfektionisti. Halusin tehdä gradustani hyvän, mutta erinäisistä syistä johtuen se ei onnistunut. Hutiloin työn kasaan ja harmittaa niin vietävästi. Tiedän, että olisin pystynyt parempaan. Haluttaisi vetää gradu pois kirjaston hyllystä. Hävettää, että ihmiset voivat lukea sitä. Olisin halunnut antaa paremman näytteen osaamisestani, mutta epäonnistuin h-hetkellä.
Olen pettynyt itseeni, epäonnistunut luuseri ja ahdistaa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sait arvosanaksi?
C. Tavoite oli vähintään M, eli ei kai tuo niin kauas tavoitteesta jäänyt. Silti ottaa päähän ja pahasti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi.
Olet kuitenkin valmistunut kunnialla yliopistosta ja saanut maisterin paperit kätöseen. Varsinainen luuseri :D Gradun arvosanalla ei ole väliä ellei ole hakeutumassa tohtorikoulutettavaksi. Ja ainahan voit ottaa revanssia ison geen suhteen, haet opiskelemaan toiseen maisteriohjelmaan ja väkerrät tällä kertaa sen huippuhyvän tekeleen. The choice is yours.
On aika poikkeuksellista, että kukaan lukisi graduja ajatuksella läpi - jos ei sitten ole jotenkin poikkeuksellinen gradu esim. aiheensa puolesta. Unohda gradu, keskity siihen mitä nyt ja tulevaisuudessa teet. Näytönpaikkoja tulee kyllä.
Yritä vain ajatella, miten hieno saavutus on ylipäätään saada gradu valmiiksi! Itsellä on oma kesken, ja osaan todellakin arvostaa kaikkia jotka omansa saavat loppuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi.
Tiedän, tämä on asia, jolla olen yrittänyt lohduttaa itseäni. Silti harmittaa ja hävettää, kun gradu on julkinen ja kaikkien nähtävissä. Päässäni on pyörinyt ajatus väitöskirjasta, mutta nyt sekin haave sitten tuli tapetuksi. Laitoksellamme gradun arvosana pitää olla vähintään M, jotta jatko-opinnot ovat mahdolliset. Ennen kaikkea ärsyttää se, että tiedän pystyväni niin paljon parempaan! Nyt oli tilaisuus näyttää osaamiseni, mutta haaskasin sen. V***u.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi.
Tiedän, tämä on asia, jolla olen yrittänyt lohduttaa itseäni. Silti harmittaa ja hävettää, kun gradu on julkinen ja kaikkien nähtävissä. Päässäni on pyörinyt ajatus väitöskirjasta, mutta nyt sekin haave sitten tuli tapetuksi. Laitoksellamme gradun arvosana pitää olla vähintään M, jotta jatko-opinnot ovat mahdolliset. Ennen kaikkea ärsyttää se, että tiedän pystyväni niin paljon parempaan! Nyt oli tilaisuus näyttää osaamiseni, mutta haaskasin sen. V***u.
Ymmärrän että hukattu tilaisuus ottaa päähän, etenkin jos tietää pystyvänsä paljon parempaan: ajan kanssa pääsee yli tästäkin kuprusta. Laiha lohtu tietysti tässä vaiheessa.. Mutta elämä tuo eteen uusia näytön paikkoja, usko pois. Harmitus ja hävetys "huonosta" gradusta ovat aiheellisia vain siinä tapauksessa, että olet kailottanut väikkärihaaveitasi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle ja ollut pomminvarma jatko-opiskelupaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika poikkeuksellista, että kukaan lukisi graduja ajatuksella läpi - jos ei sitten ole jotenkin poikkeuksellinen gradu esim. aiheensa puolesta. Unohda gradu, keskity siihen mitä nyt ja tulevaisuudessa teet. Näytönpaikkoja tulee kyllä.
