Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi saa diagnoosin, onko se diagnoosi merkintänä hänen papereissaan aina?
05.06.2017 |
Syksyllä eskariin menevällä pojalla on kehitysviivästymää hienomotoriikassa ja puheessa. Tämän takia lääkäri sanoi diagnoosin olevan "monialainen kehitysviivästymä". Hän selitti diagnoosia sillä, että (tämä suoralainaus hänen sanoista) "tuosta voidaan pudottaa sitten asioita pois kun kehitystä tapahtuu".
Voiko tuo diagnoosi siis poistua vai jääkö se roikkumaan lapsen tietoihin pysyvästi? Voiko diagnoosista olla myöhemmin jotain haittaa? Lapsi saa terapiaa ja kehitystä tapahtuu ja on tapahtunut paljonkin. Toimintaterapeutti sanoikin lapsessa olevan potentiaalia. Mikä kuulostaa melko jäätävälle. Eikö hitaammin oppivia lapsia sitten kannattaisi hoitaa. No, se ei kuulu tähän. Pisti vain korvaan...
Kommentit (17)
Jos kyseessä on viivästymä, niin kai se lapsi sitten joskus ottaa ikätoverit kiinni... eikä enää sen jälkeen ole viivästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosit, sairauksista tai vammoista, jotka paranevat, putoavat pois, kun vaiva paranee.
Diagnoosit pysyvistä sairauksista tai vammoista pysyvät ja seuraavat aina.
Kehitysviive on vaiva joka voi parantua tai sitten olla parantumatta ja voi jopa pahentua. dg pysyy tai putoaa pois tai muuttuu toiseksi sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosit, sairauksista tai vammoista, jotka paranevat, putoavat pois, kun vaiva paranee.
Diagnoosit pysyvistä sairauksista tai vammoista pysyvät ja seuraavat aina.
Kehitysviive on vaiva joka voi parantua tai sitten olla parantumatta ja voi jopa pahentua. dg pysyy tai putoaa pois tai muuttuu toiseksi sen mukaan.
Kiitos. Koska en tiedä käytännöstä niin täytyy kysyä. Minulle on äitini sanonut, että ole varovainen diagnoosien kanssa, niistä ei ole kuin haittaa. :D Mutta eihän se niin voi mennä, joten täytyy kysyä ja täältä löytyy yleensä aina sellaisia jotka asiasta tietävät.
Itse vain pohdin diagnoosin oikeellisuutta. Niin monta asiaa viittaisi dysfasiaan, mutta ehkä luotan tässä nyt lääkäriin kuin omaan mutu-tuntumaan. Ja kuten sanoit, se voi muuttuakin vielä.
ap
Tuo diagnoosi, joka ap:n lapsella TÄSSÄ vaiheessa on vähän semmoinen "romukoppa" diagnoosi, kun ei vielä tiedetä, että jääkö jotain pysyvää tai vamma/viive tarkentuu. Joillekin lapsille asetetaan tuo dg, kun havaitaan viivettä usein useammallakin alueella: motoriikka (karkea/hieno), tarkkaavaisuus, puheenkehitys yms.. Lapsi voi kehittyä luontaisesti tai terapioiden avulla ja saavuttaa vaikka kaikki viiveensä tai sitten jollekin alueelle voi jäädä haastetta. Lapsella voidaan esim. todeta puheenymmärtämisen tai -tuottamisen ongelma (dysfasia, dyslalia, luki) tai motorisenkehityksen ongelma tai kehitysvamma tai tarkkaavaisuushäiriö (ADHD) tmv.. Tällöin diagnoosi tarkentuu koskemaan vain sitä aluetta, jolla se ongelma/haaste on ja tuo alkudiagnoosi jää pois. Lapsen hoito ja kuntoutus jatkuu sitten oikealla erikoisalalla ja oikein kohdennetuin avuin ja terapioin.
Näitä diagnooseja tarvitaan Suomessa, jotta kuntoutusta voidaan järjestää ja saada apua ja tukea arkeen. Perheet voivat myös saada mahdollisuuden osallistua sopeutumisvalmennukseen, jota lapsen ollessa kyseessä toteutetaan perhekursseina mm.. Perheet voivat saada vertaistukea eri järjestöistä.
