Palaako seksi koskaan muuten hyvään suhteeseen?

Olemme 30+ vuotias pariskunta yhden puolitoistavuotiaan lapsen kanssa. Arki ja parisuhde rullaa hyvin: on rakkautta, hellyyttä ja lapsikin on iloinen ja nukkuu kiitettävästi. Minä miehenä käyn töissä ja yhteisestä sopimuksesta puolisoni on vielä hetken lapsen kanssa kotona. Viikonloppuisin jaamme nukkumavuorot, eli molemmat saavat saman verran unta ja "työpäivän" ulkopuolella jaamme kotityöt tasan.

Olen aina ajatellut, että parisuhteessa ollaan ikään kuin puoliksi olemassa toista varten. Yritän päivittäin tehdä naiseni elämän paremmaksi hieronnalla, kukilla ja ystävällisillä sanoilla. Lasta hoidamme yhdessä ja olemme perheenä viikonloppuisin myös yhdessä, kun arkisin tyypillisesti toinen hoitaa kotia toisen hoitaessa sillä välin lasta. Lapsikin alkaa olla jo siinä iässä, että kumpi tahansa aikuisista saa lähteä vapaasti halutessaan vaikka lenkille tai kahville ystävien kanssa, eikä "vapaan ajan" suhteen ole ollut ongelmaa.

Kaikein pitäisi olla teoriassa hyvin, mutta kun seksi puuttuu, tuntuu sen kautta kaikki raskaalta. Tyypillisesti seksiä on viikon-parin välein ja silloinkin aina minun aloitteestani. Annoin naiseni palautua rauhassa synnytyksestä noin 6kk ajan, enkä itse koe asialla painostaneeni. Koen puolisoni kauniiksi ja haluttavaksi, ja vaikka naiseni minua kehuukin usein, puhuvat teot sanoja vahvemmin; vaikka hän kuinka minua sanoo komeaksi ja seksikkääksi, eivät nuo sanat koskaan konkretisoidu. Ennen lasta nämä sanat johtivat erittäin usein myös tekoihin.

Koen seksin tällä hetkellä riittämättömäksi niin määrän kuin laadunkin suhteen, ja jokainen kulunut viikko vain vie ajatuksissa syvemmälle synkkää päin. Puolisoni taas on tilanteeseen tyytyväinen - hänhän saa kaikkea juuri sen verran kuin haluaakin, eikä häntä enää oikein kiinnosta villiintyä seksin suhteen.

Olemme keskustelleet asiasta avoimesti, mutta ratkaisua ei vain löydy. Kun ei enää ole haluja, niin ei vaan ole. Silloin kun seksiä on, saamme molemmat orgasmin ja käytämme pienestä kireydestä ja kuivuudesta johtuen usein liukuvoidetta. Olemme toisinaan sopineet, että yhdynnän korvikkeeksi sopisi käsi-/suuseksi, mutta ne sopimukset unohtuvat viikossa. Kiinnitän huomiota romantiikkaan ja pitkään lämmitelyyn, mutta oman näkökulmani mukaan niillä ei ole ollut seksuaalisuuteen vaikutusta.

Kahdenkeskistä aikaa on vaikea järjestää muuten kuin iltaisin, koska lapsenhoitoapua ei ole - molempien suku asuu 400km päässä. Iltaisin vapaata aikaa on päivittäin se pari tuntia, mutta silloin naiseni mieluiten katselee Netflixiä tai somettaa kavereidensa kanssa.

On aivan ymmärrettävää, että lapsi menee etusijalle vauvavaiheessa, mutta melkein kahden vuoden jälkeen olisi jo korkea aika ajatella muitakin asioita. Onko kukaan saanut samanlaisesta tilanteesta palautettua seksin parisuhteeseen?

Ja ettei tarvitsisi perusasioita analysoida, niin:
- Olemme molemmat fyysisesti hyvässä kunnossa. Ei alkoholia tai mt-ongelmia kuvioissa.
- Nainen on omien sanojensa mukaan onnellinen. Emme juurikaan riitele.
- Molemmilla on omaa elämää, minkä nyt töiltä/lapselta ehtii
- En ole vässykkä tai rautanyrkki. Olen omasta mielestäni sopivassa suhteessa miehekäs ja huolehtiva.
- Ei, en hemmottele naistani vain siksi, että saisin seksiä
- En vonkaa
- Ehkäisynä kondomi, eli ei ulkoisia hormonaalisia ongelmia
- Suhteen ulkopuoliset tahot tai ero eivät kiinnosta

Kiitollinen kaikista vastaavista kokemuksista!