Sepä se, tässä oli tutkimusasetelman ja aiheen puolesta mahdollisuudet vaikka mihin! Lähtötilanne oli erinomainen ja perustelut tutkimuksen tarpeelle todella napakat ja hyvät. Ja sitten lässähti... Ja pahasti. Olisi kai pitänyt tehdä teoreettinen gradu, näyttää onnistuvan minulta paremmin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi.
Tiedän, tämä on asia, jolla olen yrittänyt lohduttaa itseäni. Silti harmittaa ja hävettää, kun gradu on julkinen ja kaikkien nähtävissä. Päässäni on pyörinyt ajatus väitöskirjasta, mutta nyt sekin haave sitten tuli tapetuksi. Laitoksellamme gradun arvosana pitää olla vähintään M, jotta jatko-opinnot ovat mahdolliset. Ennen kaikkea ärsyttää se, että tiedän pystyväni niin paljon parempaan! Nyt oli tilaisuus näyttää osaamiseni, mutta haaskasin sen. V***u.
Ymmärrän että hukattu tilaisuus ottaa päähän, etenkin jos tietää pystyvänsä paljon parempaan: ajan kanssa pääsee yli tästäkin kuprusta. Laiha lohtu tietysti tässä vaiheessa.. Mutta elämä tuo eteen uusia näytön paikkoja, usko pois. Harmitus ja hävetys "huonosta" gradusta ovat aiheellisia vain siinä tapauksessa, että olet kailottanut väikkärihaaveitasi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle ja ollut pomminvarma jatko-opiskelupaikasta.
En onneksi sentään :D Omassa mielessäni olen haaveillut jatko-opinnoista ja olen myös ollut aika luottavaisin mielin jatko-opintopaikan suhteen - kunnes gradu feilasi. Hohhoijjaa, pitää kai olla vähin äänin koko gradusta, ettei kukaan vahingossakaan eksy lukemaan tuota rupua tekelettä. Jopa kandityöni oli laadukkaampi kuin tämä torttu, kuinka surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Painin itse saman asian kanssa parhaillaan. Sain työstä hyvän arvosanan, mutta lopussa tuli niin kiire, että yhteenveto ja loppuviimeistely jäi kesken. Olisi kannattanut jättää syksylle palautus, että olisin saanut tehtyä loppuun sellaisen lopputuloksen, johon olisin ollut itse tyytyväinen. Arvosanaan sillä tuskin olisi ollut vaikutusta kuitenkaan. Harmittaa silti todella paljon. Kukaan lähipiirissä ei vaikuta ymmärtävän tätä ahdisteluani, kun sain hyvän arvosanan. Lopputulos ei ollut vaan se, johon itse tähtäsin ja sen takia tunnen suurta epäonnistumisen tunnetta. Mahdollisuus olisi ollut parempaan, mutta itse nyt sotkin tilanteet niin, että jäi ihan liian viime tippaan viimeistely. Ei voi valitettavasti enää mitään. Tsemppiä sinulle!
No jos olet niin kunnianhimoinen, niin miksi sitten palautit sen gradun hätäisesti tehtynä. Ei kai gradussa ole deadlinea. Olisit viilannut kunnolla.
Sinänsä ymmärrän tuollaiset harmitukset, koska itseä on harmittanut vuosikaudet mm. epäonnistuneet äidinkielen yo-kirjoitukset, joissa puhtaaksikirjoittamisen kanssa loppui aika kesken ja erinomaisen aineen pisteet meni sitten siinä. Mutta gradua tehdessähän ei kukaan ole sentään kellon kanssa kyttäämässä vieressä.