Miksi tuo alkudiagnoosi ja terapiat, miksei odoteta, että lapsi kasvaa ja kehittyy ja sitten nähdään, että mikä se oikea vaiva oli?! Siksi, että varhaisella kuntoutuksella voidaan pitkäaikaisvaikutuksia ehkäistä ja lieventää, lapsen aivot ovat muokkautuvia ja muodostavat hermoratoja, joiden avulla voidaan oppia asioita, joiden kohdalla on haasteita ja ongelmaa. Myös syrjäytymisen ehkäiseminen on syytä aloittaa varhain!
Lievätkin oireet, kun niitä on monella alueella lapsella, voivat tehdä sekä lapsen että koko perheen elämästä vaikeaa ja minusta silloin on hyvä, että apua saa!
Työskentelen lastenneurologiassa juurikin näiden lasten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Tuo diagnoosi, joka ap:n lapsella TÄSSÄ vaiheessa on vähän semmoinen "romukoppa" diagnoosi, kun ei vielä tiedetä, että jääkö jotain pysyvää tai vamma/viive tarkentuu. Joillekin lapsille asetetaan tuo dg, kun havaitaan viivettä usein useammallakin alueella: motoriikka (karkea/hieno), tarkkaavaisuus, puheenkehitys yms.. Lapsi voi kehittyä luontaisesti tai terapioiden avulla ja saavuttaa vaikka kaikki viiveensä tai sitten jollekin alueelle voi jäädä haastetta. Lapsella voidaan esim. todeta puheenymmärtämisen tai -tuottamisen ongelma (dysfasia, dyslalia, luki) tai motorisenkehityksen ongelma tai kehitysvamma tai tarkkaavaisuushäiriö (ADHD) tmv.. Tällöin diagnoosi tarkentuu koskemaan vain sitä aluetta, jolla se ongelma/haaste on ja tuo alkudiagnoosi jää pois. Lapsen hoito ja kuntoutus jatkuu sitten oikealla erikoisalalla ja oikein kohdennetuin avuin ja terapioin.
Näitä diagnooseja tarvitaan Suomessa, jotta kuntoutusta voidaan järjestää ja saada apua ja tukea arkeen. Perheet voivat myös saada mahdollisuuden osallistua sopeutumisvalmennukseen, jota lapsen ollessa kyseessä toteutetaan perhekursseina mm.. Perheet voivat saada vertaistukea eri järjestöistä.
Miksi tuo alkudiagnoosi ja terapiat, miksei odoteta, että lapsi kasvaa ja kehittyy ja sitten nähdään, että mikä se oikea vaiva oli?! Siksi, että varhaisella kuntoutuksella voidaan pitkäaikaisvaikutuksia ehkäistä ja lieventää, lapsen aivot ovat muokkautuvia ja muodostavat hermoratoja, joiden avulla voidaan oppia asioita, joiden kohdalla on haasteita ja ongelmaa. Myös syrjäytymisen ehkäiseminen on syytä aloittaa varhain!
Lievätkin oireet, kun niitä on monella alueella lapsella, voivat tehdä sekä lapsen että koko perheen elämästä vaikeaa ja minusta silloin on hyvä, että apua saa!
Työskentelen lastenneurologiassa juurikin näiden lasten kanssa!
No mutta kiitos!
Lapsella on siis juurikin haasteita hieno- ja karkeamotoriikassa sekä puheessa. Puheentuotto on joiltain osin ikätasoista, mutta sanavarasto on hieman ikätasoa alhaisempi sekä monivaiheisten/monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen on epävarmaa. Kuvalliset tunnistustehtävät sujuvat ikätasoisesti, mutta esim. kuvan jäljentäminen kynällä on haastavaa. Tämä tosin mennyt aimoharppauksen eteenpäin. Mutta kaikki tuo motoriikka ja puheenymmärrys on saanut jotenkin mieleen kolkuttelemaan, että kyse on oikeammin dysfasiasta tai siihen liittyvästä. Hän esimerkiksi tunnistaa numerot kellosta tai oman nimensä kirjaimet, mutta jos numeron irrottaa jostain tietystä yhteydestä, lapsi alkaa heittelemään mitä sattuu. Niin kirjaimia kuin numeroita.