Ja ole onnellinen siitä että se gradu on vain siellä kirjaston hyllyssä. Joissain yliopistoissa ne on kokonaan netissä. Sinne kirjaston hyllylle ei kaikki jaksa lähteä, ei ainakaan toiselta puolen Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Painin itse saman asian kanssa parhaillaan. Sain työstä hyvän arvosanan, mutta lopussa tuli niin kiire, että yhteenveto ja loppuviimeistely jäi kesken. Olisi kannattanut jättää syksylle palautus, että olisin saanut tehtyä loppuun sellaisen lopputuloksen, johon olisin ollut itse tyytyväinen. Arvosanaan sillä tuskin olisi ollut vaikutusta kuitenkaan. Harmittaa silti todella paljon. Kukaan lähipiirissä ei vaikuta ymmärtävän tätä ahdisteluani, kun sain hyvän arvosanan. Lopputulos ei ollut vaan se, johon itse tähtäsin ja sen takia tunnen suurta epäonnistumisen tunnetta. Mahdollisuus olisi ollut parempaan, mutta itse nyt sotkin tilanteet niin, että jäi ihan liian viime tippaan viimeistely. Ei voi valitettavasti enää mitään. Tsemppiä sinulle!
Saitko minkä arvosanan?
Vierailija kirjoitti:
No jos olet niin kunnianhimoinen, niin miksi sitten palautit sen gradun hätäisesti tehtynä. Ei kai gradussa ole deadlinea. Olisit viilannut kunnolla.
Sinänsä ymmärrän tuollaiset harmitukset, koska itseä on harmittanut vuosikaudet mm. epäonnistuneet äidinkielen yo-kirjoitukset, joissa puhtaaksikirjoittamisen kanssa loppui aika kesken ja erinomaisen aineen pisteet meni sitten siinä. Mutta gradua tehdessähän ei kukaan ole sentään kellon kanssa kyttäämässä vieressä.
Ja ole onnellinen siitä että se gradu on vain siellä kirjaston hyllyssä. Joissain yliopistoissa ne on kokonaan netissä. Sinne kirjaston hyllylle ei kaikki jaksa lähteä, ei ainakaan toiselta puolen Suomea.
Kyllä se meilläkin menee nettiin, mutta valitsin asetukset siten, että työn voi lukea netistä ainoastaan yliopiston verkossa. Laiha lohtu.
Mulla tilanne oli sellainen, että oli tarkka dl. En ala sen enempiä tätä nyt avaamaan, mutta työn piti olla erinäisistä syistä johtuen valmis toukokuun lopussa. Siksi tulikin hutiloitua, ja pahasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ahdistuksen. Itse olen myöskin vaativa perfektionisti ja jännitän parhaillaan opparin arvosanaa jonka pitäisi tulla tänään. Etenkin uskon että harmittaa tuo jatko-opintounelman kaatuminen.
Mutta älä turhaan häpeä sitä, todella harva tulee sitä koskaan lukemaan ja vielä harvempi pystyy henkilöimään sen sinuun. Uskon monen myös havaitsevan siitä, että tekijälle on tullut kiire, eikä tee sellaista tulkintaa, että tekijä olisi esim tyhmä tai naivi.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin valmistunut kunnialla yliopistosta ja saanut maisterin paperit kätöseen. Varsinainen luuseri :D Gradun arvosanalla ei ole väliä ellei ole hakeutumassa tohtorikoulutettavaksi. Ja ainahan voit ottaa revanssia ison geen suhteen, haet opiskelemaan toiseen maisteriohjelmaan ja väkerrät tällä kertaa sen huippuhyvän tekeleen. The choice is yours.
Miksi oletat, että aloittajaa eivät akateemiset jatko-opinnot juuri kiinnosta? Minulle ainakin gradun onnistuminen on tärkeää, koska tahdon jatkaa opintojani.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin valmistunut kunnialla yliopistosta ja saanut maisterin paperit kätöseen. Varsinainen luuseri :D Gradun arvosanalla ei ole väliä ellei ole hakeutumassa tohtorikoulutettavaksi. Ja ainahan voit ottaa revanssia ison geen suhteen, haet opiskelemaan toiseen maisteriohjelmaan ja väkerrät tällä kertaa sen huippuhyvän tekeleen. The choice is yours.
Jaa. Itse olin juuri työhaastattelussa, missä kysyttiin gradun aiheesta ja arvosanasta. Olivat kiinnostuneita myös pää- ja sivuaineideni arvosanoista.
No eikös se C ole keskiverto arvosana, jonka suurin osa saa. Ainakin yo-kirjoituksissa on niin, joten varmasti graduissakin.
Vierailija kirjoitti:
No eikös se C ole keskiverto arvosana, jonka suurin osa saa. Ainakin yo-kirjoituksissa on niin, joten varmasti graduissakin.
Kyllä. Se on nimenomaan keskiverto arvosana, jolla ei tee oikeastaan yhtään mitään. Sillä ei erottauduta joukosta tai suunnata jatko-opintoihin. Meidän oppiaineessa C on itseasiassa melko harvinainen arvosana, valtaosa graduista saa arvosanaksi M. Siksikin tämä on häpeä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sillä ei ole mitään väliä parin vuoden päästä. Koko gradu unohtuu, onneksi. Tärkeintä on että se on valmis ja saat maisterin paperit käsiisi.
Tiedän, tämä on asia, jolla olen yrittänyt lohduttaa itseäni. Silti harmittaa ja hävettää, kun gradu on julkinen ja kaikkien nähtävissä. Päässäni on pyörinyt ajatus väitöskirjasta, mutta nyt sekin haave sitten tuli tapetuksi. Laitoksellamme gradun arvosana pitää olla vähintään M, jotta jatko-opinnot ovat mahdolliset. Ennen kaikkea ärsyttää se, että tiedän pystyväni niin paljon parempaan! Nyt oli tilaisuus näyttää osaamiseni, mutta haaskasin sen. V***u.
Mulle kävi niin että sain laitokselta huonoa ohjausta gradua varten, lisäksi sairastuin vakavasti graduntekovaiheessa. Sain kuitenkin suurella vaivalla gradun valmiiksi. Sain arvosanaksi C:n.
Nyt kun vuosia myöhemmin luin abstraktini, niin eipä se olekaan niin huono kuin luulin. Ihan okei.
Lisäksi mullekin sanottiin etten pääsisi tekemään väikkäriä, mutta niin vaan pääsin kun hain.
Jos sun laitos pistää vastaan, hae toisen laitoksen kautta tai toisesta yliopistosta.
Älä tuhlaa energiaasi ahdistukseen. Jos gradu harmittaa, käy se läpi ja tee itsellesi muistiinpanot siitä, missä olisit voinut parantaa ja miten. Silloin sulla ei ole "pieleen mennyt gradu" vaan gradu, jota tehdessä olet oppinut arvokkaita asioita.
Tohtoriopiskelijana olen juuri huomannut tämän saman asian: aina kun kirjoittaa jonkun tekstin, vasta sen tekstin kirjoittamisprosessin lopussa tajuaa, että "tuo olisi pitänyt tehdä näin, tuosta rajata, ja tuota syventää" jne... Jokainen työ kouluttaa tutkijaa paremmaksi tutkijaksi, mutta tuo epäsuhta valmiin tekstin ja suunnitelmissa olevan seuraavan tekstin välillä pitää vaan osata henkisesti hyväksyä. Varsinkin kun noista teksteistä saa palautetta seminaareissa yms., pitää osata ottaa se kritiikki niin että ihmiset tuuppaavat sinua hyvään suuntaan, ei niin että nuijivat sinut maanrakoon.
Lisäksi tiedäthän mitä arvosana C merkitsee?
Cum laude approbatur tarkoittaa "kiitoksin hyväksytty". Lue miten ylopistossasi ko. arvosana määritellään. Eli vaikkei se ollut erityisen ansiokas gradu, se on arvosana-asteikosta riippueen joko hyvää keskitasoa tai sitä parempi.
Mitä sait arvosanaksi?