Nyt lapsi saa mm. sen takia diagnoosin, että hän saa kelan kustantaman toiminta- ja puheterapian. Kunnan kautta saa enää vain yhden 20 kerran jakson toiminta- ja puheterapiaa. Nyt haemme 30 krt sekä toiminta- että puheterapiaa. Ilman diagnoosia Kela ei tätä korvaa. Ja onhan tuo diagnoosi nyt ihan perusteltukin. Ei siis vain kustannusten kattamisen takia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on vaikea dysfasia ja autismin kirjon piirteitä. Diagnoosit muuttuvat ja tarkentuvat ajan myötä. Lapsi sai 3 -vuotiaana dysfasia diagnoosin. Autismin kirjon diagnoosi tuli mukaan 5 vuotiaana. Mitään kiveen hakattuja ne eivät ole. Diagnooseja ei kannata pelätä, ne takaavat lapsellesi hänen tarvitsemat tuet ja terapiat.
Oletko hakenut lapselle kelalta vammaistukea.?Sitä on kolmen tasoista. Lapsesi voisi olla oikeutettu samaan perustason vammaistukeen.
Minä en ole koskaan tajunnut, että mitä haittaa siitä diagnoosista voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tajunnut, että mitä haittaa siitä diagnoosista voi olla?
En minäkään. Se on aivan sama mitä siellä tiedoissa lukee, jos lapsella on joku viivästymä niin silloin sillä on se viivästymä. Ei diagnoosi tai diagnoosittomuus muuta tätä asiaa. Katoaisikohan astmanikin kuin taikaiskusta jos pyydän lääkäriä poistamaan sen diagnoosin tiedoistani?
En pidäkään sitä haittana. Pohdin vain käytäntöä miten nämä ns. toimivat. Toki pohdin mitä vaikutusta sillä on, kun eri tahoilta on kuullut vanhentunutta tietoa miten diagnoosista on vain haittaa. Mutta se nyt on - kuten sanottua - vanhaa uskomusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut lapselle kelalta vammaistukea.?Sitä on kolmen tasoista. Lapsesi voisi olla oikeutettu samaan perustason vammaistukeen.
Tarkoitatko sitä edelliseltä nimeltä hoitotukea, joka kattaa esim. matkakuluja? Meillä ei ole ollut oikeutusta siihen aikaisemmin koska diagnoosi on puuttunut. Mutta nyt kun sen saamme voimme sitäkin hakea. Kuten myös nämä kela-korvaukset terapioista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten vaikka jäisi? Kuka sitä edes näkisi muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset, jos hekään? Mulla on dysfasia diagnoosi ja ei sitä esim. koulussa kukaan tiedä tai näe mistään. Ihan musta itsestäni riippuvainen, että kerronko mä siitä heille. Alemmilla luokilla vanhemmat toki kertoi, mutta jo yläasteella dysfasiaani ei ollut oikeastaan syytä huomioida, joten ei edes opettajat siitä tiennyt. Aiemmin ei ollut myöskään mitään kantarekisteriä, joten jos menen lääkäriin, niin eivät hekään tiedä mitään tuosta diagnoosista.
Vakuutusyhtiöt ja käytännössä työnantajat saavat kaiken tietoonsa. Lisäksi sairaanhoitajat ja monet lääkärit vuotavat tietoja, eli on naivia olettaa heidän noudattavan lakeja. Sinänsä tuollainen diagnoosi on merkityksetön, koska se voidaan myöhemmin testata, mutta esimerkiksi masennusdiagnoosi toimii aina potilasta vastaan: esimerkiksi vakuutusta ei saa ja mikäli tapahtuu rikos tai onnettomuus, diagnooseja käytetään aina tekosyynä asiaa selvitettäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä noista, mutta masennukseen ei kannata hoitoa hakea. Oikeasti. Sen jälkeen olet koko loppuelämäsi leimattu, eikä mihinkään muuhun sairauteen enää saa hoitoa. Plus että voit unohtaa vakuutukset.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten vaikka jäisi? Kuka sitä edes näkisi muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset, jos hekään? Mulla on dysfasia diagnoosi ja ei sitä esim. koulussa kukaan tiedä tai näe mistään. Ihan musta itsestäni riippuvainen, että kerronko mä siitä heille. Alemmilla luokilla vanhemmat toki kertoi, mutta jo yläasteella dysfasiaani ei ollut oikeastaan syytä huomioida, joten ei edes opettajat siitä tiennyt. Aiemmin ei ollut myöskään mitään kantarekisteriä, joten jos menen lääkäriin, niin eivät hekään tiedä mitään tuosta diagnoosista.
Ainakin armeija, poliisin lupahallinto ja hakkerit saavat nuo tiedot. Ja aina vähän väliä joku keksii jonkun muun paikan, johon "luottamuksellisia" terveystietoja saa luovuttaa. Niistä rekisteteistä ei koskaan poisteta mitään, ja 50 vuoden päästä niihin takuulla pääsee käsiksi esim henkilöstövalintafirmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut lapselle kelalta vammaistukea.?Sitä on kolmen tasoista. Lapsesi voisi olla oikeutettu samaan perustason vammaistukeen.
Tarkoitatko sitä edelliseltä nimeltä hoitotukea, joka kattaa esim. matkakuluja? Meillä ei ole ollut oikeutusta siihen aikaisemmin koska diagnoosi on puuttunut. Mutta nyt kun sen saamme voimme sitäkin hakea. Kuten myös nämä kela-korvaukset terapioista.
ap
Meillä lapsi ei ole saanut hoitotukea. Kun lapsi sai diagnoosin kehoitettiin hakemaan alle 16-vuotiaan vammaistukea. Kun teet hakemuksen mieti tarkkaan minkälaista tukea ja hoitoa lapsi tarvitsee verrattuna samanikäiseen tavis lapseen. Esim. vessakäynnit,ruokailu, voiko jättää yksin pihalle leikkimään, ohjeiden ymmärtäminen jne. Käytättekö kotona kuvia puheen ymmärtämisen tukemiseksi jne.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä noista, mutta masennukseen ei kannata hoitoa hakea. Oikeasti. Sen jälkeen olet koko loppuelämäsi leimattu, eikä mihinkään muuhun sairauteen enää saa hoitoa. Plus että voit unohtaa vakuutukset.
SE joka psykiatrian ansaan lankeaa on sen loppuelämä vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut lapselle kelalta vammaistukea.?Sitä on kolmen tasoista. Lapsesi voisi olla oikeutettu samaan perustason vammaistukeen.
Tarkoitatko sitä edelliseltä nimeltä hoitotukea, joka kattaa esim. matkakuluja? Meillä ei ole ollut oikeutusta siihen aikaisemmin koska diagnoosi on puuttunut. Mutta nyt kun sen saamme voimme sitäkin hakea. Kuten myös nämä kela-korvaukset terapioista.
ap
Meillä lapsi ei ole saanut hoitotukea. Kun lapsi sai diagnoosin kehoitettiin hakemaan alle 16-vuotiaan vammaistukea. Kun teet hakemuksen mieti tarkkaan minkälaista tukea ja hoitoa lapsi tarvitsee verrattuna samanikäiseen tavis lapseen. Esim. vessakäynnit,ruokailu, voiko jättää yksin pihalle leikkimään, ohjeiden ymmärtäminen jne. Käytättekö kotona kuvia puheen ymmärtämisen tukemiseksi jne.
No, itse asiassa olemme päättäneet olla hakematta, koska meillä ei mihinkään noihin mainitsemiisi tarvitse tukea tai apua. Lapsi syö ja pukee itse, käy itse vessassa (omatoimisesti), hakee itsenäisesti kaveria ulos (kaveri asuu 150 metrin päässä) jne. Emme tarvitse kuvia puheen tueksi. Lapsesta ei näy mitenkään päälle päin, että hän saa erilaista terapiaa ja että hänellä on motoriikassa ja puheessa haasteita. Paitsi tietysti puheesta puuttuvat kirjaimet D ja R kuuluu. Hän on päällepäin kuin kuka tahansa meistä. Tai kaikkihan me ollaan kuin kuka tahansa. ;-)
ap
Mitä sitten vaikka jäisi? Kuka sitä edes näkisi muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset, jos hekään? Mulla on dysfasia diagnoosi ja ei sitä esim. koulussa kukaan tiedä tai näe mistään. Ihan musta itsestäni riippuvainen, että kerronko mä siitä heille. Alemmilla luokilla vanhemmat toki kertoi, mutta jo yläasteella dysfasiaani ei ollut oikeastaan syytä huomioida, joten ei edes opettajat siitä tiennyt. Aiemmin ei ollut myöskään mitään kantarekisteriä, joten jos menen lääkäriin, niin eivät hekään tiedä mitään tuosta diagnoosista.